Kirjoitukset avainsanalla teatteri

Kun Ulla Tapaninen tuli selkä edellä näyttämölle ja kertoi tekevänsä comebackin, ehdin jo säikähtää, että nyt on Tapanisen tonkka tyhjenemässä. Pliis, ei enää sit down -komiikkaa eikä kökköjä sanaleikkejä.

Ja kas, toive täyttyi! Tapaninen kääntyi yleisöön päin ja polkaisi vauhtiin kaikkien aikojen ammunnan. Viidennessä Lava-ammuntaa-monologissa Tapaninen ei tyydy muistelemaan vanhoja, vaan jurnuttaa ajan ilmiöistä aiempaa napakammin.

Lavalla on vanha tuttu maitotonkka, mutta jutut kuulostavat tuoreilta. Näyttämölle päätynyt tutkimus ikämiesten seksielämän hengenvaarallisuudesta oli sattunut silmiin vielä saman aamun lehdestä.

Ulla Tapaninen tiirailee maailmanmenoa tarkkasilmäisesti kainuulaisen kansannaisen näkövinkkelistä. Nykyinen teknologiakouhotus on lempiaiheita. Äppsit saavat kylmää kyytiä, eikä digitekniikan edistyksellisyys enää vakuuta Tapanisen tv-termiluennan jälkeen.

Ulla Tapanisen verraton mimiikka pääsee parhaiten oikeuksiinsa tarinassa sappikivileikkauksesta pääsiäisaikaan. Koomikolle tauti on lahja.

Elämän kipupisteet

Elämässä meillä kaikilla on niitä kipupisteitä, mutta julkkiksilla ne vain ovat kipeämpiä.

Ulla Tapaninen suomii hilpeän armottomasti paitsi julkisuudenkipeitä tyrkkyjä myös taiteilijuutta – ja sehän passaa mainiosti omassa 40-vuotistaiteilijajuhlassa. Ihan vielä hän ei kumminkaan pääse Hietaniemen taiteilijakukkulan multiin purnaamaan näyttelijäkollegan paremmasta tammiarkusta.

Tapanisen silmissä armon saavat vain Tarmo Manni ja Hannes Hynönen. Maanviljelijä, sotaveteraani Hynönen tuli tunnetuksi osallistuttuaan vuonna 2014 itsenäisyyspäivän vastaanotolle 101-vuotiaana, ja hänen elämänasennettaan Tapaninen kuvaa liikuttavasti esityksen suvantovaiheessa.

Kaikki loppuu aikanaan. Jokaisessa Lava-ammunnassa on ollut mantra, joka auttaa meitä pieniä ihmisiä oman pienen elämämme kipupisteissä ja ristiaallokoissa. Ehkä tämänvuotinen enteilee viisaasti myös Lava-ammunnan päätöstä huipussaan, tonkka täynnä.

Lava-ammuntaa V. Lavalla: Ulla Tapaninen. Käsikirjoitus: Raila Leppäkoski ja Ulla Tapaninen. Ohjaus: Raila Leppäkoski. Kantaesitys Helsingin kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 7.9.2016. Esityksiä on tänä syksynä myös Kuopiossa ja Oulussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minua osoitetaan aseella vain metrin päästä. Jään tuijottamaan suoraan piippuun silmää räpäyttämättä, kuin hypnotisoituna. Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen tavoitan ampujan katseen ja tunnen kylmät väreet selkäpiissä. Tiedän, että alikersantti Rokka on päättänyt vetää liipaisinta.

Kajaanin kaupunginteatterin uusi Tuntematon sotilas tulee liki. Sotilaat kulkevat katsomoon rakennetuilla pitkospuilla, ja kun joudun Rokan tähtäimeen, olen ampumahaudassa lähempänä kuolemaa kuin koskaan. Tätä varten teatteri on olemassa: tekemässä yleisestä myös yksityistä, liikuttamassa ja herättämässä. Ihmisiä on tapettu Suomessa, ihmisiä tapetaan sodissa nyt.

Kajaanissa näyttämölle on sovitettu Väinö Linnan Sotaromaani, jossa on vahva pasifistinen pohjavire. Mukana on Honkajoen iltarukouksen kaltaisia klassikkokohtauksia ja tuttua puheenpartta, mutta Juha Luukkosen ohjaus ei ole kertomus konekiväärikomppaniasta jatkosodassa. Näytelmä painottaa ihmisyyttä ja rauhanaatetta yleispätevästi. Teema on ajaton.

"Ei tarvittu kuria, ei isänmaata, ei kunniaa eikä velvollisuudentuntoa. Noita kaikkia mahtavampi käskijä ruoski heitä eteenpäin. Kuolema."

Valokuvat: Aki Loponen

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram