Kirjoitukset avainsanalla Geron

Mustan huumorin sävyttämässä elokuvassa hoitajat laulavat arkisista, absurdeista ja raadollisistakin kokemuksista. Kuva: Road Movies Oy / Yle

Moni riistää mieluummin hengen itseltään kuin joutuu palvelujärjestelmän kynsiin. 

VANHUUS ja hoiva herättävät vilkasta keskustelua. Media uutisoi epäkohdista kärkkäästi, mutta aina kohun laannuttua asia tuppaa jäämään sikseen. Harva vanhustenhoidon ammattilainen uskaltaa tuoda julki työpaikkansa karun todellisuuden. Yhä harvempi päättäjä kuuntelee asiantuntijoita ja täyttää lupauksensa hyvästä hoidosta.

Ohjaaja, käsikirjoittaja Susanna Helke ja käsikirjoittaja Markku Heikkinen ovat lähestyneet aihetta omaperäisestä näkökulmasta: mistä ei voi puhua, siitä on laulettava. Dokumentaarinen lauluelokuva Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja kertoo hyvinvointi-Suomesta, jossa sekä vanhuksilla että heidän hoitajillaan on paha olla.

Väsyneiden hoitajien kuoro lataa Anna-Mari Kähärän hypnoottisin sävelin totuuksia hoitotyön arjesta: ”Päätin vaihtaa ammattia / jotta voisin olla / päivittäin tekemättä / moraalin vastaisia päätöksiä.” Kaavin eläkeläiset laulavat vakavin ilmein kovasta kohtalosta: ”Me olemme kestävyysvaje, me olemme väärinpäin kääntyneen pyramidin lavea latva.” Raha ratkaisee.

Hoivan kaupallistuminen hyödyttää harvoja. Kuva: Road Movies Oy / Yle
Hoivan kaupallistuminen hyödyttää harvoja. Kuva: Road Movies Oy / Yle

ARMOTONTA menoa -elokuva vyöryttää näkyviin lähes surrealistisia tilanteita ja tragikoomisia kohtaamisia vanhustyön kentältä. Hoivarobotti ei ymmärrä, eivätkä kotihoidon digiryhmäläiset saa etähoitajan puheesta tolkkua. Älyratkaisujen kehittäjät ja kauppiaat riemuitsevat ikäteknologian edistysaskelista, mutta katsoja ei tiedä, itkeäkö vai nauraa.

Pistää vihaksi, kun järjen ääni ei tunnu kiinnostavan ketään ja alalla vallitsee viidakon laki. ”Ei helvetissä!” vanhat ihmiset yrittävät torjua robotin tuputtaman ajanvietteen ja lässytykset. Hoitajat joutuvat tekemistään epäkohtien paljastuksista työnantajan mustalle listalle.

Emeritaprofessori Marja Vaarama on nostanut esiin vanhuspalvelujen ongelmia sadoissa tutkimuksissa ja julkaisuissa viimeisen 40 vuoden aikana. Hän toteaa, että moni suomalainen riistää mieluummin hengen itseltään kuin joutuu palvelujärjestelmän kynsiin tai pitkäaikaishoitoon. Järjestelmä ei tunne armoa.

Katsoja ei välty liikutuksen kyyneliltä.

ELÄKELÄISET seuraavat elokuvassa voimattomina kunnan hoivakodin ulkoistamista yksityiselle. Samalla menevät työpaikat ja paikallisten yritysten markkinat. Hoivan kaupallistuminen hyödyttää harvoja – ja ne harvat ovat jossain kaukana, pörssissä tai suurten hoivayritysten pääkonttoreissa.

Kun kaavilaiset ikämiehet Väinö Lipponen ja Väinö Martikainen jutustelevat kahvipöydän ääressä elämästä, rakkaudesta ja muistisairaudesta, katsoja ei välty enää liikutuksen kyyneliltä. ”Niin pian voi kaikki hävitä pois…” Se on miehen puhetta.

Kokonaisuudessaan Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja johdattaa peruskysymysten äärelle. Se laulaa vetoavasti inhimillisemmän työn, elämän ja vanhuuden puolesta. Millaiset laulut mahtavat kuulua uljailta hyvinvointialueilta ensi vuoden alussa? 

Yle Teema esittää Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja to 3.11. klo 21. Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa ti 1.11. alkaen.

Kommentit (4)

omin jaloin
1/4 | 

Vanhuus on suomessa kirosana päättäjille. Nuoret terveet hallitsevat maata ja askartelevat itselleen mieluisia lakeja vanhustyön tekijöille. Samaan aikaan velloo keskustelut eduskunnassa sotesta ja kuka saa hyväpalkkaisen viran mistäkin hyvinvointikuplasta. Hirveästi hohkattiin miten sote pelastaa maailman, mutta mitä jäi käteen, lisää johtajia alueille eikä täyttynyt lupaukset paremmista palveluista vanhuksille. Toivon hartaasti että pystyn elämään kotona niin kauan että kaadun saappaat jalassa kaukana laitoshoidosta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko leskikeisarinna (Sinikka Sokka) löytänyt pojantyttärensä Anastasian (Pia Piltz)? Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Anastasia-musikaalin koko työryhmä ansaitsee aplodit.

MUSIKAALI | Anastasia Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 3.9.2022–13.5.2023. Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Marko Hilpo, koreografi Chris Whittaker. Musiikki Stephen Flaherty, teksti Terrence McNally, laulujen sanat Lynn Ahrens, suomentajat Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila. Kampaukset, maskit ja peruukit Jonna Lindström, puvut Pirjo Liiri-Majava. Lavastus Marjatta Kuivasto, valot Raimo Salmi, videot Toni Haaranen, äänisuunnittelu Ivan-Nicolas Bavard ja Jan-Mikael Träskelin. Rooleissa mm. Pia Piltz, Sinikka Sokka, Kaisa Hela, Petrus Kähkönen, Ville Majamaa, Joel Mäkinen. ★★★★

KUVITTELIN käyttäneeni jo kaikki ylisanat Samuel Harjanteen musikaaliohjauksista, mutta mikäs tässä muukaan auttaa. Taas on kehuttava, koska syyskuussa ensi-iltansa saanut Tampereen Teatterin Anastasia on kerrassaan loistelias elämys. 

Visuaalisesti tämä musikaali vetää kaiken överiksi. Pienehkö näyttämömiljöö muuttuu valoilla ja videoilla kuin taikasauvan kosketuksesta. Puvustus saa haukkomaan henkeä, eikä glamouria ja kimalletta ole todellakaan säästelty 250 pukukokonaisuuden esillepanossa. 

Lopulta hohdokas kokonaisuus muodostuu kuitenkin yksittäisiä osia tärkeämmäksi ja koko ilta on kuin taikaa. Aplodit ammattitaitoiselle työryhmälle!

Joel Mäkinen tekee musikaalin komeimpiin kuuluvan näyttelijäsuorituksen. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri
Joel Mäkinen tekee musikaalin komeimpiin kuuluvan näyttelijäsuorituksen. Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

ANASTASIA pohjaa Romanovien suvun ja keisari Nikolai II:n perheen kohtaloon sekä siihen liitettyyn mysteeriin. Tarina kuljettaa katsojia Romanovien palatsista Venäjän vallankumouksen pyörteisiin ja pakomatkalle Pariisiin, missä nuori ja rohkea Anja etsii itseään ja menneisyyttään.

Tosielämässä keisari perheineen ja palvelijoineen teloitettiin Jekaterinburgissa 1918. Pian alkoi kuitenkin levitä huhu, että perheen nuorin tytär olisi jäänyt henkiin, ja vuosien saatossa useat nuoret naiset ovat tekeytyneet suuriruhtinatar Anastasiaksi. Musikaalin tarinalla on siis tältä osin juurensa todellisuudessa.

Ohjaaja Samuel Harjanne sanoo, että vaikka kuinka oppisimme historian virheistä, tunnumme unohtavan ne varsin helposti. Tänäkin päivänä kansalaisia pakenee paremman elämän toivossa niin Ukrainasta kuin Venäjältä, aivan kuten musikaalin tarinan aikaan.

Anastasia on kokonaisvaltainen elämys.

TAMPEREEN Teatterin Anastasiassa esiintyy maamme eturivin musikaalinäyttelijöitä. Orkesteri tempaa kaikki pakottomasti mukaan. Häikäisevän Pia Piltzin (Anja/Anastasia) lisäksi päärooleissa nähdään Sinikka Sokka (leskikeisarinna Maria Feodorovna), Kaisa Hela (Lily), Petrus Kähkönen (Dimitri), Ville Majamaa (Vlad) ja Joel Mäkinen (Gleb). 

Sinikka Sokan upeasti esittämä arvokas leskikeisarinna toimii vauhdikkaasti etenevän musikaalin varmana tukipylväänä. Hän on traaginen hahmo – petetty, katkera, toivonsa menettänyt vanha ihminen – jonka Anja tai Anastasia herättää uudestaan eloon. Myös Joel Mäkinen tekee illan komeimpiin kuuluvan näyttelijäsuorituksen. Hän on Anastasian kiehtova vastavoima, joka vannoo neuvostojärjestelmän nimeen. 

Kaikkiaan Anastasia on kokonaisvaltainen musikaalielämys, jota häiritsee vain hienoinen tasapaksuus niin musiikillisesti kuin näyttämöllisesti. On pelattu varman päälle, ja vähän yli.
 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lääkärin pitäisi muistaa kysyä, miten vaiva vaikuttaa arkeen ja elämään.

Onnistuneeseen diagnoosiin tarvitaan myös potilaan apua.

PÄIVYSTYSPOTILAANA olen aina ihaillut ammattitaitoa, jolla henkilöstö suoriutuu kiireisestä ja vaativasta urakastaan. Hoidon saatuani olen monesti todennut, että jos lääkäri olisi sanonut päivää ja esitellyt vielä itsensä, suoritus olisi ollut täyden kympin arvoinen.

Arkkiatri Risto Pelkonen on korostanut valmistuville lääkäreille, että parantaminen alkaa kohtaamisesta. Kunnioittavaa, yksilöllistä ja arvostavaa potilaskohtaamista painottaa myös terveydenhuollon viestinnän tutkija Harry Köhler uudessa kirjassaan Potilaan ja lääkärin yhteistyö – Parantavan hoitosuhteen ytimessä (Kustannus Oy Duodecim). 

Köhler pitää palvelukokemusta ja potilastyytyväisyyttä tärkeinä, mutta niitäkin merkittävämpää on potilaan paraneminen – ja siihen onnistuneella vuorovaikutuksella voi olla ratkaiseva vaikutus.  

Potilaan on tärkeä tuntea, että lääkäri on hänen puolellaan.
Potilaan on tärkeä tuntea, että lääkäri on hänen puolellaan.

ONNISTUNEESSA kohtaamisessa lääkäri ja potilas saavat varmuuden siitä, että he ovat ymmärtäneet toisiaan. Moni lääkäri kyllä varmistaa, että potilas älyää, mitä hänelle sanotaan. Vähintään yhtä tärkeää olisi varmistua siitä, että lääkäri ymmärtää potilasta. Hoitoprosessissa potilas on oman elämänsä asiantuntija.

Lääkärin antama laadukas hoito perustuu ammattitaitoon ja oikeaan diagnoosiin, mutta diagnoosiin tarvitaan myös potilaan apua. Vastaanotolla kannattaa aina keskustella potilaalle tärkeistä asioista ja potilaan on tärkeä tuntea, että lääkäri on hänen puolellaan. Keskeistä on vahvistaa sitä, minkä potilas kokee jo ennestään merkitykselliseksi. 

Harry Köhler kehottaa lääkäreitä tekemään potilaalle kaksi kysymystä: Miten vaiva vaikuttaa arkeesi ja elämääsi? Miten olet itse hoitanut vaivaa tähän mennessä, ja onko siitä ollut apua? Potilaan kuunteleminen edesauttaa vaikuttavaa keskustelua, mikä taas tukee hoidon tavoitetta. Vasta vaikuttavuus tekee kohtaamisesta hyvän.

Kannattaa valmistautua lääkärin kohtaamiseen ja tehdä muistilappu.

LÄÄKÄRIN tavoitteena on, että valittu hoito tehoaa, potilaan vaiva poistuu tai vähenee, potilas kuntoutuu ja elämänlaatu paranee. Se on myös potilaan tavoite. Ollaan siis yhteisellä asialla. Jos lääkäri ei huomaa ottaa puheeksi jotain olennaista keskustelunaihetta, voin yhtä hyvin tehdä sen potilaana. 

Harry Köhler vinkkaa, että potilaan kannattaa valmistautua lääkärin tapaamiseen ja tehdä esimerkiksi muistilappu, johon kirjoittaa etukäteen vaivaa ja oireita koskevat huomiot sekä mieltä askarruttavat kysymykset. 

Lääkäri ja potilas voivat siis kumpikin auttaa kohtaamista niin, että hoito toteutuu ja onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. Ja eiköhän me pidetä tällä puheella sovittuna, että tervehtiminen kuuluu jo hyviin käytöstapoihin, myös lääkärinammatissa.

Kommentit (6)

vuosia 75
1/6 | 

On hyviä ja vähemmän hyviä lääkäreitä potilaskohtaamisissa. Valitettavasti olen joutunut kohtaamaan myös noita ynseitä, puhumattomia lääkäreitä joille tuntuu olevan kiire päästä potilaasta eroon. Olenkin listannut ne lääkärit joiden kanssa on syntynyt heti kättelyssä yhteisymmärrys (kättely noin kuvaannollisesti). Ihanhan sitä tervehtyy puoliksi kun huomnaa että lääkäri kuuntelee sinua aidosti ja saat kertoa rauhassa omat arviosi asiasta joiden takia olet tullut vastaanotolle. Tuntuu hyvältä jos lääkärillä on niin hyvä itsetunto että uskaltaa kuunnella myös potilaan mielipidettä. Terveyskeskuksissakin olisi hyvä jos olisi säilynyt omalääkäri kokeilu. Aikaa on liian vähän käyntikertaa kohti jolloin lääkäri ehtii kuunnella vain sen hetkisen tilanteen.  Siksipä kertyykin niitä päällekkäislääkkeitä turhaan.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/6 | 

Kiitos kommentista. Ajattelunne on samansuuntaista kuin omani.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Harry Köhler
3/6 | 

Kiitos, Ari Liimatainen, mielestäni hienosti kiteytit tässä kirjan pääviestejä. Loppukommenttiin lisäisin vielä, että potilaskin voi olla aloitteellinen tervehtimisessä, jos se lääkäriltä unohtuu. Siihen on lääkärin mukava vastata. 

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
4/6 | 

Kiitos kommentista, yhteispelillä!

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Omaishoitajien jaksaminen on uhattuna.

Omaishoitoa tukevissa palveluissa on suuria puutteita. 

POLIISI tiedotti tällä viikolla epäilevänsä rikosta tapauksessa, jossa iäkäs pariskunta oli jäänyt vaille apua, vaikka mies oli hiljattain pyytänyt tukea pärjäämiseen kunnan kotihoidosta. Reilun viikon yksinolon jälkeen 87-vuotias nainen löytyi kotoa menehtyneenä ja 76-vuotias mies lattialta hyvin huonokuntoisena. 

Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo on pitänyt tapahtunutta äärimmäisenä tragediana. Hänen mukaansa tapaus osoittaa ainakin sen, että kotihoidon tilanne on kestämätön. ”Selvästi mies on pyytänyt apua pitkään jatkuneeseen omaishoitotilanteeseen”, Topo arvioi. (HS 14.9.)

Samana päivänä, kun poliisi kertoi iäkkään pariskunnan murheellisesta tapauksesta, THL julkisti ehdotuksensa omaishoidon tuen myöntämisperusteiden yhtenäistämistä valtakunnallisesti. Raportissa todetaan, että raskaimmissa hoitotilanteissa omaishoitajien jaksaminen on uhattuna.

Omaishoitosuhde on ihmissuhde.
Omaishoitosuhde on ihmissuhde.

NYKYISELLÄÄN laki omaishoidon tuesta toteutuu eri kunnissa eri tavoin. Omaishoitoperheiden kannalta ongelmallista on tuen harkinnanvaraisuus ja riippuvuus varatuista määrärahoista. Myös omaishoitoa tukevissa palveluissa on suuria puutteita. 

Suositusten sijaan yhteneväiset ratkaisut tulisi vastedes kirjata hallitusohjelmaan ja lakitekstiin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä omaishoidon tuen yhdenvertaiseen saantiin ja saavutettavuuteen, kuten tilapäishoidon säällisiin järjestelyihin ja räätälöityihin palveluihin. 

Hyvinvointialueilla omaishoidon yhdenmukaistaminen ja palvelujen digitalisointi eivät saa tarkoittaa kasvokkaisten palvelujen niukentumista entisestään. Omaishoidon ohjaajien on pidettävä säännöllistä yhteyttä omaishoitoperheisiin, ja palvelujärjestelmän täytyy reagoida avunpyyntöihin nykyistä tehokkaammin.

Omaishoidon vaativuus on otettava huomioon.

MUISTISAIRAUDET ovat yleisin omaishoidon tuen myöntämisperuste. Tuoreen tutkimuksen mukaan palvelutarpeen arvioinnissa ei huomioida tarpeeksi edes hoivan sitovuutta vaan keskitytään liiaksi fyysiseen toimintakykyyn. 

Omaishoidon tuen tarvetta arvioitaessa tulisi määrittää, miten paljon läsnäoloa ja valvontaa hoivan tarpeessa oleva kotona tarvitsee. Omaishoitajaa pitää kuulla erikseen ja myös hänen omaa jaksamistaan tulee arvioida. Sitovuuden lisäksi arvioinnissa on huomioitava omaishoidon vaativuus.

Yhteiskunta säästää omaishoitajien avulla miljardeja euroja vuosittain, emmekä yksinkertaisesti enää selviydy ilman omaishoitoa. Omaishoitajat ansaitsevat hoivatakuun, joka varmistaa asianmukaiset palvelut läheisen hoitoon ja omaishoitajan hyvinvointiin.

Kiitos taustoituksesta, Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen ja projektipäällikkö Matti Mäkelä. Väitöskirjatutkija Ulla Halosen tutkimusartikkeli omaishoidon tuen hakemisen ongelmista julkaistiin 16.9. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Ongelma on hyvin konkreettinen  : Kuka nostaa vanhuksen vuoteesta, ruokkii, vaihtaa marat vaipat, vie ulkoilemaan, juttelee jne, Ratkaisu ei loydy lain muutoksesta, politiikasta, systeemeista jne. Joku on ehdottanut jopa robottihoitajaa tai digitalisointia. Ei ihme, etta ratkaisua ei olla loydetty. Eika tallaisilla ratkaisuilla tulla koskaan loytamaankaan.

Vanhuksen, vauvan, sairaan ihmisen hoitamiseen tarvitaan toista ihmista. Tasta tulisi aloittaa ratkaisun loytaminen.

Vierailija
2/4 | 

niin kukahan sen tekee,,,SE NIMITTÄIN KUULUU HOITJAN TEHTÄVIIN JA KODINHOITAJAN,,,PITÄÄKÖ HOITOHENKILÖKUNTAA ALKAA VANHUSTEN YM..PALVELEMAAN...KYLLÄ SE ON NIIN NIINKUIN ENNENKIN ON OLLUT JA PITÄÄ OLLA ON PARASTA VAIHTAA ALAA JOS EI USKALLA SUUTAN AVATA ETTÄ KUNTIIN TARVITAWN LISÄÄ KODINHOITAJIS TAI VASTAAVIA ALAN TEKIJÖITÄ,,,TYÖMATKAT ESIM ,,40 TAI 35 KM ON LYHYT KUN TYÖSUHDEAUTOT KÄYTÖSSÄ,,,,ISOT PALKAT KYLLÄ KELPAQ MUTTEI IHMISTEN HOITAMINEN

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram