Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Joulun mässäilystä selvittyään itse kukin meistä lupaa taas parantaa tapansa. Nyt alkaa uusi elämä.

Yli 75-vuotiaat antavat kai harvemmin enää uudenvuodenlupauksia aktiivisesta elämästä, vaikka väitöstutkimuksen mukaan kannattaisi. Fyysinen aktiivisuus on keskeinen tekijä, joka tukee iäkkäitä ihmisiä elämään terveempänä pidempään. Liikkuminen on tärkeää myös sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. 

Ikäihmisten aktiivisuus ei tarkoita vain urheilua ja kuntosaliharjoittelua, vaan esimerkiksi porraskävelyä ja pitkään paikallaan istumisen välttämistä. Pienikin päivittäisen liikunnan lisääminen voi parantaa toimintakykyä ja auttaa pärjäämään paremmin.

Vanhuksia tulee kannustaa fyysisesti aktiiviseen elämään. Aktiivisuus on vanhan ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, laadukasta elämää ja itsenäistä, onnellista vanhenemista. Jokainen edes vähän liikkuva vanhus hyötyy liikkeellä olostaan ja elää pitempään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas teki minuun nuorena miehenä lähtemättömän vaikutuksen. Laulun minä ei ole pelkästään yksinäinen, hän on yksin yksinäinen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja pelkäsin, että minusta tulee kohtalotoveri: onnen kerjäläinen ja kurjuuden kuningas.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ajattelen, että elämä on kohdellut hyvin ja lauluni aiheet ovat toisenlaiset. Vanhustyöntekijänä minulla on kuitenkin aavistus siitä, miten lyhyt matka voi vielä olla riemusta murheeseen.

► Alla olevan Kurjuuden kuningas -kappaleen kuuntelu vaatii Spotify-tilin. Sitä seuraavat YouTube-videot voi katsoa suoraan klikkaamalla.

Moni muistaa jouluna mieluummin kuolleita kuin eläviä vanhuksia. Haudoilla pitää käydä, mutta aattona on sitten jo niin kiire, ettei millään ehdi enää vierailulle sairaalaan tai vanhainkotiin. – Hyvää joulua. Tapanina tai välipäivinä yritetään tulla, koetahan pärjäillä!

Saksalaisen päivittäistavarakaupan mainoksessa vanha herra keksii lavastaa omat hautajaisensa, jotta saa perheen luokseen jouluksi.

Läheisteni kanssa olemme luopuneet ostettavista tavaralahjoista vuosia sitten. Kolumnisti Riku Rantala kirjoitti (HS 19.12.), että raha tekee onnelliseksi vain, jos sillä ostaa matkan. Tosi on.

Palvelutaloon yhdessä haetut mustikanvarvut saattavat olla arvokkaampia kuin kallein kukkakimppu. Yhteinen lauluhetki hoivakodissa voittaa todennäköisesti hienoimmankin joulukonsertin. 

Uudessa Lauri Laukkasen lyhytelokuvassa Seela Sellan esittämä vanhus saa mieluisan lahjan vuosikymmenten takaa.

Voi kun jokaiselle meistä tarjoutuisi mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. Vanha ihminen voi salaa toivoa, että joku pitäisi kädestä ja veisi kävelylle. Jos joku vielä kampaisi hiukset tai solmisi kravatin kaulaan. Kunpa edes kerran...

Vanhukset kertovat usein sodan murskaamista toiveista, menetetyistä rakkaista ja saavuttamattomista päämääristä. Monet muistot ovat hyvin kipeitä, eikä kaikkia niistä ole ehkä koskaan aiemmin sanottu ääneen. 

Moni asia elämässä jää haaveeksi. Joskus riittää että joku pitää kädestä ja kuuntelee.

Joulukiireet. Mikä paradoksi! Pitää ensin uurastaa hullun lailla ja hermoilla, jotta ehtii sitten levätä ja rauhoittua. Joutavanpäiväiselle touhotukselle en jaksa enää kuin hymähtää sivusta.

Joillakuilla meistä ei ole mitään muuta kuin aikaa. Ei ketään, ei mitään. Ja sitten aika jättää.

Ihailen, miten paljon nykyisin ostetaan eettisiä lahjoja internetistä ja annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Suosittelen silti vilpittömästi kokeilemaan myös suoraa toimintaa: yllätysvierailuja, vapaaehtoistoimintaa, naapuriapua. Lukemattomat yhdistykset ja järjestöt tarjoavat kanavan toimia vanhusten parissa, mutta vähintään yhtä hauskaa on aloittaa pienin askelin, omin päin.

Joululahjana riittää ystävällinen sana tuntemattomalle vanhukselle kaupan kassajonossa tai hymy lähijunassa. Kohtelias ele voi olla vanhalle ihmiselle päivän ainoa. Eksyksissä harhailevan muistisairaan huomaaminen saattaa jo pelastaa hänen henkensä.

Uudenvuodenlupauksen voi jokainen tehdä sydämessään: en jätä ihmistä yksin.

Kommentit (1)

Lilian
Liittynyt24.8.2015
1/1 | 

Paljon hyvää ajateltavaa meille kaikille ! Kaiken turhan hössötyksen keskellä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yli satavuotiailta (ja vähän nuoremmiltakin) kysytään syntymäpäivähaastattelussa joka ikinen kerta pitkän iän salaisuutta.

Yksi sanoo ottavansa yömyssyn, toinen on raivoraitis. Joku on syönyt aamuisin ruisleipää, joku vetänyt illalla leukoja. Elämäneliksiirejä on monenmoisia.

Minusta kysymys pitkän iän salaisuudesta on aina ollut outo ja alentava. Haastateltavalla on jopa sadan vuoden elämänkokemus ja tuhansia tarinoita kerrottavanaan, mutta toimittaja haluaa kuulla jonkin hupsun anekdootin.

Kyseessä voi olla ainut päivänsankarista koskaan kirjoitettu lehtijuttu, ja otsikkoon nousee ehkä hyvinkin yhdentekevä, ensimmäisenä mieleen juolahtanut pikkuseikka. Kun toimittaja kysyy, pitää äkkiä yrittää sanoa jotain, vaikka kysymys olisi kuinka tyhmä tai maailmoja syleilevä.

Tokkopa edes yksinkertaisin toimittaja uskoo vakavissaan minkään yksittäisen asian määräävän elinajan pituutta. Pitkän iän salaisuuden metsästyksessä on kyse vain haastattelijan kiireestä ja laiskuudesta.

Vanhasta ihmisestä tehdään narri.

Tutkimustietoa suomalaisten terveydestä, toimintakyvystä ja pitkäikäisyydestä tarjoaa Gerontologian tutkimuskeskus GEREC.

Vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia tarjoamaan laadukkaita palveluja ja hyvää hoitoa. Pitkäaikaisessa hoidossa iäkkään ihmisen on voitava kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Toimitilojen on oltava kodikkaita.

Vanhuspalvelulain teksti on tarkoituksellisesti ympäripyöreää. Voisiko laki tukea vanhusten hyvinvointia yksityiskohtaisilla säännöksillä? Olisiko mahdollista kirjata pykälät esimerkiksi ulkoilusta, harrastuksista ja kirjastosta? Ajatelkaapa, jos laki määräisi, että vanhainkodissa

  • on oltava kirjasto, johon vanhukset pääsevät riittävän usein
  • vanhuksia on ohjattava ja neuvottava harrastustoiminnassa
  • vanhuksille täytyy antaa tilaisuus osallistua vapaa-ajan toiminnan suunnitteluun ja järjestämiseen
  • vanhuksia on tuettava suhteiden ylläpitämisessä lähiomaisiin tai muihin läheisiin
  • vanhuksille pitää antaa mahdollisuus ulkoilla vähintään tunti päivässä
  • vanhuksille on varattava tilaisuus seurata televisio- ja radio-ohjelmia ja sanomalehtiä sekä hankkia aikakauslehtiä ja kirjallisuutta
  • vanhuksille täytyy järjestää mahdollisuus hankkia elintarvikkeita ja muuta henkilökohtaiseen käyttöön sopivaa tavaraa
  • vanhuksille on varattava tilaisuus henkilökohtaisia asioita koskeviin yksityisiin keskusteluihin seurakunnan, vanhustyötä tekevän järjestön tai muun vastaavan tahon edustajan kanssa.

Nyt siellä nauravat jo naurismaan aidatkin. Ei mihinkään lakiin voi listata tuollaisia oikeuksia! 

Väärin. Vankeuslakiin on kirjattu nuo kaikki. 

Kommentit (4)

Eine2
1/4 | 

Voi kunpa toteutuisiki tuollainen vanhuslaki!

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/4 | 

Toivotaan, toivotaan! Laki esimerkiksi määrää kuntia kiinnittämään huomiota erityisesti kotiin annettaviin palveluihin ”muun palveluntarpeen ennalta ehkäisemiseksi”, mikä kielii ennemminkin kustannussäästöihin pyrkimisestä kuin aidosta palveluhalusta.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Emma
3/4 | 

Haluaisin sitten vanhana joka päivä sellaisen Supefood smoothien.

Vierailija
4/4 | 

Niin että nyt pikaisesti tekemään RIKOS joka oikeuttaa kaikkeen tuohon...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram