Kirjoitukset avainsanalla Geron

Presidentti Mauno Koiviston muistolle
Presidentti Mauno Koiviston muistolle

Rouva Tellervo Koivisto kertoo Muisti-lehdessä 2/2017 puolisonsa presidentti Mauno Koiviston muistisairaudesta. Huhtikuun alussa tehty haastattelu on koskettava tarina surusta, mutta ennen kaikkea kertomus rakkaudesta ja elämästä.

Presidentti Mauno Koivisto kuoli perjantaina 12. toukokuuta Helsingissä 93-vuotiaana. Siunaustilaisuus pidetään Helsingin tuomiokirkossa helatorstaina 25. toukokuuta. Presidentti Koivisto haudataan Hietaniemen hautausmaalle alueelle, jossa sijaitsevat myös presidentti Urho Kekkosen ja Risto Rytin haudat.

Avoimuus vapauttaa.

Rouva Tellervo Koivisto on kertonut avoimesti miehensä muistisairaudesta. Pari vuotta sitten presidentti Koivisto alkoi käydä Helsingin Alzheimer-yhdistyksen ryhmässä ja puhua itsekin Alzheimerin taudista. Vertaistuki teki hyvää.

Tellervo Koivisto toteaa saaneensa paljon hyvää palautetta avoimuudesta. Alzheimerin tauti on kuin mikä tahansa muu sairaus. Ei sitä tarvitse peitellä.

Rouva Koivisto on halunnut vapauttaa myös muut puhumaan.

– Alzheimerin tauti voi olla yhtä luonnollinen tai luonnoton – miten sen nyt ottaa – kuin mikä tahansa muu sairaus. Ei niitä voi sillä tavalla luokitella, että tämä olisi erityisen pelättävä tai vaikea.

Asenteenmuutos on suuri. Vielä 1980-luvulla presidentti Urho Kekkosen ja presidentti Ronald Reaganin sairauksia piiloteltiin.

Yhteys säilyy.

Presidentti Mauno Koivistolla todettiin Alzheimerin tauti vuonna 2008. Elämänsä loppuajan hän asui hoitokodissa.

Tellervo Koivisto kuvaa, että kaikki kävi pikkuhiljaa. Muisti heikkeni kaiken aikaa, mutta kesti kauan, ennen kuin piti esimerkiksi alkaa kirjoittaa muistilappuja.

Rouva Koivisto kertoo, että lopulta yhteiset keskustelunaiheet muuttuivat. Enää ei voinut jutella hiljan tapahtuneista asioista eikä tehdä tulevaisuudensuunnitelmia. Yhteys oli silti tallella.

– Mieheni oli se sama ihminen. Yhteyden löysi, kun vähän kosketti ja höpisi, niin kuin kaiken ikää yhdessä olleet avioparit tekevät.

Heidi Härmä haastatteli rouva Tellervo Koivistoa Muistiliiton Muisti-lehteen 3. huhtikuuta. Presidentti Mauno Koivisto kuoli 12. toukokuuta 2017. Muistiliitto edistää muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä elämänlaatua ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Jäsenyhdistykset palvelevat kautta maan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väitän, että vanhat ihmiset eivät näy sosiaalisessa mediassa, vaikka uutisvirta alkaa olla tukossa vanhustyön ammattilaisten tekemistä päivityksistä.

Palvelutalot, hoivakodit, vanhusjärjestöt ja -yritykset työntävät kuulumisiaan Facebookiin ja Twitteriin jo jatkuvalla syötöllä. Aamutuimaan syödään maukasta puuroa. Päivisin poimitaan kukkia luonnon helmassa. Milloin askarrellaan, milloin juhlitaan tai ajetaan riksalla.

Toki kuvissa näkyy vanhuksia. Joskus sylissä on robotti tai kainalossa Paula Koivuniemi. Hymyillään ja halataan.

Kaikilla on näemmä kivaa, mutta hetkinen. Mitä hoitajien ja ohjaajien julkaisemat postaukset kertovat niissä esiintyvistä vanhoista ihmisistä? Kuka edes on tuo kuvassa hymyilevä vanha herra? Miksi häntä ei esitellä? Miksi hän ei saa sanoa mitään?

Vanhat ihmiset ovat mukana kuvassa, mutta he eivät ole yksilöitä. Heidän ei anneta olla persoonia. Vanhat ihmiset ovat paikalla, mutta he ovat muuttuneet näkymättömiksi.

Pääosassa on vanha ihminen eikä laama.

Tietysti olen onnellinen avoimuuden tavoittelusta. Uskon, että hoitaja toimii vilpittömästi, kun hän näkee Vienon silittämässä laamaa pihalla, ottaa valokuvan ja postaa palvelutalon Facebook-sivulle: ”Laama vieraili palvelutalon pihalla ja asukkaat tykkäsivät.”

Totta kai tämäntyyppiset tuokiokuvat ovat herttaisia silloin tällöin julkaistuina. Mutta kyllä asia on niin, että vanhustyössä pääosassa on vanha ihminen eikä laama. Tämän tulee näkyä myös sosiaalisessa mediassa.

Palvelutalossakin ihmisellä on etu- ja sukunimi. Hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä tai olla sanomatta.

Olisipa virkistävää lukea vaikka asukkaiden omia tviittejä arkielämästä: ”Pöydässä oli taas perunoita ja jauhelihakastiketta. Mautonta, kuten yleensä, mutta tässä iässä sitä on vähään tyytyväinen. Maha täysi.”

Voisiko palvelukeskuksessa olla oma pressiklubi, joka hoitaisi koko mediapelin? Vanhat ihmiset tulisivat näkyviksi omana itsenä myös ulospäin, ja talon toiminta esittäytyisi heidän näkökulmastaan. Millaisia asioita ulkomaailma saisi tietää?

Vanhat ihmiset ovat sosiaalisesti näkymättömiä.

Sain lopullisen kimmokkeen tähän kirjoitukseen seuratessani eilen Jari Pirhosen väitöstilaisuutta. Pirhonen on tutkinut hyvää elämää vanhojen ihmisten ympärivuorokautisessa hoidossa ja kysyy, mitä ihmiset voivat tehdä ja olla.

Pirhonen ottaa lähtökohdaksi Aristoteleen ajoista vallinneen näkemyksen siitä, että hyvä inhimillinen elämä perustuu itsensä toteuttamiselle.

Elämä on hyvää, kun ihmisellä on mahdollisuus käyttää omia kykyjään omien päämääriensä tavoitteluun.

Jari Pirhonen kertoi väitöstilaisuudessa, että hän sai tutkimusidean Tove Janssonilta. Kertomus näkymättömästä lapsesta -tarinassa Tuutikki tuo muumiperheen luo näkymättömäksi muuttuneen Ninni-tytön.

Ninniä hoitaneen tädin suhtautuminen on ollut kylmää ja ironista, minkä seurauksena tytöstä on tullut näkymätön ja puhumaton. Muumitalossa aletaan pohtia, kuinka Ninni saadaan taas näkyväksi.

Pirhosen mukaan myös vanhojen ihmisten pitää saada sanoa ja näyttää, että ”minä olen tässä”. Yleinen hyväksyntä palvelujärjestelmän symbolisella tasolla ei riitä, vaan jokainen vanha ihminen on nähtävä arjen käytännöissä yksilönä ja persoonana.

Näkymättömät vanhukset on saatava näkyviksi.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Vanhukset tarvitsevat it-tukea. Tässä olisi vapaaehtoisjärjestöillä tilaisuus auttaa. Palvelutaloissa ja hoitokodeissa hoitajia on ihan liian vähän. Heillä ei ole aikaa kohdata vanhuksia yksilöinä. Kaikkien on sopeuduttava rutiiniin.

Kaikkeen muuhun kyllä löytyy rahaa, mutta ei vanhustenhoitoon. Tämä on niin turhauttavaa. Koska täällä Suomessa aletaan hoitamaan vanhuksia rakkaudella ja arvostuksella?

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/7 | 

Kiitos kommentista. Digitalisaatio voisi helpottaa ikäihmisten arkea, mutta suuri osa vanhoista ihmisistä jää edelleen sähköisten palvelujen ulottumattomiin, kertoo myös Ikäteknologiakeskuksen tuore selvitys. Kohtaamiseen tarvitaan silti aina ihmistä.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
3/7 | 

Mutta, mutta..... miksi vapaaehtoiset eivät ole kiinnostuneita suomalaisista vanhuksista? Nuoret, Punaisenristin vapaaehtoiset, muutamat  lääkärit, ym. kiiruhtavat auttamaan maahanmuuttajia,  paperittomia,  mutta omat mummot ja papat unohdetaan ikään kuin heitä ei olisi olemassakaan. Ei riitä että Lions Club jouluna jakaa kukkia vanhainkodissa.

70-v
5/7 | 

Vanhukset ovat se kansanosa joka ei enää jaksa/ymmärrä  nousta barrikadeille ja ne jotka jaksavat eivät suinkaan aja vanhusten asioita. Olen odottanut terävämpää otetta etenkin vanhemmilta päättäjiltä ikäihmisten  palvelujen kehittämisessä, mutta hiljaista tuntuu olevan sillä rintamalla. Ketä kiinnostaa vanhukset?

70-v
6/7 | 

Palvelutalot, nyt kehittämään "Lasiseinäinen palvelutalo" blogeja.

Ainakin muutamissa palvelutaloissa on vapaaehtoisia opastajia joiden kanssa palvelutalojen asukkaat voisivat tehdä näkymättömyydestä riemastuttavan lasiseinäisen arjen postauksen. Palvelutaloissahan asustaa vanhuus ja viisaus joten antaa kuulua ja näkyä!

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
7/7 | 

Loistava idea! Pankaapa toimeksi.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kirjat | Vappu Taipale: Vanha ja vireä – Virkistyskirja naisille ja Isoäitikirja. Into Kustannus 2017.

Vappu Taipale, 77, on kirjoittanut vanhojen naisten kunniaksi kaksi kirjaa, joilla hän haluaa hälventää vanhenemiseen liittyviä pelkoja ja huolia.

Taipale kannustaa naisväkeä vanhenemaan iloisesti ja rohkeasti omalla tavallaan. Oma elämä on vain pieni lenkki sukupolvien ketjussa, mutta on tulevia sukupolvia – heidän tarpeitaan, ilojaan ja surujaan. Elämä jatkuu.

Filosofi Georg Henrik von Wright on sanonut, että ainoa, mikä ihmisen saavutuksista tässä elämässä jää pysyväksi, on rakkaus, jota on tuntenut, antanut ja jakanut. Vappu Taipale jakaa kirjoissaan vanhan naisen elämänviisautta. Vain rakkaus jää.

Ikä antaa anteeksi.

Viime kädessä jokainen itse määrittelee oman vanhenemisensa. Vanhaksi tuleminen on sisäinen tunne, joka voimistuu vähitellen. Vappu Taipale kutsuu itseään ”vanhaksi rouvaksi”. Ei ole mitään syytä kätkeä ikäänsä eikä hävetä sitä, päinvastoin. Vanha on kaunis suomen kielen sana.

Ikä antaa ymmärrystä.

Vappu Taipaleen ikäiset ihmiset kuuluvat isovanhempien sukupolveen, mutta voiko elämä olla kokonainen ilman lastenlasta? Taipaleen mukaan isoäitiys on sukupolvisuhde, jossa tulee hyväksyä elämän monimuotoisuus. Elämä kuljettaa mukanaan myös pettymysten ja vajavaisuuksien säikeitä. Voi olla mummo ilman omaa lapsenlasta.

Ikä lisää huumorintajua.

Kaikkien ei tarvitse olla teräsmummoja, rautarouvia eikä edes harmaita panttereita. Jokainen valitkoon itselleen sopivimman tien. Vanheneminen ei ole pelkästään kykyjen ja aistien asteittaista rappeutumista. Ikääntyessä monet mahdollisuudet ovat avoinna, ja niihin Vappu Taipale kehottaa tarttumaan. Vanhuus tuo pitkäjänteisyyttä ja huumorintajua.

Ikä tuo suhteellisuutta elämään.

Nuoret saattavat mieltää vanhuuden pelkäksi surkeudeksi ja katkeruudeksi. Todellisuudessa onni, tyytyväisyys ja harmonia ovat asettuneet monen vanhan ihmisen mieleen. Tutkimuksen mukaan ihminen on onnellisimmillaan 74-vuotiaana. Asenne ratkaisee.

Ikä antaa perspektiiviä.

Kauneus ei ole pintaa. Vaikka sisäisestä kauneudesta puhuminen saattaa vaikuttaa vanhanaikaiselta, sillä on Taipaleen mukaan merkitystä. Kauneus muodostuu sisäisestä olemuksesta ja ihmisyydestä. Kauneuteen liittyvät läheisesti sellaiset käsitteet kuin hyvyys, rehellisyys ja totuudellisuus. Kauneus sisältää läheisyyttä, lämpöä ja myötätuntoa.

Ikä huomaa ilon aiheet läheltä.

Vanhojen naisten touhut ovat loputtomia. Aina puuhataan ja järjestellään ja siivotaan, mutta kaikkein eniten tehdään ruokaa ja tarjotaan syötävää. Ruoalla osoitetaan rakkautta ja herkuilla hemmotellaan. Ruoka merkitsee niin huolenpitoa, yhteisyyttä ja ilon jakamista kuin omia juuria ja omaa kulttuuria.

Ikä luo sallivuutta.

Vanhalle naiselle menneisyydessä tarjotut roolit olivat harvoin aktiivisia ja vaikutusvaltaisia perheen ulkopuolella. Nykypäivän mummo rikkoo monin tavoin kangistuneita roolikuvia. Ikä antaa myös pilkettä silmään.

Ikä tuo viisautta.

Vappu Taipaleen mukaan hyvää vanhenemista voi edistää noudattamalla viittä yksinkertaista ohjetta: Liity! Harrasta! Opi uutta! Anna! Naura!

Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja paljon iloisia, stressittömiä hetkiä. Vanhoilla ihmisillä on yltäkylläiset mahdollisuudet antamiseen: kokemusta, muistoja, osaamista. Arvostusta vanhoille ei kuitenkaan anneta ulkoapäin. Arvostus täytyy itse hankkia, ja vanhojen naisten on näytettävä maailmalle, millainen voima ja viisaus heissä piilee.

Kommentit (3)

75-v
1/3 | 

Kiitos noista viisauksista ja armollisista elämänohjeista!

Nykyään toitotetaan ihan liikaa miten meidän seniori-ikäisten, eli suomeksi vanhojen tulee harrastaa seksiä, jumpata, humpata, osallistua ym. Miksi me emme kelpaa sellaisina kuin olemme?

70-v
2/3 | 

Täytyy nyt nauraa itselle Vapun ohjeen mukaan, sillä nimimerkki meni ihan väärin, eli pudotan iästä pois viisivuotta! Onneksi en muistanut itseäni nuoremmaksi! Siis 70-v

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
3/3 | 

Asenne on kohdallaan! Kiitos kommenteista

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Berliinissä on ollut kevään tuntu jo pitkään, vaikka sää on pysynyt tavanomaista viileämpänä. Kun aamulla avaa ikkunan, lintujen vivahteikas konsertto tuntuu täyttävän koko tajunnan ilolla. Kaikkialla kukkii ja vihertää.

Palasin illansuussa Vantaalle. Räntä iski vaakatasossa päin naamaa. Ympäristössä näkyi tasan kaksi sävyä: likaisen- ja mustanharmaa.

Päätin kävellä asemalta kotiin ja ottaa kurjuudesta kaiken irti. Tilanne olisi ollut pelkästään surkuhupaisa, ellen olisi lentokoneessa sattunut lukemaan geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelän kirjaa iäkkäiden ihmisten masennustiloista.

Olin jo läpimärkä, mutta oli pakko jäädä huilaamaan hetkeksi pikku kävelysillalle matkalaukkuineni. Kun siinä räntäsateessa katselin yksin mustassa Mätäojassa uiskentelevaa telkkää, tajusin yhtäkkiä, että masentuneen ihmisen kevään täytyy näyttäytyä juuri tällaisena. Luonto havainnollisti asian kouraantuntuvasti.

Masennus ei kuulu vanhuuteen.

Sirkka-Liisa Kivelä kuvaa, että depressioon sairastuneen iäkkään ihmisen koko elämä ja ympäristö ovat harmaan tai mustan peitossa. Masennustila kasvattaa panssarin, jota eivät läpäise aurinkoinen päivä, kevään koittaminen, kukkien puhkeaminen tai lintujen laulu.

Sairastumisen jälkeen mikään ei herätä myönteisiä tunteita. Mikään ei tunnu kiinnostavan. ”Parasta olisi kuolla” -ajatukset hiipivät mieleen.

Silloin iäkäs ihminen tarvitsee omaista, ystävää tai ketä tahansa muuta ihmistä ohjaamaan hänet hoitoon.

Masennustilat eli depressiot eivät ole vanhuuteen kuuluvia normaaleja tunnetiloja, vaan ne ovat iäkkäilläkin psyykkisiä sairauksia, joiden toteaminen on vaativa tehtävä. Depression tunnistaminen on hoidon perusta, ja diagnoosin voi tehdä vain lääkäri.

Masennustilan paraneminen edellyttää, että iäkäs ihminen löytää elämälleen tarkoituksen. Oireet poistuvat ja elämänilo palautuu depression parantuessa.

Masentuneen iäkkään omaiset ja ystävät voivat edistää toipumista omilla asenteillaan ja konkreettisella tuellaan. Kannattaa puhua myös iloisista asioista, vaikka masentunut iäkäs ei jaksa itse olla positiivinen. Kannattaa muistella myönteisesti, liikkua yhdessä, hoitaa kasveja tai lemmikkejä ja laulaa porukalla.

Masennus ei kuulu vanhuuteen. Jonain päivänä aurinko vielä pilkottaa.

Kommentit (4)

70-vuotias
1/4 | 

Masennuksen voi aiheuttaa myös läheinen ihminen, puoliso, sisar, tai henkilö joka on olevinaan ystäväsi. Mielestäni usein iäkkään masennuksen aiheuttaja on puoliso joka manipuloi heikompaa puolisoaan alistamalla ja vahtimalla toisen tekemisiä. Alistetulle syntyy tilanne jolloin on joko pakko yrittää miellyttää, valehdella tai alistua ja menettää oman elämänsä hallinta. Alistettuna ihminen syöksyy masennukseen ja silloin ei riitä enää ymmärrys itsensä pelastamiseen koska pelko kahlitsee terveen järjen.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/4 | 

Kiitos tärkeästä näkökulmasta asiaan.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

70-vuotias
3/4 | 

Masennus on hankala asia myös masentuneen omaisille. Vaatii pitkää pinnaa auttajalta että jaksaa suhtautua tyynesti masentuneen mustaan maailmaan. Jaksamista ja vieläkin jaksamista vaikka mieli tekisi heittää pyyhe kehään ja sanoa hyvästit koko hommalle.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
4/4 | 

Kiitos kommentista, olette aivan oikeassa. Myös omaishoitajia ja läheisiä pitää tukea.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram