Kirjoitukset avainsanalla Geron

Matti Rönkä jäi eläkkeelle Yle Uutisista tänä vuonna. Onnen kaukoranta on hänen 13. teoksensa. Kuva: Liisa Valonen

Matti Rönkä nostalgisoi mennyttä iskelmä-Suomea lupsakasti.

AAVAN meren tuolla puolen jossakin on maa… Kirjailija Matti Rönkä, 65, aloittaa Onnen kaukoranta -romaaninsa kansallistangolla. Tarina vie savolaispojan heinäpelloilta tanssilavojen tähdeksi ja kuvaa lupsakkaasti iskelmä-Suomen kehitystä 2020-luvulle.

Komeaäänisestä Raimo Rissasesta muokataan levy-yhtiössä italialaistyylinen lavatähti ja levylaulaja Rami Sarri. Edellytyksiä olisi vaikka oopperaan, mutta uranvalinta tuottaa päänvaivaa. 

Klassinen laulu olisi opiskeltava alusta pitäen, kun taas iskelmätaivaan tähtenä tie tuntuu olevan jo auki taivasta myöten. Tanssilavan reunalla tytöt tahtovat koskettaa, laulaa mukana, tuijottaa silmiin. 

 

Matti Rönkä höystää ajankuvausta monilla hykerryttävillä detaljeilla. Auton hansikaslokerosta valittiin C-kasetti.

SYDÄN rakastaa, sydän haluaa… Matti Rönkä on kirjoittajana herkkävaistoinen myötäeläjä. Hän ymmärtää niin rakkauden ikävää kuin rakkaudentekoja, ja iskelmä jos mikä on omiaan kuvaamaan näitä teemoja.

Iskelmätähdellä on joltinenkin näköalapaikka ihmiselämän haluihin ja nautintoihin. Rami huomaa pian, että seksikumppaneita tarjoutuu enemmän kuin kylliksi. Lavoilla riittää käsiä ottamassa kiinni lahkeesta. Hotelliyöt eivät ole aina yksinäisiä.

Pääkaupungin puumanaiset kiehnäävät ympärillä, eikä Rami pane pahakseen. Joskus myös miespuolisen laulunopettajan kädet viipyvät pakaroilla ja vatsalla vähän liian pitkään. Mutta Kalliolan kylältä tuttu Riitta haluaisi viettää koti-iltoja Ramin kanssa – asettua ja perustaa perheen. 

Laulaen unohdan tai muistan sut.

KUN laulaen on kaiken antanut… Hyväksi lopuksi Matti Rönkä pikakelaa romaanin tapahtumat nykyhetkeen.

Eläkeläiset katsovat ikääntyvää iskelmälaulajaa helsinkiläisen palvelukeskuksen päivätansseissa. Silmissään heillä on yhä lämpöä, kaipausta, yksinäisyyttä ja ihmisen ikävää toisen luo. 

Vuonna 2012 Paula Koivuniemi ennätti laulaa levylle riipaisevan kappaleen Kaiken antanut. Sitä päivätanssiväelle esittäessään palaset loksahtavat kohdilleen Ramin ajatuksissa: ”Tämä oli minun osani. Työni. Arvoni.”

Kun laulaen on kaiken antanut, laulaen kylmää paennut
laulaen unohdan tai muistan sut 
Kun vaieten oon kotiin palannut
vaieten oven sulkenut
hiljaisuus on vain vierelläin nukkunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nicolle Rochelle esittää hurmaavasti Joséphine Bakeria. Kuvat: Andrey Kezzyn

Joséphine Bakerin elämäntarina toimii näyttävän show’n kehyskertomuksena Berliinissä.

VARIETEE | Josephine – The Queen of Entertainment, Wintergarten Varieté Berliinissä. Ohjaus Rodrigue Funke, pääosassa Nicolle Rochelle. Ensi-ilta 29.8. ★★★★

JOSÉPHINE Baker (1906–1975) oli amerikkalaissyntyinen laulaja-tanssija, joka tuli kuuluisaksi 1920-luvun Pariisissa ja kohosi maailmanmaineeseen ensimmäisenä tummaihoisena tähtenä. 

Musiikin lisäksi Joséphine Baker omisti elämänsä vapauden ja oikeudenmukaisuuden tavoittelulle. Toisen maailmansodan aikana Baker työskenteli ranskalaiselle vastarintaliikkeelle, ja Yhdysvalloissa hän puhui mustien oikeuksien puolesta. Kotona oli 12 eri puolilta maailmaa adoptoitua lasta.

Berliinin Wintergarten Varieté -teatterissa sai hiljattain ensi-iltansa Joséphine Bakerille kunnianosoitukseksi tehty tyylikäs show Josephine – The Queen of Entertainment. Pidin näkemästäni.

Katsomo haukkoo henkeään, kun Leosvel ja Pedro taituroivat huippuluokan akrobatiaa.
Katsomo haukkoo henkeään, kun Leosvel ja Pedro taituroivat huippuluokan akrobatiaa.

JOSEPHINE – The Queen of Entertainment -esitys yhdistää elävää musiikkia, tanssia, laulua, komiikkaa, jongleerausta ja akrobatiaa. Bakerin ainutkertainen elämäntarina toimii näyttävän show’n kehyskertomuksena, eikä ratkaisu tunnu hiukkaakaan päälleliimatulta. 

Pääosan esittäjän Nicolle Rochellen suoritus on täysosuma. Newyorkilainen laulaja, näyttelijä ja tanssija esittää Joséphine Bakerin ohjelmistoa hurmaavalla intensiteetillä. 

Vaikka nautin varieteen monipuolisuudesta, tässä esityksessä jäi väkisinkin harmittamaan, ettei versioita Bakerin ikonisista esityksistä tullut enempää. Svengaavaa suuren tyylin tulkintaa olisi kelvannut kuunnella yömyöhään.

Sali henkii tyylikästä 1920-luvun tunnelmaa.

WINTERGARTEN Varieté -teatterin tähtikaarti on kansainvälinen ja kunnianhimoinen. Mikail Karahan yhdistää hienovireistä komiikkaa rengasakrobatiaan niin, että lopputulos on hykerryttävän hauska. Herrasmiesjonglöörit Kris ja Harisson Kremo ottavat yleisönsä varmaotteisesti suuren maailman tyyliin.

Moni ohjelmanumero saa haukkomaan henkeä. Sulavaliikkeinen Gildo Gomes taivuttaa vartalonsa täysin mahdottomilta vaikuttaviin asentoihin. Vahvalihaksiset Leosvel ja Pedro taituroivat pystypylväällä huippuluokan akrobatiaa. Trio Konjowochu tasapainoilee elegantisti kolmen hengen pyramidissa.

Wintergartenin oma tarina on lähtöisin jo 1880-luvulta, mutta rakennus tuhoutui pommituksessa 1944. Kolmisenkymmentä vuotta sitten peruskorjattu sali Potsdamer Straßella henkii tyylikästä 1920-luvun tunnelmaa. Ruoka ja juomat tarjoillaan pöytiin, vaikkakin hintataso on berliiniläisittäin korkea.

Josephine – The Queen of Entertainment -esitykset jatkuvat 23.2.2025 asti.

Vieno Kekkosen, 90, kappaleet ovat tulleet tunnetuiksi estradeilta, radiosta ja televisiosta.

Vieno Kekkosen yli 60 vuotta kestänyttä laulajanuraa juhlistettiin gaalaillassa.

SEITSEMÄN vuotta sitten pääsin kuulemaan livenä, kuinka iskelmälaulaja Vieno Kekkonen hurmasi kuulijansa musiikkiteatterin lavalla Helsingissä. Olin kerrassaan myyty niin kauniista äänestä kuin karismasta ja lavasäteilystä.

Vieno Kekkonen lauloi kevyen musiikin klassikoita iskelmistä ja musikaalisävelmistä euroviisurallatuksiin. La Strada, Aron lempeä, Svengin kutsu, Kotikadullasi… Millaista syvyyttä aika olikaan tuonut vanhoihin lauluihin.

Konsertissa tunnelma tiheni käsin kosketeltavaksi ja Kekkosen taitavat nyanssit tekivät lähtemättömän vaikutuksen. 

Vieno Kekkonen Show kuului Tesvision ohjelmistoon vuonna 1963. Singlelevyjen kannet olivat elegantteja. 

VIENO Kekkonen on yksi 1950-luvulla aloittaneista laulajattarista, joiden sukupolvelle iskelmämusiikki avasi uuden maailman sota-aikojen niukkuuden jälkeen. Hän teki levytyssopimuksen Toivo Kärjen kanssa, ja ura käynnistyi kappaleella Nukkumatti vuonna 1955. 

Sittemmin ikivihreiksi ovat nousseet muiden muassa Sateenkaaren tuolla puolen, Tie, Kesäyö, Preerian keltainen ruusu, Sävel rakkauden, Ei koskaan sunnuntaisin ja Kesän vihreät lehvät

Vieno Kekkonen valmistui näyttelijäksi Teatterikoulusta ja esiintyi sekä televisiossa että ravintolashow’issa. Iki-ihanat tanssi- ja elokuvasävelmät, joulu- ja lastenlaulut sekä jazziskelmät ovat tulleet vuosikymmenten mittaan tunnetuiksi kaikille radionkuuntelijoille. 

Vieno Kekkonen pyörsi päätöksensä olla laulamatta.

YLI 60 vuotta kestänyttä elämänuraa juhlistettiin loppuunmyydyssä gaalassa Vieno Kekkosen 90-vuotispäivänä. Vieraiden joukossa nähtiin tasavallan presidentti Alexander Stubb puolisoineen, tangokuninkaiden kuningas Eino Grön sekä suuri joukko suomalaisia viihdetaiteilijoita ja iskelmän kulta-ajan ystäviä. 

Vieno Kekkosen tytär Elina Sauri lauloi ja muisteli äitinsä karrieeria sekä perheen arkielämää. Pirkko Mannola, Erkki Liikanen, Ami Aspelund ja Katri Helena omistivat kukin esityksensä päivänsankarille. Katri Helenan oma levytysura alkoi 1960-luvulla, ja hän tulkitsi ”idolinsa” kappaleet Sävel rakkauden sekä Yön väistyessä.

Juhlinnan kohde järjesti sittenkin ikimuistettavimman jymy-yllätyksen. Vieno Kekkonen oli luvannut soittaa tilaisuudessa kaksirivistä harmonikkaa, mutta meikatessa tapahtunut pikku onnettomuus esti näppäilyn. Sen sijaan hän pyörsi päätöksensä olla laulamatta ja esiintyi niin valloittavasti kuin vain Vieno Kekkonen on aina esiintynyt. Rinnakkain, Soittajapoika, Hymni rakkaudelle ja Tie kruunasivat illan.

Mikä eleganssi ja ainutkertainen tähteys!

Vieno Kekkonen täytti 90 vuotta 6.9.2024. Juhlagaala järjestettiin Espoon Sellosalissa.
Jotkut iäkkäät pyrkivät välttämään sosiaalipalveluja viimeiseen asti.

Iäkkäänä täytyisi kyetä vaatimaan omien oikeuksiensa toteutumista.

YHDENVERTAINEN pääsy tarkoituksenmukaisiin palveluihin on kansainvälisen ikääntymispolitiikan keskeinen tavoite. Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus kuitenkin osoittaa, että sosiaalipalvelujen saaminen voi olla iäkkäälle vaikeaa.

Vaikka julkisten palvelujen pitäisi olla tasapuolisesti kaikkien saatavilla, ikäihmisten tietoisuus sosiaalipalveluista vaihtelee todellisuudessa huomattavasti. Osa gerontologisen sosiaalityön asiakkaista ei tiedä, mitä sosiaalipalvelut ylipäätään ovat. 

Palvelujärjestelmämme edellyttää iäkkäiltä tietoa, osaamista ja sinnikästä luonnetta. Tuen tarpeessa olevan täytyisi itse osata ja jaksaa vaatia omien oikeuksiensa toteutumista.

Tietoa sosiaalipalveluista pitäisi olla yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla, mutta todellisuudessa iäkkäät ovat keskenään eriarvoisessa asemassa.

VÄITÖSKIRJATUTKIJA Jenna Peiposen mukaan ikäihmisten kokemukset sosiaalipalvelujen saamisesta ovat hyvin moninaisia ja tunteet vaihtelevat kiitollisuudesta syvään turhautumiseen.

Aiemmat huonot kokemukset voivat vaikuttaa siihen, että iäkkäät pyrkivät välttämään sosiaalipalveluja viimeiseen asti. Myös työntekijöiden asenteet ja byrokratia saattavat hidastaa avun saamista merkittävästi.

”Tämän vuoksi pidän tärkeänä, että palvelujärjestelmä olisi mahdollisimman helposti lähestyttävä myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole resursseja etsiä itse tietoa palveluista tai taistella byrokratiaa vastaan”, Peiponen tiivistää.

Palveluja on kehitettävä kokonaisvaltaisesti.

SOSIAALIPALVELUJEN saamiseen vaikuttavat myös taloudelliset tekijät ja palvelujen sijainti. Tutkimuksen perusteella sosiaalipalvelujen saavutettavuus ei niinkään riipu jostain yksittäisestä tekijästä, vaan taustalla vaikuttaa yleensä useita toisiinsa yhteydessä olevia seikkoja. 

”Mikäli haluamme ennaltaehkäistä iäkkäiden ihmisten putoamista palvelujärjestelmän ulkopuolelle, tulisi palveluja kehitettäessä tarkastella niiden saavutettavuutta kokonaisvaltaisesti ja erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa olevien iäkkäiden näkökulmasta”, Peiponen toteaa.

Journal of Social Service Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa haastateltiin gerontologisen sosiaalityön ja diakoniatyön asiakkaita. Gerontologisen sosiaalityön tavoitteena on vahvistaa ikääntyneiden hyvinvointia ja toimintakykyä. 

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram