Kirjoitukset avainsanalla Geron

Huomenna minä lähden -musikaalin rakastavaisia näyttelevät Reeta Vestman ja Mikko Rantaniva. Kuva: Sampo Jaakkola, Kuopion kaupunginteatteri

Oopperan tökerö tuotesijoittelu saa tuntemaan myötähäpeää esiintyjien puolesta. 

OOPPERA | Minnan taivas, kantaesitys Kuopion musiikkikeskuksessa 8.9. Musiikki Jukka Linkola, käsikirjoitus ja ohjaus Veera Airas. Rooleissa mm. Marjukka Tepponen, Esa Ruuttunen, Marjatta Airas, Jukka Romu, Johanna Takalo, Ossi Jauhiainen, Olli-Tapio Tikkanen. ★★ 
MUSIKAALI | Huomenna minä lähden, kantaesitys Kuopion kaupunginteatterissa 7.9. Käsikirjoitus ja ohjaus Kari Heiskanen, sävellys Mika Paasivaara. Rooleissa mm. Reeta Vestman, Mikko Rantaniva, Lina Patrikainen, Markus Petsalo, Ilkka Pentti, Katri-Maria Peltola, Mikko Paananen, Risto Korhonen, Lotta Vaattovaara, Jesse-Joonas Kemppainen, Virpi Rautsiala, Sari Happonen, Jukka Väinölä, Olli-Pekka Hiltunen. ★★★

MUSIIKKITEATTERISTA on nyt runsaudenpulaa ympäri maan. Kuopiossa sai tällä viikolla ensi-iltansa peräti kaksi kantaesitystä. Musiikkikeskuksessa menee Minnan taivas -ooppera ja kaupunginteatterissa samaan aikaan Huomenna minä lähden -musikaali.

Jukka Linkolan ja Veera Airaksen Minnan taivas yrittää hurvitella Kuopiossa vaikuttaneiden historiallisten henkilöiden elämäntarinoiden innoittamana. Kaupunginorkesteri soittaa, ja Minna Canthin korsetissa ihastuttaa sopraano Marjukka Tepponen.

Kari Heiskasen ja Mika Paasivaaran Huomenna minä lähden kertoo tarinan 25-vuotiaasta Hilda Kuusisesta (Reeta Vestman), joka lähtee ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä etsimään onnea Amerikasta. Todentuntuinen kasvutarina on kaikkien aikojen suurin Kuopiossa tuotettu musikaali.

”Uskalsin sanoa ääneen sen, mitä ajattelin tasa-arvosta ja vapaudesta”, muistelee Minna Canth (Marjukka Tepponen). Kuva: Antti Karppinen, Savo-ooppera ry
”Uskalsin sanoa ääneen sen, mitä ajattelin tasa-arvosta ja vapaudesta”, muistelee Minna Canth (Marjukka Tepponen). Kuva: Antti Karppinen, Savo-ooppera ry

ALUEOOPPERAT tekevät kulttuurisesti merkittävää työtä. Taiteellisen toiminnan lisäksi niillä on tärkeitä tasa-arvo- ja kasvatustehtäviä, eikä oopperataiteen pidä vastedeskään kukoistaa vain Töölönlahden kupeessa.

Koronan jäljiltä Minnan taivas -oopperan kantaesitystä odotettiin Kuopiossa jo malttamattomasti. Virallisen ja juhlavan Minna Canthin näköispatsaan sijaan Savo-oopperan tekijät antoivat toiveita jostain ihan uudesta. Ikävä kyllä yritys on epäonnistunut. 

Libretisti ja ohjaaja Veera Airas on menettänyt jossain vaiheessa konseptinsa tyystin, eikä näyttämöllä ja orkesterimontussa ole paljon tehtävissä kokonaisuuden pelastamiseksi. Säveltäjä Jukka Linkola ja esiintyvät ammattilaiset suoriutuvat urakastaan niin kuin pitääkin, mutta käsikirjoitukseen sisältyvä tökerö tuotesijoittelu saa tuntemaan myötähäpeää heidän puolestaan. 

Siirtolaismusikaalissa kuuluu inhimillinen ääni.

KUOPIOLAISTEN onneksi Kari Heiskanen sai potkut Kansallisoopperan Ringin ohjaajan paikalta. Nyt kantaesityksensä saanut Huomenna minä lähden on jo toinen osa Heiskasen Kuopion kaupunginteatterille kirjoittamasta ja ohjaamasta trilogiasta. 

Siirtolaisuus rapakon taakse on hieno aiheenvalinta, eikä rinnastaminen nykyaikaan ja maailmantilanteeseen tunnu lainkaan kaukaa haetulta. Teoksessa kuuluu inhimillinen ääni.

Svengaavan hyvärytminen musikaali viihdyttää sekä traditionaalisilla joukkokohtauksilla että Reeta Vestmanin herkillä sooloilla. Korvaan särähtää ainoastaan väkinäinen räppi. Näyttämöllä jännite pääsee notkahtamaan väliajan jälkeen, mutta piippuhyllyllä orkesteri panee parastaan ensi tahdeista loppukohtaukseen.

Kommentit (5)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pirkko Lahti painottaa elämäkerrassaan mielen hyvinvoinnin merkitystä. Kuva: Otava

”Rouva Mielenterveys" on hakeutunut aina ihmisten luo, kuuntelemaan. 

PSYKOLOGI, eläkeläinen Pirkko Lahti, 81, on torjunut tähän asti kaikki elämäkertahankkeet. ”Minä olen niin tavallinen, ei minun elämäntarinani ole riittävän kiinnostava kirjaksi”, hän on perustellut kieltäytymistään.

Nyt tietokirjailija Minna Maijala on saanut suostuteltua Lahden henkilökuvaan, joka herättää hyviä kysymyksiä niin mielenterveydestä ja vanhenemisesta kuin aikamme ihmiskuvasta. Näkyvä vaikuttajan rooli on ollut vain jäävuoren huippu ”Rouva Mielenterveyden” työstä, jota hän on tehnyt psyykkisen hyvinvoinnin ja ihmisarvon puolesta.

Maijalan mukaan Pirkko Lahden elämän voima on juuri tavallisuus, tavallinen arki, jonka mukana elämä soljuu eteenpäin. Lahti on hakeutunut aina ihmisten luo, kuuntelemaan. ”Haluan auttaa, jos vain suinkin pystyn”, hän kertoo kirjassa. ”Sitä paitsi ihminen on tavattoman kiinnostava. Kuuntelemalla opin jatkuvasti uutta.”

Minna Maijalan (oik.) kirja "Pirkko Lahti - Kuuntelija" on omistettu mielenterveystyön tekijöille. Kuva: Jonne Räsänen
Minna Maijalan (oik.) kirja "Pirkko Lahti - Kuuntelija" on omistettu mielenterveystyön tekijöille. Kuva: Jonne Räsänen

HYVÄN elämän eväät eivät ole Pirkko Lahden mielestä kovin dramaattisia tai erikoisia, vaan ne kumpuavat arkisesta, mielekkääksi koetusta elämästä. Ihminen tarvitsee taloudellista ja sosiaalista turvallisuutta, kohtuullisen terveyden sekä mahdollisuuksia harrastaa ja elää eettisten arvojensa mukaan. 

Lahti oppi jo lapsena, että erilaiset elämäntavat voivat kulkea sovussa rinnakkain ja että toisten elämää ei tarvitse pakottaa samaan rytmiin. Hän harjaantui itsenäiseksi ja rohkeaksi, eikä elämä köyhyydestä ja isättömyydestä huolimatta ollut ilotonta tai vailla onnen hetkiä.

Pirkko Lahden mielestä on tärkeää, että ihminen ei kiellä historiaa tai elämän varrella opittua. ”Se, että jouduimme kotona tekemään kaikenlaisia töitä, opetti minulle ennakkoluulottomuutta ja toimeen tarttumisen kykyä.”

Elämä ei ole hassumpaa.

PIRKKO Lahti kannustaa puntaroimaan, mikä luo omaan elämään mielekkyyttä, mistä innostuu ja mistä pitää. Hän korostaa, että mikä tahansa asia, joka innostaa ihmistä itseään, on tärkeä. 

Elämää ei kuitenkaan voi hallita ja se yllättää välistä ikävällä tavalla. Lahden mukaan ihmisellä on myös oikeus päättää elämänsä, jos ei itse pidä sitä enää elämisen arvoisena. Jos ihmiseltä puuttuu elämänkipinä ja hän luovuttaa itsensä suhteen, häntä ei voi auttaa. Jokaisen tulisikin pohtia omia selviytymiskeinojaan silloin, kun kaikki on vielä hyvin. 

Pirkko Lahti muistelee painotuoreessa elämäkertateoksessa Pirkko Lahti - Kuuntelija (Otava), kuinka hänen äidillään oli tapana aina sanoa, ettei elämä ole hassumpaa. ”Se on minusta hyvin sanottu. Elämässä on paljon kivoja hetkiä. Se riittää.”

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Tämä nainen kirjoittaa elämänohjeita jumalattomille, eikä ne johda koskaan mihinkään eteenpäin. Rukoilemalla Isä meidän rukouksen uskossa, se johtaa Jeesuksessa Jumalan täydelliseen anteeksiantamukseen, ja ikuiseen elämään. Voiko kukaan muu antaa tätä lahjaa kuin Jumala. Kiitos Jeesus rakkaudestasi ja siunaa meitä kaikkia rauhallasi! Aamen

Vierailija
2/7 | 

Tuomitseva usko karkoittaa pois Jumalan, Rakkauden luota

Qhato
3/7 | 

Elämä nostaa useita kertoja mielenkiintoisia asioita pohdittavaksi ja on onnellista, jos ja kun on myös joku joka kuuntelee. Silloin kun kuuntelu on työasia ilmaisu väkisin hioutuu ja on kohtuutonta odottaa itselle mieluisia kultajyviä joka lauseessa. Ja jos Jumala pitää tähänkin asiaan sekottaa, olen aina pitänyt suhdetta mukavasti kuvaavana fraasina toteamusta, jonka mukaan Jumala auttaa merimiestä, mutta täytyy silti soutaa itse.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sydäntä lämmittävää tarinaa kolmesta erilaisesta ystävästä (Niki Rautén, Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni) siivittävät kaikkien aikojen diskohitit. Kuvat: Robert Seger / Helsingin kaupunginteatteri
Sydäntä lämmittävää tarinaa kolmesta erilaisesta ystävästä (Niki Rautén, Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni) siivittävät kaikkien aikojen diskohitit. Kuvat: Robert Seger / Helsingin kaupunginteatteri

Priscillan viihdytyskiertue on vihdoin saatu Eläintarhanlahdelle. 

TEATTERIARVOSTELU | Priscilla, aavikon kuningatar. Ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 25.8.2022. Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Eeva Kontu, koreografi Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastus Peter Ahlqvist, puvut Tinja Salmi, naamiointi Aino Hyttinen. Valo- ja videosuunnittelu William Iles ja Toni Haaranen, äänisuunnittelu Kai Poutanen. Käsikirjoitus Stephan Elliott ja Allan Scott, suomennos Kari Arffman ja Sanna Niemeläinen. Rooleissa mm. Lauri Mikkola, Clarissa Jäärni, Niki Rautén, Risto Kaskilahti, Iivari Luomala, Jennie Storbacka, Johanna Försti ja Maria Lund. ★★★★★

ENSI-ILTAYLEISÖ eläytyi tarinaan koko sydämestään, nauroi tikahtuakseen, liikuttui kyyneliin, lauloi mukana ja osoitti suosiota seisaaltaan. Ohjaaja Samuel Harjanne teki sen taas! 

Vuosina 2018–2019 Harjanteen ohjaama Kinky Boots keräsi Helsingin kaupunginteatterissa yli 100 000 katsojaa. Esitys jatkoi menestyksekkäästi vielä Tampereen työväen teatterissa, jossa sen koki 37 000 katsojaa loppuunmyydyissä näytännöissä. Nyt käsissä on samanlainen kultakimpale.

Priscilla, aavikon kuningatar (Priscilla, Queen of the Desert) perustuu Oscar-palkittuun elokuvaan vuodelta 1994. Musikaali sai kantaesityksensä Australiassa viitisentoista vuotta sitten, minkä jälkeen voittokulku jatkui West Endissä ja Broadwaylla. Uskomatonta mutta totta, aikoinaan näkemästäni Lontoon-versiosta on kulunut yli kymmenen vuotta, ja Priscillan viihdytyskiertue on vihdoin saatu Eläintarhanlahdelle. 

Niki Rautén (keskellä) on valovoimainen  Adam – tai Felicia Jollygoodfellow. Kuva: Robert Seger
Niki Rautén (keskellä) on valovoimainen Adam – tai Felicia Jollygoodfellow. Kuva: Robert Seger

PRISCILLA, aavikon kuningatar, on juhlakuntoon tuunattu linja-auto, joka kuljettaa kolmea drag queenia halki Australian takamaiden. Tick (Lauri Mikkola) kantaa mukanaan salaisuutta, jonka hän joutuu paljastamaan matkan aikana. Villi ja räävitön Adam (Niki Rautén) janoaa seikkailua. Bernadette (Clarissa Jäärni) on jo iäkkäänpuoleinen transnainen ja entinen drag-artisti, joka on lähtenyt reissuun päästäkseen yli miehensä kuolemasta. 

Sydäntä lämmittävää tarinaa kolmesta erilaisesta ystävästä siivittävät kaikkien aikojen diskohitit ja voimaballadit: I Will SurviveHot Stuff, It’s Raining MenVenusGo West, Always On My Mind… Kapellimestari Eeva Konnun takuuvarma bilebändi nostaa tunnelman kattoon mutta pysyy harmillisesti piilossa katseilta. Suomenkieliset sanoitukset saavat välillä ikävöimään Jukka Virtasen kaltaista verbaaliakrobaattia.

Lauri Mikkola hurmasi yleisön jo Kinky Boots -musikaalin tähtenä. Nyt Niki Rautén näyttää närhen munat; nuoressa näyttelijässä on lavakarismaa ja lauluäänessä potkua. Diivat Jennie Storbacka, Johanna Försti ja Maria Lund tekevät ensiluokkaista työtä.

Priscilla kuuluu lajityypin aateliin. 

JUKEBOXMUSIKAALEILLE on helppo hymähtää ylenkatseellisesti, mutta Priscilla kuuluu lajityypin aateliin. Glitteriä ja väriloistoa pursuava spektaakkeli on syyspimeällä kokonaisvaltainen elämys vailla vertaa.

Drag-kolmikon erilaiset persoonat ja elämäntarinat nostavat esiin vähemmistöjen oikeuksia sekä ihmisyyttä käsitteleviä teemoja, jotka läpäisevät pakottomasti koko esityksen. Samuel Harjanteen kauttaaltaan taitava ensemble tuulettaa ennakkoluuloja ja tuo seksuaalivähemmistöjen näkökulman empimättä suurelle näyttämölle. Yhteen kuulutaan.

Joukkokohtausten koreografia kulkee paikka paikoin vanhaa latua, mutta komeasti tämä viihdytyskiertue rullaa tällaisenaan. Priscilla, aavikon kuningatar lunastaa lupaukset syyskauden teatteritapauksesta. On mitä vanhana muistella! 

Kommentit (3)

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
1/3 | 

Kiitos oikaisusta.  Muutin luonnehdinnan  näyttelijäksi

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsettomuus merkitsee myös sitä, ettei ole lapsenlapsia.

Vanhenemiseen ilman lapsia ja lapsenlapsia ei ole valmista käsikirjoitusta.

VANHENEMINEN ilman lapsia on osa yllättävän monen suomalaisen elämänkulkua, tahtoipa tai ei. Vuoden 2019 tilastojen mukaan 40–44-vuotiaista miehistä jopa 30 prosenttia ja naisista 20 prosenttia on lapsettomia. 

Ikääntyessä lapsettomuuden voi kokea hyvin eri tavoin. Joillekin lapsettomuus on ollut elämänmittainen tosiasia, joiltakin lapsi taas on kuollut. Kokemuksena lapsettomuus vaikuttaa joka tapauksessa kaikilla elämänalueilla, ja moni tahattomasti lapseton käy läpi syvän kriisin ja kokee pitkäaikaista surua.

Yhteiskunnassa monet asiat tapahtuvat yhä perheellisten ehdoilla ja vanhemmuutta pidetään normaalina elämänkulun osana. Äitiys ja isyys kuuluvat ikään kuin standardikäsikirjoitukseen, jonka kautta arvioimme omaa ja muiden elämistä. Vaikka lapsettomuuden stigma ei enää näyttäydykään yhtä vahvana kuin viime vuosikymmeninä, lapseton on edelleen toisenlainen ja toisarvoinen.

Elämä täytyisi uskaltaa säveltää rohkeasti itsensä näköiseksi.
Elämä täytyisi uskaltaa säveltää rohkeasti itsensä näköiseksi.

LAPSETTOMUUS merkitsee myös sitä, ettei ole lapsenlapsia. Jos on aikoinaan itse valinnut lapsettomuuden, vanheneminen ilman lapsenlapsia ei ehkä aiheuta suurta kärsimystä. 

Tahattomasti lapseton sen sijaan joutuu kohtaamaan surun ja kriisin myös lapsenlapsettomuudesta. Isovanhemmuudesta paitsi jäävä voi tällöin kokea osattomuutta ja tyhjän sylin kipua. 

Vanhenemiseen ilman lapsia ja lapsenlapsia ei oikeastaan ole tarjolla valmista käsikirjoitusta. Yksinäisyyden ja ongelmatilanteiden välttämiseksi elämä täytyisi uskaltaa säveltää rohkeasti itse.

Lapsettomana jää lapsipuolen asemaan.

LAPSETTOMUUS voi tarkoittaa kovaa kohtaloa vanhalla iällä, sillä lakeihin ja viranomaistoimiin sisältyy runsaasti olettamuksia siitä, että jokaisella meistä on perheenjäseniä tai muita läheisiä avustamassa.

Vaikka ikäihmisille on laissa taattu oikeus riittävään hoivaan ja huolenpitoon, tämäkin etu on todellisuudessa riippuvainen siitä, auttavatko lähiomaiset tai huolehtivatko he tarvittavan hoivan hankkimisesta. Yksistään tiedonhaku ja palvelujen löytäminen edellyttävät nykyisin jonkinlaista avun saamista.

Lapsettomana jää helposti lapsipuolen asemaan.

Lähteenä mm. Elisa Tiilikaisen väitöskirja Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä, 2016

Kommentit (8)

Salha
1/8 | 

Voi olla biologisesti isä tai äiti, ei siis sinällään lapseton. Omilla elämän valinnoilla voi aiheuttaa sen, että on ns. lapseton vanhuudessa. Jos et ole ollut läsnä lastesi elämässä niin miksi he olisivat sinun vanhuudessa läsnä. Nykyiset avioerot tuottavat suunnattomasti ihmissuhteisiin säröjä, joita ei voi korjata. Lapsen hylätyksi tuleminen kun isä tai äiti lähtee ydinperheestä pois ja mahdollisesti uusi elämänkumppani ei hyväksy aiemman suhteen lapsia. Kaikki mitä avioeron yhteydessä tapahtuu kielteistä vaikuttaa myöhemmin. 

Eri asia on, että on lapseton. 

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/8 | 

Suvussani on kautta sukupolvien ollut sekä isoja perheitä että lapsettomia, eikä lapsettomia ole pidetty vähempiarvoisina kuin muita, oikeastaan päin vastoin. Kun perheet olivat isoja, oli lapseton täti se, jolla oli aikaa keskustella lapsen kanssa ja kuunnella hänen tarpeitaan.  Vastavuoroisesti täti voi luottaa silloisen lapsen huolenpitoon vanhetessaan. Lapseton voi saada lähelleen lapsia paitsi sisaruksiltaan myös puolisoltaan, eikä äitiys tai isyys ole sen tae, että huolenpitäjiä riittää. Lapsettomuuden ja vanhemmuuden välissä on laaja harmaa alue.

vara-mami
3/8 | 

Jotakin on pahasti vialla sellaisissa ihmisissä jotka pitävät lapsetonta eriarvoisena! Mieli tekisi oikein laittaa perään usempikin huutomerkki. Lapsen saamisesta (omistamisesta) on tehty norsuakin suurempi pakon aihe ja siksipä lapsia yrittetään saada mitä erikoisimmilla tavoilla. Olen monen naapurin lapsen varaäiti ja onnellinen ihminen.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
4/8 | 

Kiitos ajattelunaiheista kaikille kommentoijille! 

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
5/8 | 

Olen onnellinen, kun en halunnut lapsia aikoinaan, sukua ei ole, kuitenkin olen saanut tiettyjä apuja , kun osaa kysyä.

Vierailija
6/8 | 

Tämä on todella tärkeä asia nostaa e siin, kiitos! Vaikka tahattomasti lapseton olisikin päässyt yli siitä kivusta, joka oli kovimmillaan sisarusten ja ystävien saadessa lapsia, eläkeiässä se voi syttyä uudelleen. Vaikka elämme modernissa yhteiskunnassa, ympäristöstä tulee jatkuvasti viestejä: Elämän tarkoitus on suvun jatkuminen, ja iäkkäiden ilo ovat nimenomaan lapsenlapset. Se auttaisi jo monia, jos isovanhemmuuden ilon saaneet eivät jatkuvasti puhuisi lastenlapsistaan niille, jotka ei niitä ole - tai edes lapsia. Osoittaisi kypsyyttä edes kysyä heidänkin kuulumisiaan! Saahan jälkikasvusta iloita, mutta isovanhemmat voisivat vähän enemmän miettiä lapsettomien ja lapsenlapsettomien ystävien ja sisarusten tunteita ja elämäntilannetta. On rankkaa jäädä ikään kuin sivustakatsojaksi, jonka elämä ei tunnu kiinnostavan toisia. Kysymys kuka huolehtii minusta (ja myös puolisostani), kun itse en enää pysty, on noussut väistämättä mieleeni hoitaessani iäkkäiden vanhempieni asioita, kun he eivät enää pystyneet asumaan kotona. Miten paljon työtä ja aikaa meiltä lapsilta onkaan vanhempieni hoidon järjestäminen ja asioista huolehtiminen vaatinut. Ja meitä on sentään monta! Tämä asia vähän ahdistaa, vaikka olenkin saanut elää täysipainoista elämää tahattomasti lapsettomana, ja minulla on hyvät välit suvun nuoriin.

ko
7/8 | 

Usein lapsettomaan (varsinkin vapaaehtoisesti lapsettomaan) liitetään lisäksi tällaisia adjektiiveja: itsekäs, jotenkin keskenkasvuinen, juureton, ajautuja ... Kyllä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram