Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Elton John & His Band Berliinin Mercedes-Benz-areenalla 7.7.2017 © Pedro Becerra / STAGEVIEW

Prinsessa Dianan kuolemasta tulee pian kuluneeksi 20 vuotta. Elton John esitti prinsessan hautajaisissa kappaleen Candle in the Wind, josta tuli sittemmin maailman myydyin singlelevy.

Perjantai-iltana Candle in the Wind hiljensi 12 000 ihmistä Berliinin Mercedes-Benz-areenalla, mutta sitä ennen väkijoukko oli kyllä saanut juhlia ja tanssia sydämensä kyllyydestä.

Teräsvaari Elton John tarjosi kahden tunnin hittiputken ilman yhtäkään taukoa. Itseironinen The Bitch Is Back potkaisi illan komeasti käyntiin, eikä yleisöä tarvinnut houkutella mukaan bileisiin.

12 000 ihmistä kuunteli Elton Johnin viestiä kaiken voittavasta rakkaudesta. © Pedro Becerra / STAGEVIEW
12 000 ihmistä kuunteli Elton Johnin viestiä kaiken voittavasta rakkaudesta. © Pedro Becerra / STAGEVIEW

70-vuotias Elton John on kerännyt faneja jo viidellä vuosikymmenellä, mikä näkyi ilahduttavasti myös katsomossa. Edessäni istunut vanha rouva nautti musiikista silmät kiinni, hymynkare suupielessä.

Vieressä kaksi teinipoikaa otti tanssiaskeleita ja kannusti esiintyjää panemaan parastaan jatkuvin hyvä-huudoin. Elton Johnin 45 vuotta sitten levyttämä Crocodile Rock sai pojat sekoamaan onnesta ja sukat pyörimään jalassa. Moni muukaan ei jäänyt enää penkille istumaan.

Elton John, 70, veti kahden tunnin konsertin ilman väliaikaa. © Pedro Becerra / STAGEVIEW
Elton John, 70, veti kahden tunnin konsertin ilman väliaikaa. © Pedro Becerra / STAGEVIEW

Niin, hittejä Elton Johnilla tunnetusti riittää. I Guess That's Why They Call It The Blues, Daniel, Rocket Man, Your Song, Sad Songs, Have Mercy On The Criminal, I'm Still Standing...

Don’t Let the Sun Go Down on Me oli omistettu viime vuonna kuolleelle poplaulajalle George Michaelille. Kappale I Want Love taas kunnioitti viime aikojen terrori-iskuissa kuolleiden muistoa. Berliinin joulumarkkinoille tehdyssä iskussa sai surmansa 12 ihmistä.

Elton Johnin viesti kuuluu sukupolvesta toiseen: rakkaus voittaa vihan.

Wonderful Crazy Night Tour -konsertin soittolistan voi kuunnella Spotify-musiikkipalvelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto julkaisivat tällä viikolla uuden vanhuspalvelujen säästösuosituksen, johon on kerätty peräti 33,5 miljoonan euron säästömahdollisuudet vuoden 2019 loppuun mennessä.

Vanhuspalvelujen suurin kustannuserä ovat henkilöstökustannukset. Kun hoitohenkilökuntaa ei voi enää vähentää, säästöjä saadaan vain maksamalla pienempää palkkaa.

Silmänkääntötemppu tehdään niin, että henkilökunnan määrä pidetään ennallaan, mutta henkilöstömitoitukseen lasketaan vastaisuudessa ”välittömään asiakastyöhön osallistuvat” laitosapulaiset, viriketoiminnan ohjaajat, hoiva-avustajat ja hoitoapulaiset. Oppisopimuskoulutettavat ja opiskelijatkin kelpaavat tietyin edellytyksin.

Kun hoiva-avustajien osuutta samalla lisätään, joudutaan tosin aloittamaan vuoden kestävät suomen- ja ruotsinkieliset hoiva-avustajien työllisyyskoulutukset.

Robotit korvaavat hoitajia.

Robotteja ei vielä lasketa henkilökuntaan, mutta STM ja Kuntaliitto näkevät esimerkiksi turvateknologian hyödyntämisessä suuren säästöpotentiaalin.

Vanhuspalvelujen säästösuosituksessa todetaan, että jo tällä hetkellä on käytössä erilaisia vuorovaikutus-, seura- ja terapiarobotteja. Robotteja voitaisiin käyttää myös vanhusten nostamisessa, siirtämisessä ja liikkumisen tukena. Monitoimiset kotiapurobotit ja muut teknologiasovellukset tukisivat hyvin vanhusten kotona asumista.

Säästösuosituksessa toistetaan arvio, jonka mukaan 20 prosenttia sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä voidaan korvata muutaman vuoden kuluessa robotiikalla ja automatiikalla.

Oho, mikä suositus?

Hyvänen aika, minun on pakko hankkia uudet silmälasit. Eihän tämä STM:n ja Kuntaliiton julkaisu ole alkuunkaan säästösuositus! Kannessa lukee kissankokoisin tikkukirjaimin LAATUSUOSITUS.

Tämän suosituksen tarkoituksena onkin näemmä parantaa vanhuspalveluja. Laatusuositus tukee vanhuspalvelulain toteutumista ja turvaa toimintakykyistä ikääntymistä. Julkaisussa todetaan kauniisti, että henkilöstön ammattietiikka sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset arvot luovat perustan turvalliselle ja laadukkaalle palvelulle. Hurraa!

Mutta miten ihmeessä minä ajauduin ensin taas jankuttamaan vanhuspalvelujen säästöistä, pätevyysvaatimuksista ja epäinhimillisistä roboteista?

Olisiko erehdys voinut johtua siitä, että laatusuosituksessa on yksi ainoa lihavoitu virke ja se päättää samalla painokkaasti koko julkaisun? Loppusanat kuuluvat näin: Yhteensä edellä mainittuihin suosituksiin arvioidaan sisältyvän 33,5 miljoonan euron säästöpotentiaalin, joka on toteutettavissa vuoden 2019 loppuun mennessä.

Niin se on. Kun viimeinen sana on annettu tälläkin kertaa vanhuspalvelujen leikkauksille, ministeriö ja Kuntaliitto ovat tehneet uudesta laatusuosituksesta säästöohjelman.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Kuinka se on mahdollista, että kaikkeen muuhun kyllä löytyy rahaa, mutta

ei vanhuspalveluihin. Tämä on ihan epätoivoista. Kuinka Suomi voi hoitaa

vanhuksiaan näin huonosti?

70-vuotias
2/7 | 

Helsingin Vanhusneuvosto, oletteko koskaan kuulleet mitä se on saanut aikaiseksi vanhusten hyväksi?

Jos jostakin leikataan, niin ensimmäiselsi vanhustenhoidosta koska se on helpointa. Suurin osa vanhuksista ei pysty enää vastustamaan poliittisia päätöksiä eikä kukaan jaksavista ja osaavista välitä , sillä he elävät isojen eläkkeidensä turvin kaukana kunnallisista hoitokodeista joten miksi pillastua säästöistä jotka ei heitä koske. Ei tervitse leukalappu rinnuksilla istua makkarapötkön äärellä ja ihmetellä kun ei taaskaan ehtinyt syödä.

Vierailija
3/7 | 

Katsokaas ketä kyseiseen neuvostoon kuuluu, ei ihme ettei mitään myönteistä tapahdu.

Vierailija
4/7 | 

Todella hyväosaiset kuuluvat neuvostoon. Linevätkö koskaan käyneet vanhusten hoitokodeissa.

Vierailija
5/7 | 

Nyt on perustettava eläkeläisten oma puolue vanhusten asioita ajamaan!

Vierailija
6/7 | 

Pitäisi saada joku Superaktiivi asialle joka jaksaisi innostaa tavalliset eläkeläiset taistoon vanhusten ja ihmisyyden puolesta. Joku joka saisi masinoitua valtavan mielenosoitusmarssin joka päättyisi eduskuntatalolle ja jonka rappusille olisi haastettu juuri tämän vanhusneuvoston jäsenet ja muutama avainasemassa oleva politiikko.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
7/7 | 

Kiitos kaikille kommenteista! Pitäisi ihan ottaa selvää vanhusneuvostojen todellisesta roolista. Lain mukaan niillä on kunnissa tärkeä tehtävä ja toimintasuunnitelmat, joissa toiminta on määritelty. Toisaalta minäkin olen joskus kuullut letkautuksia "kahvittelukerhoista".

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Juhannusjuhliin sisältyy valtava tunnelataus. Ehkä juuri siksi niillä on tapana epäonnistua tavalla tai toisella. Sataa kaatamalla, itikat syövät elävältä ja kokko kieltäytyy syttymästä. Joku känninen saa päähänsä lähteä soutelemaan ja keskellä järveä tulee tietysti pakottava tarve heittää vettä.

Epäonnistuneiden juhannusjuhlien joukkoon liittyi keskiviikkoiltana Suomen Saksan-suurlähetystön kansanjuhla Berliinissä.

Satoja ja taas satoja ihmisiä odotti turhaan pääsyä suurlähetystön sisäpihalle tutustumaan suomalaisiin juhannusperinteisiin ja nauttimaan musiikkiesityksistä.

Lähetystö oli rummuttanut etukäteen näyttävästi, kuinka se juhlistaa vuoden pisintä päivää juhannusjuhlilla, joissa pohjoisen ainutlaatuinen yöttömän yön taika saapuu keskelle Berliinin Tiergartenia.

Suurlähetystön sisäpihan oli määrä muuttua kesämaisemaksi, jossa vieraita hellivät suomalaisen juhannuksen parhaat palat: tuoksuvat koivut, suomalaisherkut ja pihalla lämpiävän saunan löylyt.

Ilmaisen juhannusjuhlan piti olla osa eri puolilla maailmaa vuosittain vietettävää Fête de la Musique -kaupunkijuhlaa. Samalla suuren kansanjuhlan oli määrä olla yksi Suomi 100 -juhlavuoden päätilaisuuksista Saksassa, mutta toisin kävi.

Kävi niin, että eliitti pääsi juhlimaan mutta kansa ei.

Ovatko suomalaiset näin epäkohteliaita?

Kansainvälinen väkijoukko odotti lähetystöpihan porttien avaamista kutsuvierastilaisuuden jälkeen kello 20. Suuri osa ihmisistä oli pukeutunut juhlavasti. Ilmassa oli innostunutta toiveikkuutta, paljon hymyjä ja iloista puheensorinaa.

Mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan. Kello kävi, odotus jatkui ja jatkui.

Suurlähetystöstä kukaan ei tullut kertomaan, miksi juhliin ei pääse. Kukaan ei tiennyt, kannattaako odottaa. Kaikki olivat yhtä epätietoisia, ja vähitellen tunnelma ympärillä muuttui vakavaksi. Ei kai vain mitään ikävää…

Ihmisiä alkoi valua hiljalleen alueelta, ja monet lähtivät jo tässä vaiheessa vihaisesti sadatellen. Kun lähetystön ulkopuolelle kerääntynyt ihmisjoukko sitten kuuli ohjelman sisällä alkaneen, pettymys purkautui silminnähtävästi.

Ihmisvirta kääntyi poispäin. Kadulla vanha herra lohdutti kesämekkoon pukeutunutta rouvaa, joka kyynelehti pettymyksestä. Joku kyseli tuohtuneena, mikä oikeuttaa tällaisen ylimielisen kohtelun. Ovatko suomalaiset näin epäkohteliaita ja piittaamattomia?

Suomi-kuva sai taas melkoisen kolauksen. Omalta osaltani olin paitsi pettynyt myös häpeissäni. Luikin väkijoukosta tieheni korvat luimussa, enkä tiedä vieläkään, miksi juhliin ei päässyt.

Suurlähetystö oli etukäteen luvannut järjestää Berliinissä suuren kansanjuhlan suomalaisissa kesätunnelmissa. Tavallaan meni ihan nappiin.

Päin mäntyä.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 | 

Hienosti kirjoitettu. Hävettää niin suomalaisena. P-le!

Ulkosuomalaimen
2/13 | 

Tapahtumaa markkinoitiin näyttävästi. FB-sivulla juhlaan oli kertonut osallistuvansa yli 800 ihmistä ja 2600 oli kiinnostunut tapahtumasta. Tämän olisi pitänyt indikoida järjestäjälle jotain suosiosta.

Kansainvälisen ja odottavan joukon kommentit eivät olleet Suomi-kuvaa imartelevia. Saakeli että hävettää.

suomalainen
3/13 | 

Todella hävettävää toimintaa. Aivan kerrassaan luvatonta. Mikä on suurlähetystön toiminta ja keitä siellä on vastuussa tapahtuneesta??? Keskustelun paikka

Maalin
4/13 | 

Ehkä on syytä kertoa mikä aikataulut alunperin sekoitti. Suurlähetystön henkilökunta oli varautunut aloittamaan juhlan ajallaan. Juontajat pyysivät ihmisiä asettumaan paikoilleen. Tämä oli mainittu kutsussakin. Kutsuvieraat oli pyydetty paikalle jo 16.30. Paikoillaa tuli istua klo 17.15. Kuoro- ja musiikkiesitykset olivat valmiita käynnistymään ajallaan. Missä meni pieleen? Tärkein kutsuttu vieras, isäntämaan varakansleri, ulkoministeri Sigmar Gabriel ei saapunut. Kuoro ja Iiro Rantala esittivät ylimääräisiä numeroita, viivytys jatkui. Gabriel oli miltei tunnin myöhässä, piti puheensa ja meni menojaan. Tätä viivettä ei järjestänyt suurlähetystö mutta se käänsi koko ohjelman ja aikataulun ja siten illan järjestelyt raiteiltaan.

Siellä juhlatiloissa oli kutsutilaisuuden päättyessä hyvää tilaa, kutsuvieraat näet enimmältään poistuivat toisesta ovesta oman osuutensa päätteeksi. Pari laskematonta elementtiä oli varmaan pelissä; Berliinissä oli tuona iltana kaupungilla ruuhkaksi asti poikkeuksellisen paljon väkeä liikkeellä. Ensinäkin, viereisessä puistossa oli ns. Firmenlauf-juoksutapahtuma, missä juoksijoita oli 17 000 ja yleisöä moninkertaisesti enemmän. Toisekseen, kaupunkifestivaali Fête de la Musique toi 100 näyttämöllä ja sadoilla kaduille esiintyvien bändien voimin ihmisiä massoittain liikkeelle. Näin suurlähetystön ympäristössä valtavasti väkeä, jotka eivät olleet siellä Suomen lähetystön juhlan vuoksi, mutta huomasivat sitten, että kas, siellä on jatkot, kysyivät minultakin tietä ja ryntäsivät kohti Suomen lähetystöä. Tunnetuin seurauksin.

Jarti Malin
5/13 | 

Itse asiassa Suomen Suurlähetystö ilmoitti, että kaikki halukkaan pääsivät illan aikana juhliin sisään ja mukaan juhlimaan. Viivästys johtui turvatarkastuksista. Näinä terrorismin aikoina osoittaa vastuullista juihlien järjestämisen  tapaa, huolehtia vieraiden turvallisuudesta. Juhlissa oli hyvät esiintyjät, upea poikakuoro Cantores Minores,  oivallinen pianisti Iiro Rantala, räväkkää suomalaista tangoa,  hauskoja sovituksia perinteisistä suomalaisista kansanlauluista, hyviä ruokia, hauskaa saunomista ja miellyttävä skandinaavinen ilmapiiri. On vaikea käsittää ,miksi eläkeläisten lehti Suomessa haluaa mustamaalata sadoille ja sadoille kansainvälisille vieraille hienon muiston tarjonnutta isänmään 100 vuotistaivalta kunnoittavaa  juhlaa ja samalla suomalaista juhannuksen viettoa. 

Hyvämieli
Liittynyt24.8.2015
6/13 | 

Hei Malin, en tunne tapausta henkilökohtaisella tasolla mutta uskallan epäillä että kaikki olisi sujunut hienosti kertomallasi tavalla. Jos ihmiset ovat kerääntyneet odottamaan juhlan alkua ja mitään ei tapahdu, kukaan ei kuuluta mitään tapahtumien kulusta, niin kyllä siinä sisukkainkin odottelija kypsyy. Luulen että kutsuvieraista huolehtiminen on vienyt kaiken huomion suurlähetystön henkilökunnalta ja siinä on tehty kaikki mitä on heidän mielestään ollut tarpeellista ja silloinhan juhlat sujuivat heidän mielestään hyvin jos kutsuvieraat olivat tyytyväisiä. Jos  ei pysty hallitsemaan eikä organisoimaan asioita paremmin niin ei pidä myöskään niitä niin suureellisesti mainostaa. Mikään ei ärsytä ihmisiä enemmän kuin tyhjät lupaukset.

Vierailija
7/13 | 

Siellä kuulutettiin megafonin voimalla monen kertaan ja ihmisiä pidettiin tilanteen tasalla.  Jos oli selvin päin, niin kyllä se magafonin saman kadun laidalla ollessa pystyi kuulemaan. Kutsuvierastilaisuus oli päättynyt siinä vaiheessa kun koko kansan juhla oli alkava, eli kutsuvieraista ei ollut siinä vaiheessa minkäänlaista huolehdittavaa.  

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
8/13 | 

Kiitos asiallisista kommenteista. Kuvailin tekstissä alkuillan kokemuksiani, ja tilanne on varmasti vaihdellut myöhemmin illan mittaan. − Hyvää juhannusta kaikille! 

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

ulkosuomalainen
9/13 | 

En ymmärrä, mitä  Geron tai muut  suomalaiset häpesivät.  Taitaa olla liitoittelua, että juhannusjuhlat menivät muka päin mäntyä. Ei siinä Suomen maine  tai  Suomi- kuva saanut mitenkään kolausta ja kansakin pääsi juhlimaan. Geron on ainoa, joka tässä levitää huonoa Suomi-kuvaa nimen omaan Suomessa. Hyvä, ettei hän kirjoittanut saksaksi Saksassa. Geron tekee kärpäsestä härkäsen. Koko tapahtumaa saati oletettua epäonnistumista ei nimittäin mainittu  Saksassa valtakunnantasolla uutisissa eikä juorulehdissäkään. (Asun 600 km Berliinistä lounaaseen.)  Berliinissä asuu 3,5 miljoonaa asukasta ja jokunen pettyi, ettei päässyt silloin sisään kun halusi. Ei näes ollut pääsylippuja ja varattuja istuinpaikkoja vaan kaikille vapaa pääsy.  Sellaista sattuu Saksassa ja Berliinissä, ja sitten on ihmisillä tapana sättiä järjestäjiiä niin kuin Geronkin tekee. Tiergartenissa ja Fête de la Musiquessa oli näillekin sättijöille tarpeeksi muuta ohjelmaa.

Malttia juhlintaan
10/13 | 

Suunnilleen noin. Paitsi, että lähetystö ilmoitti omalla nettisivullaan, että kaikki halukkaat pääsivät sisään.  On totta, että kaikki eivät päässeet sisään juuri sillä siunaaman hetkellä kun itse halusivat. Sanokaapa yksi massatapahtuman mittainen ilmaisjuhla, missä näin tapahtuu? 

Vierailija
11/13 | 

Onkohan edellinen  "ulkosuomalainen" lähetystön läheisiä  ja mistä hän osaa kirjoittaa miten järjestelyt sujuivat asuessaan 600km päässä Berliinistä jos itse ei ollut paikalla. Asioista on hyvä kertoa eikä ole mikään puolustelu kuinka paljon asukkaita on Berliinissä. Yhtä hyvin voisi sanoa että  eripuolilla saksaa olisi ollut paljon ohjelmaa mutta jos ihmiset halusivat mennä juuri lähetystön kekkereihin.

Journalistiset menetelyt sekaisin
12/13 | 

Olisi kiinnostavaa kuulla ET-lehden, eli ilmeisesti eläkeläisten asiaa Suomessa ajavan julkaisun kommentit siitä, millaisiin tarkoituksiin heidän netisivujaan käytetään.  Ja miten lehden journalistinen linja vastaa tässä yllä nähdyn kaltaista julkaisutoimintaa.  Alkeellisiin lehtimiestapoihin kuluu ottaa taustoista selvää: mitä tapahtui ja minkä vuoksi tapahtui.  Mikä johti siihen, mitä havaitsija näkee ja kuulee.  Alkeellisiin lehtimiestapoihjin kuuluu kuulla molempia tai kaikkia osapuolia samassa yhteydessä.  Alkeellisiin journalistisiin menettelyihin kuuluu, että ei missään nimessä mennä kirjoittamaan asiassa, missä itse on jollakin tavalla osallinen tai osapuoli.  Tässä wannabe - tahtoisin olla - journalisti - kirjoitelmassa rikottiin kaikkia näitä perustavia sääntöjä. 

Vierailija
13/13 | 

Sattuuto kukaan  suureen ääneen valittajista huomaamaan minkä maan lähetystö  sijaitsee Berliinissä suoraan Suomen lähetystöä vastapäätä, hyvin kapean kadun toisella  puolella? Siinä on Syyrian lähetystö. Eli ihan vaan muistutuksena siitä, että vaikka Pohjoismailla ja Pohjoismaiden lähetystöillä on aika vapaamielinen meininki ja rennot tavat, niin ei se julma ja "paha maailma" ole muutamaa metriä kauempana. Tämä siis tekee ymmärretäväksi, sen syyn miksi ihmisiä ei voi laskea lähetystörakennuksiin ihan noin vain, kuin ladon ovesta sisään. Turvatarkastukset ovat terrorin maailmassa nykypäivää. Joka tätä ei käsitä, ei sitten tunnusta tämän päivän todellisuutta.  Ja turvatarkastkset kestävät oman aikansa. Tai ajatelkaa, jos niitä ei tehdä - lasketaan satamäärin , muutama tuhat ihmistä  Suomen lähetystön alueella ja siellä tapahtuukin terroriteko. Mitäs sitten? 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Huomista päivää meille ei ole luvattu. Voit tehdä tänään niitä asioita, joita oikeasti pidät tärkeinä.” Aki Hintsa (1958−2016)

Kolme vuotta sitten kippistin tässä samassa pöydässä irtisanoutumiselleni. Olin päättänyt lähteä hyväpalkkaiselta kustannusalalta opiskelemaan vanhustyötä.

Yrityskauppojen pyörityksessä olin alkanut miettiä suunnanmuutosta, ja ison kustantamon rattaissa mitta tuli lopulta täyteen. Sosiaali- ja terveysala ei houkutellut palkkauksellaan, mutta ratkaisu vain tuntui oikealta.

Nyt skoolataan valmistumistani geronomiksi, kokonaisvaltaisen vanhustyön asiantuntijaksi. Kippis!

Ei ole kaduttanut.

Päivääkään en ole katunut, vaikka opiskelu ammattikorkeakoulussa osoittautui oppisisällöiltään kovin heppoiseksi. Pahimmillaan vähäisillä oppitunnilla vain puuhasteltiin tai katsottiin televisiota. Yleensä opettajat vetivät puuduttavia kalvosulkeisia, minkä jälkeen keskusteltiin ryhmissä jostain asian liepeiltä.

Toki oli myös asiansa osaavia, jopa karismaattisia opettajia. Opinnäytetyöhön saimme lopulta hyvin innostavaa ja ammattitaitoista ohjausta. Kokemusasiantuntijat vakuuttivat poikkeuksetta.

Vaikka kyse oli valtaosin etäopiskelusta, opintojen aikana ei olisi ollut pakko lukea yhtään kokonaista kirjaa.

En tiedä, miltä tietopohjalta aloittaisin nyt geronomin työt, ellen olisi samaan aikaan suorittanut opintoja Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa, osallistunut ylimääräisiin koulutuksiin ja vieraillut jopa ulkomailla alan kansainvälisessä konferenssissa. Oma käsikirjastokin tuli hankittua vähistä rahoista.

Kiitos kohtaamisista!

Kolmessa vuodessa olisin ehtinyt jo pitkälle gerontologian yliopisto-opinnoissa, mutta yksi asia pelasti tilanteen ammattikorkeakoulussa. Käytännön harjoitteluissa vanhustyön opiskelijalla oli mahdollisuus tavata vanhoja ihmisiä.

Arvoisat vanhukset, olen kiitollinen, että sain kohdata teitä ja läheisiänne hoivakodeissa, palvelutaloissa, vuodeosastoilla, järjestötyössä, päivätoiminnassa ja omissa kodeissanne.

Jaoitte vieraalle miehelle elämäntarinanne, kerroitte salaisuuksianne ja muistelitte menneitä. Nauroimme, tanssimme ja istutimme kukkia.

Usein myös kyynel kirposi silmäkulmaan. Monella teistä tulevaisuus on hyvin synkkien pilvien peitossa. Juhlapuheissa vanhuus on viisautta, mutta todellisuudessa vanhoihin ihmisiin suhtaudutaan yhteiskunnassamme erittäin väheksyvästi ja vihamielisesti. Suomi on ikärasistinen maa.

Kiitos rehellisyydestä. Teiltä saamani elämänviisaudet olen yrittänyt kätkeä sydämeeni, eikä aina tarvittu edes sanoja. Olen kiitollinen siitä, että osuitte matkani varrelle.

Kiitos myös teille, Geron-blogin lukijat. Olen ollut iloinen palautteista, joita olen saanut kasvokkain, puhelimitse ja sähköisesti.

Minulle kirjoittaminen on ollut tapa yrittää jäsentää ajatuksiani – enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Alun perin tarkoitin tämän blogin opiskeluajan projektiksi, mutta ainakin nyt minulla on sellainen olo, että viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu.

Uudet urakat odottavat.

En tiedä, mikä ihme sai minut viime vuonna lukemaan urheilulääkäri Aki Hintsan pitkän haastattelun, jonka loppuriveillä hän toivoi ihmisten käyttävän aikansa oikeasti tärkeisiin asioihin. Tavallisesti hyppään urheilusivujen yli.

Kirjoitin Hintsan mietelmän muistiin ja ajattelin, että joskus kannattaa näemmä eksyä paikkoihin, joissa ei yleensä käy – jopa urheiluosastolle. Kannattaa heittäytyä.

Kun seitsemän kuukautta myöhemmin luin Aki Hintsan kuolleen syöpään, mieleen tulivat erään tapaamani rouvan eväät elämää varten. Harjoitteluni päätteeksi hän sanoi: "Niin se on, Ari. Elät kerran ja kuolet kerran. Mukaan saat puupalttoon ja vähän rääsyjä."

Olen onnellinen, että kolme vuotta sitten päätin alkaa opiskella tärkeänä pitämääni vanhustyötä. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta, ja vasta valmistuneena geronomina on aika siirtyä sanoista tekoihin.

Apurahan turvin minulla on mahdollisuus työskennellä tämä kesä Berliinissä. Syksyllä Helsingissä taas odottavat uudet innostavat urakat.

Toivotan hyvää vanhuutta! Vanhentukoon jokainen meistä rohkeasti tyylillään.

Kommentit (2)

Hyvämieli
Liittynyt24.8.2015
1/2 | 

Täytin 70-v ja silloin huomasin että miten elämän loppupuoli onkaan lyhyt. Ihan kiire tuli elää!

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta turha kiire pois, eikö vain.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram