Kirjoitukset avainsanalla Geron

Albin (Stefan Kurt) on drag queen Zaza. Kuvat: Monika Rittershaus, Komische Oper Berlin

La Cage aux Folles ei jää kimaltavaksi drag show’ksi.

MUSIKAALI | La Cage aux folles, Komische Oper Berlin, Schillertheater. Musiikki Jerry Herman, teksti Harvey Fierstein. Ohjaus Barrie Kosky, kapellimestari Koen Schoots. ★★★★ 

MUSIKAALI La Cage aux Folles tunnetaan suomenkielisellä nimellä Lainahöyhenissä. Vuonna 1983 ensi-iltansa saanut teos on Broadwayn esitetyimpiä komedioita, ja alkuperäinen tuotanto voitti peräti kuusi Tony-palkintoa.

Viikonlopun Berliinin-reissulla näin musikaalista vihdoin Komische Oper Berlinin saksankielisen version. Ohjaaja Barrie Kosky kunnioittaa alkuteosta, ja lopputuloksena tarjotaan hilpeä, näyttävä ja jopa liikuttava katsojakokemus.

Suoratoistopalvelut muuten tarjoavat kotisohville Mike Nicholsin vuonna 1996 ohjaaman The Birdcage -elokuvan, jossa pääosia esittävät Robin Williams ja Nathan Lane

Meitä on moneksi, kuten perheidyllejäkin.
Meitä on moneksi, kuten perheidyllejäkin.

TAPAHTUMAPAIKKA La Cage aux Folles on Ranskan Rivieran menestyneimpiä yökerhoja ja drag show -näyttämöitä. Paikan johtajana toimii Georges (Peter Renz), ja hänen miehensä Albin (Stefan Kurt) nauttii yleisön suosiota Zaza-nimisenä drag-artistina.

Ikääntyvällä miesparilla on kommervenkkinsa, mutta varsinaisesti tapahtumat alkavat vyöryä, kun Georgesin poika kertoo menevänsä naimisiin. Kulissit on saatava kuntoon tulevan morsiamen konservatiivisia vanhempia varten.

Seinän kokoiset Tom of Finland -hahmot ja homoeroottiset patsaat täytyy viedä piiloon miesten kotoa. Surullista kyllä myös Albinin halutaan lähtevän pois vierailun ajaksi. Mitenhän tässä mahtaa käydä? 

Katsomossa harva välttyy kyyneliltä.

TUNNUSSÄVELMÄ Ich bin, was ich bin tunnetaan maailmanlaajuisesti voimaannuttavana homohymninä. Sen ovat levyttäneet englanniksi muun muassa Shirley Bassey ja Gloria Gaynor

Musikaalissa kappale nostattaa kylmät väreet pitkin selkäpiitä, ja katsomossa harva välttyy kyyneliltä. Klassikko La Cage aux Folles ei tyydy olemaan vain iki-ihana, kimaltava drag show vaan julistaa vahvasti rakkauden ja monimuotoisuuden sanomaa. 

Samalla musikaali ottaa osaa yhä ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin niin homofobiasta kuin perhekäsityksestä. Olen mikä olen – ottakaa tai jättäkää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivi Topo kertoo, että vanhusasiavaltuutetun työn koskettavimmat hetket ovat liittyneet tilanteisiin, joissa ikääntyneiden suomalaisten ihmisarvo on ollut uhattuna.

Vaikeus saada palveluja aiheuttaa vakavaa haittaa sadoilletuhansille iäkkäille.

VANHUSASIAVALTUUTETTU saatiin Suomeen vasta pitkän väännön jälkeen. Kaksi vuotta sitten virassa aloitti valtiotieteiden tohtori Päivi Topo. Tällä viikolla hän luovutti eduskunnalle ensimmäisen selontekonsa ikääntyneiden asemasta ja oikeuksien toteutumisesta.

Vanhusasiavaltuutetun päähuomio kahden toimintavuoden kokemusten ja tutkimustiedon pohjalta on se, että valtaosa iäkkäistä voi hyvin. Ikäihmiset ovat aktiivisesti mukana yhteiskunnassa ja tukevat merkittävillä panoksilla muiden hyvinvointia ja yhteiskunnan toimivuutta.

Toinen yhtä tärkeä havainto on se, että liian pienet tulot, esteelliset asuinympäristöt sekä vaikeudet saada sotepalveluita - ja yhä useammin myös muita välttämättömiä palveluja - aiheuttavat vakavaa haittaa sadoilletuhansille iäkkäille.

Valtaosa iäkkäistä voi hyvin, mutta kotihoitoon ja ympärivuorokautiseen hoitoon tarvitaan lisärahoitusta.
Valtaosa iäkkäistä voi hyvin, mutta kotihoitoon ja ympärivuorokautiseen hoitoon tarvitaan lisärahoitusta.

IKÄÄNTYNEET ovat hyvin monimuotoinen ihmisjoukko. Yli 65-vuotiaita on Suomessa jo 1,3 miljoonaa. Heistä valtaosa tulee toimeen tuloillaan, mutta mitä vanhempien ikäryhmien tilannetta tarkastellaan, sitä suurempi osuus on pienituloisia. Ikääntyneitä ihmisiä koskettaa myös syrjäytyminen.

Monesti iäkkäiden ongelmat ovat kertyneet jo aiemman elämänkulun varrella, tai sitten ne kasautuvat toimintakyvyn romahtaessa nopeasti tai elämäntilanteen muuttuessa yllättäen.

Iäkkäiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen liittyy myös vähemmistöjen asemaan yhteiskunnassa. Iäkkäistä moni kuuluu kieli-, kulttuuri-, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Tietoa heidän tilanteestaan on liian vähän.

Ikääntyneiden asemaan liittyvät haasteet ovat ratkaistavissa.

VANHUSASIAVALTUUTETTU ehdottaa eduskunnalle useita keinoja, joilla voidaan muuttaa ikääntyneiden kokemaa eriarvoisuutta ja tehdä korjauksia kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien ikääntyneiden asemaan. Monet suositukset lisäisivät myös nuorempien sukupolvien hyvinvointia.

Suositusten vaatimat kustannukset ovat monessa kohdin maltillisia, mutta esimerkiksi kotihoitoon ja ympärivuorokautiseen hoitoon tarvitaan lisärahoitusta. Olennaista on myös huomioida vaihtoehtoiset kustannukset yhteiskunnalle, jos mitään ei tehdä.

”Kertomuksemme antaa ehkä karun kuvan ikääntyneiden asemasta Suomessa. Listaamme ongelmia, mutta ehdotamme myös ratkaisuja. Me haluamme näyttää suosituksillamme, että ikääntyneiden asemaan liittyvät haasteet ovat ratkaistavissa poliittisilla toimenpiteillä ja resursseilla”, vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo sanoo.

Pertti Koivula on eläköitynyt Helsingin Kaupunginteatterin musiikkikomediassa Forever Young. Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen

Eltaantuneessa musiikkikomediassa köpötellään sepalus auki.

TEATTERI | Forever Young, kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 7.3. Käsikirjoitus Erik Gedeon, suomennos Sanna Niemeläinen. Ohjaus Heikki Sankari, kapellimestari Tuomas Kesälä. Rooleissa Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula, Vappu Nalbantoglu, Leenamari Unho ja Mikko Vihma. ★ 

VANHENEMINEN on perseestä, totesi uutisjuontaja Matti Rönkä eläköityessään viime viikolla. Ihan yhtä syvältä on Helsingin Kaupunginteatterin vanhenemista käsittelevä musiikkikomedia Forever Young.

Sveitsiläisen Erik Gedeonin tekele vuodelta 2010 on rätkäisty uutena Arena-näyttämön kevään ohjelmistoon. Kaipa ratkaisuun on taloudelliset syynsä, koska esityksellä ei ole mitään taiteellista arvoa. Se ei ole hauska eivätkä musiikkinumerot herätä minkäänlaisia tunnereaktioita.

Näytelmän roolihahmot ovat samannimisiä kuin oikeat näyttelijät (Vuokko Hovatta, Juha Jokela, Pertti Koivula, Leenamari Unho, Mikko Vihma) joitain kymmeniä vuosia vanhempina. Näppärä idea, mutta ongelma on siinä, ettei kukaan voi ottaa rooliaan todesta. Käsikirjoituksen vanhuuskäsitys on niin ontto ja eltaantunut. 

Musiikkinumeroiden mahdollisuudet hukataan kehnosti ohjattuun vanhusimitaatioon.
Musiikkinumeroiden mahdollisuudet hukataan kehnosti ohjattuun vanhusimitaatioon.

TAPAHTUMAPAIKKANA on kaupunginteatterin oma palvelutalo, jossa pianisti (Tuomas Kesälä) toimii höynähtäneiden asukkaiden säestäjänä. Komentoa pitää stereotyyppisen inhottava hoitaja ja vallankäyttäjä (Vappu Nalbantoglu), joka kohtelee ikääntyneitä näyttelijöitä pikkulapsina. 

Ohjaaja Heikki Sankari on paikantanut tekstin kaupunginteatteriin sopivaksi. Siinä rytäkässä varsinainen ohjaustyö on jäänyt lapsipuolen asemaan. 

En olisi uskonut näkeväni Suomen suurimmassa ammattiteatterissa näin halpahintaista vanhan ihmisen esittämistä – edes huumorin nimissä. Sepalus auki köpötellään nuppi tutisten ja suuta mutristellen. Pieru pörisee. No, kyllä siellä kuuluu aina joku hohottavan katsomossa.

Santeri Kinnusen roolityö päihittää muut.

HÄIVÄHDYS inhimillisyydestä kajastaa Leenamari Unhon esittämässä Kaunis, rietas, onnellinen -katkelmassa, mutta valtaosalta musiikkinumeroiden potentiaali hukataan kehnoon vanhusimitaatioon. Stayin’ Alive on yksinkertaisesti nolo. Taiteilijaelämää-kappaleen hyvä alku latistuu koheltamiseksi. Sekaisin Mombasasta -potpurin idea vesittyy pitkittyessään.

Santeri Kinnunen saattaa tehdä parhaillaan uransa hienoimman roolityön Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalemissa, mutta mies on kaiken kaikkiaan hyvässä vedossa. Forever Young -näytelmässä hänen roolisuorituksensa päihittää muut kevyesti.

Loppua kohti tunnelma vain lässähtää. Oon voimissain, joopa joo. Epilogissa Pertti Koivula on pantu vielä lausumaan, että vanheneminen on perseestä. Sen jälkeen rallatellaan yhdessä Vain elämää

Antakaa jo armoa!

La Traviata on kaikkien aikojen esitetyimpiä oopperoita. Samuel Harjanne debytoi ohjaajana. Kuvat: Tampere-talo, Petri Nuutinen 

Tampereen Oopperan La Traviata jättää pysyvän muistijäljen. 

OOPPERA | Giuseppe Verdin La Traviata, ensi-ilta 2.3. Tampere-talossa, Tampereen Ooppera. Musiikinjohto Giancarlo Andretta, Tampere Filharmonia. Ohjaus Samuel Harjanne, koreografia Jack Johansson. Lavastus Peter Ahlqvist, pukusuunnittelu Tinja Salmi, valosuunnittelu Ville Syrjä, videosuunnittelu Toni Haaranen, naamioinnin suunnittelu Johanna Vänttinen. Rooleissa Marjukka Tepponen, Paolo Fanale, Arttu Kataja, Tuomas Miettola, Niina Keitel, Elli Vallinoja, Markus Suihkonen, Ville Rusanen, Jussi Juola, Taavi Niinimaa, Janne Salmenkangas, Juho Stén. Kuorokapellimestari Heikki Liimola, Tampereen Oopperan kuoro. Tanssijat Chris Bewsher, Oskari Jauhiainen, Jenny Strandberg, Iina Suomalainen. Maagikot Veera Aaltonen, Anni Koskinen, Emmi Latvanne, Fanni Palmanto, Inga Sauranen, Anna Suurmäki-Lesonen. Minotaurokset Janrik Häkkinen, Benjamin Klemettinen, Jari Malinen. ★★★★★

ALKUSOITTO Giuseppe Verdin (1813–1901) oopperasta La Traviata (suom. langennut nainen) on jotain aivan ylimaallista. Tampereen Oopperan uudessa tuotannossa se johdattaa yleisön 1920-luvun häikäisevään ja ylenpalttiseen Pariisiin.

Maineikas kurtisaani Violetta Valéry (Marjukka Tepponen) emännöi ylhäisön juhlaa Moulin Rouge -kabareessa. Samppanja virtaa, kohotetaan maljoja elämän ja rakkauden ohikiitäville nautinnoille. Kun nuori aatelinen Alfredo Germont (Paolo Fanale) tutustuu tähän kuuluisaan kaunottareen, hän ei voi enää padota tunteitaan. 

Rakkaustarinaa kehystävät ristiriidat ja Violettan kuolemaan johtava keuhkosairaus. Myös Alfredon petollinen isä Giorgio Germont (Arttu Kataja) tekee kaikkensa lopettaakseen poikansa suhteen kevytkenkäisenä pidetyn kurtisaanin kanssa. Pariskunta ehtii uneksia onnellisesta tulevaisuudesta, mutta Violettan hetket ovat ennen pitkää luetut. 

La Traviatassa siirrytään kepeästä tunnelmasta kuolemansuudelmaan.
La Traviatassa siirrytään kepeästä tunnelmasta kuolemansuudelmaan.

KUOLINKOHTAUS kruunaa Giuseppe Verdin suosituimman oopperan, jonka kantaesitys oli maaliskuussa 1853. Ensi-illan kerrotaan epäonnistuneen pahasti; yleisö nauroi Violettan tekoyskälle ja kriitikot haukkuivat esityksen. Verdi itse kirjoitti, että La Traviata oli fiasko: ”Oliko se minun vai laulajien vika? Aika näyttää.”

Tampereen Oopperan ensi-illassa haasteen ottaa vastaan menestysmusikaalien ohjaajana tunnetuksi tullut Samuel Harjanne. Meriitteihin kuuluvat muun muassa Helsingin Kaupunginteatterin Priscilla, aavikon kuningatar, Kinky Boots ja Pieni merenneito sekä Tampereen Teatterin Anastasia

La Traviata on Harjanteen ensimmäinen oopperaohjaus. Vaikka harteilla on täytynyt tuntua melkoinen ennakkosuosikin paine, debyytti ei jätä sijaa moitteelle. 

Elämän ja kuoleman rajalla teemoitetaan suuria kysymyksiä.

TAITEELLINEN työryhmä, orkesteri, kuoro ja solistit antavat La Traviatassa kaikkensa. Teoksen lavastus, puvut, valot, videot, koreografia ja naamiointi tukevat kokonaistaideteosta huikentelevasti mutta ratkaisut ovat linjakkaita ja elegantteja. 

Väistämättömät mielleyhtymät musikaalien ja elokuvien maailmaan (Moulin Rouge, Great Gatsby – Kultahattu) lisäävät kerronnan tasoja. Onhan La Traviatalla hauska yhtymäkohta myös Priscillan aavikolle. Hetkittäin tanssijoiden ja minotaurosten varastaessa show’n melkein unohtuu, että La Traviata on kolmen solistin taidonnäyte. Sopraano Marjukka Tepponen häikäisevä lavakarisma vakuuttaa niin laulajana kuin näyttelijänä. 

Tampereen Oopperan La Traviata on suuren tyylin kimaltava tuotanto, joka jättää pysyvän muistijäljen. Elämän ja kuoleman rajalla teemoitetaan lopulta suuria kysymyksiä niin uhrautuvasta rakkaudesta ja petollisuudesta kuin inhimillisistä tekijöistä ja olosuhteiden vaikutuksista – huipentumana luonnollisesti Verdin kuolematon musiikki.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram