Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Helsingin kaupunki on kampanjoinut ansiokkaasti muun muassa vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuvaa sekä kulttuuritaustaista lähisuhdeväkivaltaa vastaan. Tänä vuonna kaupunki nosti esiin pieniin lapsiin kohdistuvan välinpitämättömyyden. Yhteistyökumppaneina toimivat Helsingin poliisilaitos ja lastensuojelujärjestöt.

Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa -videossa taivaalta syöksyvä korppi vie lapsen sillä aikaa, kun äiti keskittyy näpläämään kännykkäänsä. Viesti on selvä: Älä käännä lapsille selkääsi. Välitä.

No, olisi kuvitellut, että lapsiperheet huutavat hurraata, mutta ehei. Ensin äideille tuli hirmu paha mieli. Sitten alkoi some-raivo.

Nettikeskusteluissa ja sosiaalisen median päivityksissä kampanja on ehditty tuomita äitejä syyllistäväksi. Videota on moitittu siitä, ettei isä ole mukana. Maailmassa tapahtuu kuulemma pahempiakin asioita kuin sosiaalisen median aiheuttama välinpitämättömyys lapsista.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Mikään ei ole pelottavampi kuin tsunamin lailla vyöryvä perheenäitien silmitön some-armeija. Ja nyt siellä huudetaan naama punaisena oikeutta näpelöidä kännykkää sen sijaan, että mieltä osoitettaisiin lasten puolesta: Pieniä lapsia kohtaan ei saa olla välinpitämätön. Pienistä ja heikoimmista on pidettävä aina huolta.

Pari vuotta sitten Helsingin kaupunki, poliisi ja Turvallisen vanhuuden puolesta − Suvanto ry kampanjoivat aiheellisesti vanhuksiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa vastaan. Vanhusten lähisuhdeväkivalta on vaiettu ja häpeälliseksi koettu aihe.

Joka neljännellä vanhuksella on oikeasti syy pelätä lähimmäistään. Aikamiespojat eivät kuitenkaan alkaneet raivota somessa, vaikka videolla lähisuhdeväkivalta henkilöityy nimenomaan heihin.

Aikamiespojat menivät toivottavasti itseensä.

Kuva ja videot: kotiväkivalta.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Donald J. Trump, 70, on valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Uutisvirta ja sosiaalinen media täyttyivät saman tien paniikista, karvaasta pettymyksestä ja tyrmistyksen vuodatuksista. Huumorimiehet löysivät Nurmijärven vaakunasta seitsemän Trumpia.

Yhdysvaltain historiassa kukaan ei ole aloittanut presidenttikauttaan yhtä vanhana kuin Donald Trump. Jos hän toimii virassaan kaksi kautta, eläkepäivät koittavat vasta 78-vuotiaana.

Kunpa kaikilla valtioilla olisi vanha ja viisas presidentti.

Minusta olisi upeaa, jos kaikilla valtioilla olisi vanha ja viisas päämies. Muuttuvassa maailmassa presidentiltä vaaditaan paitsi älykkyyttä ja viisaita ratkaisuja myös elämän asiantuntijuutta ja kykyä asettua toisen asemaan.

Kaiken kaikkiaan viisaus on eräs harvoista vanhenemisen myötä kehittyvistä ominaisuuksista. Viisaaksi kasvaminen vaatii aikaa ja elämänkokemusta, ja siksi vanhoja tavataan sanoa viisaiksi.

Vanha ja viisas ymmärtää, että ihmisten arvot ja tavoitteet ovat suhteellisia ja että yksilön ja yhteisön tasapainon löytäminen vaatii avoimuutta ja vuoropuhelua.

Vanhalle on kertynyt hiljaista tietoa, jonka soveltaminen yhteisen hyvän saavuttamiseksi on yksi tapa määritellä viisaus. Kauneimmillaan viisaus, älykkyys ja luovuus kietoutuvat vanhassa ihmisessä yhdeksi.

Maailma olisi armollisempi, jos jokaisella valtiolla olisi vanha ja viisas presidentti. Sääli, että Amerikan kansa päätti valita visakalloisen sonnin.

Sinikka Sokka, Hanna Seppä © Mikko Mäntyniemi

On hienoa, että muistisairauksia on käsitelty viime vuosina taajaan näyttämöllä, elokuvissa ja kirjallisuudessa. Tällä hetkellä Helsingissä voi nähdä kaksikin ansiokasta teatteriesitystä, mutta jos mielii katsomoon, on jo pidettävä kiirettä.

Vaikka Kati Outisen monologi Niin kauas kuin omat siivet kantaa sai teatteriensi-iltansa vasta perjantaina, esityksiä on Teatteri Jurkassa vain 16. marraskuuta asti. Outinen on kuitenkin esittänyt näytelmän lyhyempää versiota palvelutaloissa ja hoivakodeissa eri puolilla Suomea jo aiemmin. Molempia versioita voi tilata vastakin.

Tarina työikäisenä sairastuneesta Allista syntyi Kati Outisen omasta kiinnostuksesta. Hän omistaa näytelmän omille rakkaille muistisairailleen, edesmenneelle isälleen ja tämän äidille sekä ystävälle, jonka sairaus on edennyt siihen vaiheeseen, ettei häneltä enää voi kysyä lupaa julkaista nimeä.

Kati Outinen tuntee suurta mielenkiintoa ihmisen muistia kohtaan, koska muistot muokkaavat persoonallisuuttamme, sitä minkä koemme omaksi minäksi.  Outinen kysyy, miten kokemus omasta itsestä muuttuu, kun muistista tulee epäluotettava, kun muistot katoavat.

Näytelmän Alli kohtaa muistisairauden aiheuttamat emotionaaliset muutokset ja yrittää pärjätä arjessa uuden elämänsä kanssa.

Tunteet haihtuvat. Ensimmäiseksi menevät huumorintaju, rakkaus, huolenpito, myötätunto. Viimeksi jäävät viha, katkeruus, tyytymättömyys.

Anneli Kanto, Pala palalta pois - Kertomuksia Alzheimerin taudista

Yli vuosi sitten ensi-iltansa saanut Pala palalta pois poistuu Teatteri Avoimien Ovien ohjelmistosta 8. marraskuuta. Kirjailija Anneli Kannon romaanista dramatisoitu näytelmä kertoo muistisairauden vaikutuksista niin sairastuneeseen kuin häntä hoitaviin ihmisiin.

Heini Tolan ohjaus liikuttaa, naurattaa ja raivostuttaa. Samalla se ottaa kantaa äärimmilleen kilpailutetun kotihoidon tasoon ja omaishoitajan raskaaseen arkeen. 

Sekä Kati Outisen monologi että Pala palalta pois tuovat muistisairauden näyttämölle kaikessa rajuudessaan ja uskomattomuudessaan. Huoneteatterin lavalla Kati Outinen on sydämeenkäyvä Alli, joka puhuu välillä rumia ja laulaa välillä enkelten kielellä.

Kun paha tauti vie kaiken lämmön Sinikka Sokan esittämän äidin katseesta, kyynelet nousevat silmänurkkiin Teatteri Avoimien Ovien katsomossa. Muisti, muistot ja minuus katoavat pala palalta pois. Mitä jää?

Kommentit (2)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/2 | 

Voi käydä myös niin, että ensin katoavat viha, katkeruus ja ilkeys, joiden sijasta läheiset saavat lopulta nauttia myötätunnosta, lämmöstä ja rakkaudesta, joita vaille he ovat aiemmin jääneet.  Viimeinen, joka jää jäljelle, voi olla myös huumorintaju. Muistisairaudet ovat hyvin yksilöllisiä.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Aiheellinen kommentti, kiitos.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni muistaa kouluajoilta esimerkit, joissa pilkun paikka muuttaa virkkeen merkityksen. Armoa, ei Siperiaan! Armoa ei, Siperiaan!

Kunnianarvoisa äidinkielenopettaja joutui läksyttämään meitä kovakalloisia usein myös kehnoista sanavalinnoista, mutta edes pojankoltiaisten mielikuvitus ei riittänyt siihen, mihin virkamies kykenee pahimmillaan ja ihan vakavissaan.

Geronomille tarjottiin hiljattain töitä Pohjanmaalta, mikä on tietysti hyvä asia näinä kovina aikoina. Kiinnostuin paikasta lähinnä siksi, että työnantaja esitteli itsensä komiasti ”peruspalveluliikelaitoskuntayhtymäksi, jonka pääasiallisiin toimintoihin kuuluvat terveyden- ja sairaanhoitopalvelut mukaan lukien erikoissairaanhoidon palvelut sekä vanhustenhuollon ja ympäristöterveydenhuollon palvelut”.

Peruspalveluliikelaitoskuntayhtymä!

Totta puhuakseni sanahirviö nauratti minua ja rupesin tarkistamaan ihan piruuttani, minkä sortin palveluja tämmöinen yhtymä tarjoaa vanhuksille. Olin varma, että kukaan ei voi sentään sanoa vakavissaan Tulkaahan, ikäihmiset, sieltä kotinurkista peruspalveluliikelaitoskuntayhtymämme päivätoimintaan!

Nyt arvaattekin jo, että kyllä voi.

Nettisivut toivottavat nimenomaan tervetulleeksi peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän ikääntyneiden sivustolle. Ja sitten esitetään hurskas toive: "Toivottavasti löydät etsimäsi tiedon näiltä sivuilta, joita pyrimme kehittämään mahdollisimman neuvoviksi ja kattaviksi."

Peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän palvelusväki ei tunnu itsekään uskovan, että tiedon löytäminen heidän nettisivuiltaan on mahdollista. Eivät vain raskineet kirjoittaa, että koettakaa pärjätä omillanne, vanhat ja raihnaiset.

Eikä siinä vielä kaikki. Päälle päätteeksi etusivulla on palsta ajankohtaisista ikääntyneiden palveluista. Lokakuun 2016 tuoreimpana uutisena loistavat ikääntyneiden sosiaalipalvelujen odotusajat helmikuulta 2014.

Toivon totisesti, että melkein kolme vuotta sitten jonotusnumeron ottaneet vanhukset eivät edelleen odota peruspalveluliikelaitoskuntayhtymänsä sosiaalipalveluja jossain kunnantalon porstuassa.

En uskaltanut lukea pitemmälle. Näillä eväillä sitä kehitetään kotihoitoa ja paimennetaan vanhuksia nettiin. Muutosagentit vakuuttavat pää punaisena, että digitalisaatio tulee ja helpottaa elämää.

Armoa ei!

▶︎ Lue myös: Pelastakaa vanhukset edes geronteknologialta

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram