Kirjoitukset avainsanalla Geron

Vanhuutta ei pysty hoitamaan.

Kaiken on lähdettävä vanhan ihmisen omasta tahdosta.

FILOSOFIAN emeritusprofessori Timo Airaksinen pitää Suomen vanhusten hoivan tilaa katastrofaalisena. Vanhat ihmiset nääntyvät meillä hoivan puutteessa, eikä tilanne ole enää parannettavissa normeilla ja hallinnonuudistuksilla.

Kirjassaan Hyvinvointivaltion hylkäämät (Bazar Kustannus, 2020) Airaksinen toteaa, että ajattelutavan on muututtava ensin, sitten koulutuksen ja ammattilaisten asenteiden. Lopulta vaaditaan aina rahaa.

Airaksisen mukaan ongelmat on kohdattava siellä, missä vanhat ihmiset joutuvat nykyisin tuhon omaksi, lattiatasolla. Työ kaipaa tekijäänsä ja ilman tekijää se jää tekemättä.

Vanhuus ei tule vaivoitta.
Vanhuus ei tule vaivoitta.

FILOSOFI tähdentää, että hoito ja hoiva ovat kaksi eri asiaa. Hoiva ei ole tiedettä, vaan lohtua, armoa ja sääliä. ”Kaikkea tuota, mitä koulutettu sosiaaliväki niin vierastaa”, Airaksinen toteaa.

Vanhuutta ei pysty hoitamaan, eikä vanhuus tule vaivoitta. Siksi hoiva on tunteen asia. Lääketieteen tehtävä on tarjota potilaalle toivoa, ja kun toivo on mennyttä, lohtu on paikallaan. 

Tätä nykyä piitataan kuitenkin vain siitä, ettei vanha ihminen tulisi kovin kalliiksi valtiolle, yhteiskunnalle ja veronmaksajille. Laadulla ei ole tässä systeemissä mitään virkaa. Hoivapommi on hyvä termi, Airaksinen jyrähtää.

Oma tahto on koskematon.

HOIVAN tehtävä on Timo Airaksisen mukaan armahtaa, mikä tarkoittaa vanhojen ihmisten kohdalla joustoa. Henkilökunnalta vaaditaan luottamusta, tilanteen ymmärtämistä, kypsää harkintaa ja vastuun kantamista.

Kaiken on lähdettävä vanhan ihmisen omasta tahdosta. Oma tahto on pyhä ja koskematon. Siitä määräytyy ihmisen hyvä elämä ja onnellisuus, joihin kenelläkään toisella ei ole oikeutta puuttua, vaikka jonkin säännön mukaan ehkä pitäisi.

Airaksinen toteaa, että suurinta armoa on vapauttaa vanhat ihmiset niistä lakien ja säädösten kahleista, jotka riistävät heiltä nykyisin yksilöllisyyden, vapauden ja lopulta jopa ihmisarvon. Virheen toteaminen on jo viisauden alku. 

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen osallistuminen kuuluu onnellisen vanhuuden reseptiin.

Vanhuuden onnellisuus on elämänmittainen projekti.

SUOMI on valittu jo viisi kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Onko onnellinen vanhuus maailman onnellisimmassa maassa utopiaa vai realistinen mahdollisuus? 

Professori Timo Strandberg ja emeritusprofessori Eino Heikkinen pohtivat onnellisen vanhenemisen edellytyksiä pari vuotta sitten ilmestyneessä kokoomateoksessa Suomiko onnellisen vanhuuden maa? (Into Kustannus 2021).

Se, onko pitkä ikä onni vai onnettomuus, riippuu paljon siitä, millaista on pitkän iän elämänlaatu – tai onnellisuus. Strandberg ehdottaa onnelliseen vanhenemisen reseptiin neljää ainesosaa:

  1. hyvä terveys ja toimintakyky
  2. hyvä fyysinen ja kognitiivinen kunto
  3. myönteinen asennoituminen ja mukautumiskyky
  4. sosiaalinen osallistuminen ja sitoutuminen.

 Suomella olisi kaikki edellytykset nousta onnellisen ikääntymisen mallimaaksi.
Suomella olisi kaikki edellytykset nousta onnellisen ikääntymisen mallimaaksi.

MUTTA onko Suomi onnellisen vanhuuden maa? Elävätkö meillä maailman onnellisimmat vanhukset? Totuuden nimessä asiasta on vaikea sanoa mitään varmaa.

Eino Heikkinen kiteyttää teoksessa osuvasti, että vanhuuden onnellisuus on elämänmittainen projekti. Eletty elämä – aika itsessään – toimii vanhuuden voimavarana ja mielen resurssina.

Samaan hengenvetoon Heikkinen muistuttaa, että elämä on paitsi itsenä olemista myös yhteisöön kuulumista. Henkilökohtainen vanheneminen eletään ja koetaan aina yhteiskunnassa vallitsevien ehtojen mukaan.

Yhteiskuntaa pitäisi rakentaa jatkuvan välittämisen kulttuurissa.

VAALIEN alla jokainen eduskuntavaaliehdokas vannoo hyvän hoidon ja huolenpidon nimeen. Suomella olisikin kaikki edellytykset nousta onnellisen vanhuuden mallimaaksi, jos kansalaiset ja päättäjät vain tahtovat. Olemme vauras, vakaa ja turvallinen hyvinvointivaltio. Sanoista tekoihin!

Jotta Suomesta tulisi aidosti onnellisen vanhuuden maa, yhteiskuntaa pitäisi rakentaa jatkuvan välittämisen kulttuurissa, jossa kunnioitetaan yhteisyyttä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Silloin myös vanhukset saisivat elää viimeisiä vuosiaan tyynen tyytyväisenä. 

Vanhalle ihmiselle se voisi olla onnellisin mahdollinen olotila. 

Kommentit (5)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Naisvaltaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa operoidaan usein käsitteillä, joita miesten on vaikea kokea omakseen. Miehen terveysopas inspiroi elämäntapamuutoksiin.

Miesten selviytymistarinat puhuttelevat.

VANHUUTEEN varautuminen on suosittu elämäntaito-oppaiden aihe, mutta aidosti innostavia oppaita julkaistaan harvakseltaan. Samankaltaisuus tekee sisällöistä puuduttavia ja sormen heristys saa lukijan lähinnä ärsyyntymään.

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, lääkintöneuvos Jarmo Karpakka välttää sudenkuopat teoksessaan Eläköön mies! Enemmän terveitä vuosia (SKS Kirjat, 2023). Kokenut spesialisti tuntee aiheensa syvällisesti ja onnistuu puhuttelemaan yli 50-vuotiaita miehiä kursailematta, ajatuksia herättävällä tavalla.

Karpakka inspiroi elämäntapamuutoksiin ja uuden elämän rakentamiseen vielä ikämiehenä. Perintötekijöille emme mahda mitään, mutta aikuisiässä geenit eivät monestikaan määrää kohtaloamme. Muutos on parempi tehdä myöhään kuin ei milloinkaan.

Jarmo Karpakka on kiinnostunut terveiden elintapojen ja liikunnan merkityksestä aikuisten miesten hyvinvointiin. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 2020. Kuva: SKS Kirjat / Marjaana Karpakka
Jarmo Karpakka on kiinnostunut terveiden elintapojen ja liikunnan merkityksestä aikuisten miesten hyvinvointiin. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 2020. Kuva: SKS Kirjat / Marjaana Karpakka

SUOMALAISTEN miesten selviytymistarinat tekevät Eläköön mies! -kirjasta poikkeuksellisen mielenkiintoisen ja samastuttavan. Jarmo Karpakka on kerännyt teokseen kolmisenkymmentä tarinaa ja kirjoittanut niiden yhteyteen lääketieteelliset analyysit miesten sairauksien taustoista, riskitekijöistä ja ennaltaehkäisystä. 

Karpakka antaa rehelliset kuvaukset myös omasta hyvänlaatuisesta eturauhasen liikakasvusta, uniapneasta, kaljuuntumisesta ja työperäisestä stressistä. Viheliäinen keuhkokuume sai hänet hankkimaan aikuisiällä pneumokokkirokotteen estämään keuhkokuumeen uusimisen.

Elämäntapamuutokset onnistuvat harvoin kertarysäyksellä, mutta tositarinat osoittavat, että pysyvä muutos on mahdollinen. Kirjailijalle jokainen kerrottu tarina on ollut erilainen sukellus aikuisten miesten maailmaan. Mieslukijalle lukukokemus on jopa katarttinen. 

Parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin.

POSITIIVISELLA asenteella ja elämänkatsomuksella on todistetusti suotuisia terveysvaikutuksia. Jarmo Karpakan mukaan miehet voisivat vaikuttaa onnellisuuteensa omilla asenteillaan ja olemalla armollisia itselleen. Anteeksianto vapauttaa vihasta ja katkeruudesta. 

Miehen terveyden kannalta tärkeintä on tyydyttävä parisuhde. Karpakka uskoo, että terveyden ennusteelle ei ole merkittävää, onko puoliso vastakkaista vai samaa sukupuolta. Olennaista on parisuhteen kautta syntyvät säännölliset ja terveet elämäntavat. 

Positiivinen psykologia on osoittautunut sopivaksi työkaluksi yhdistää mieltä ja kehoa. Kyse on myös kyvystä nähdä asioita eri näkökulmista; ikä ja elämänkokemus luovat edellytyksiä asioiden monipuoliseen tarkasteluun. Jarmo Karpakka kehottaa miehiä luottamaan siihen, että parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin. 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Moni haluaisi kuolla saappaat jalassa. Hugo Simberg, Tanssi sillalla, 1899. Kuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen

Voi kun osaisin elää niin, ettei vanhana tarvitsisi katua.

IKÄSYRJINTÄ on Suomessa laajaa ja syvälle pesiytynyttä, vaikka suuri osa suomalaisista suhtautuu vanhuuteen myönteisesti ja katsoo, että vanheneminen kuuluu tavalliseen, hyvään elämään. 

Vanhustyön keskusliiton uunituore kansalaiskysely paljastaa, että ikäsyrjintä on yleisintä politiikassa, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä työmarkkinoilla. Yhteiskuntamme tulisi vihdoin hyväksyä vanhuus normaalina elämänvaiheena ja ymmärtää, että pitkä ikä on saavutus. 

”Kestävyysvajepuhe pitäisi kieltää kokonaan. Hyvät vanhuspalvelut on nähtävä investointina”, toteaa emeritaprofessori Marja Vaarama kyselyn pohjalta laatimassaan raportissa. ”On omituista demokratiaa, että kansalaiset haluavat hoitaa vanhukset hyvin, mutta yhteiskunta kitsastelee juuri heidän palveluissaan.”

Sosiaaliset kontaktit koetaan tärkeiksi vanhuusiässä. Albert Edelfelt, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen
Sosiaaliset kontaktit koetaan tärkeiksi vanhuusiässä. Albert Edelfelt, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä, 1887. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen

MILLAINEN on hyvä vanhuus? Kansalaiskyselyn vastaajat toivovat toimeentulon, asumisen ja ympäristön turvallisuutta. Toivomuslistalta löytyvät myös kohtalainen terveys ja toimintakyky sekä itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin. 

Sosiaaliset kontaktit, perhe ja läheiset sekä johonkin yhteisöön kuuluminen koetaan hyvin tärkeiksi vanhuusiässä. Elämän merkityksellisyys ja mielekäs tekeminen sekä uteliaisuuden ja aktiivisuuden säilyttäminen mainitaan usein hyvän vanhuuden eväinä. Kunpa vielä osaisi elää niin, ettei vanhana tarvitsisi katua! 

Vaikka muistisairaudet ja kivut pelottavat, Suomessa vanhuus koetaan ennemmin turvalliseksi kuin pelottavaksi. Hyvästä vanhuudesta monelle tulee mieleen hyvä kuolema. 

Tavallisen hyvää vanhuutta ilman pelkoa ja syrjintää.

KANSALAISKYSELYN vastaajien mielestä vanhuus alkaa 68-vuotiaana. Vastauksissa ei haikailla mitään ihmeellistä, vaan toivotaan onnellista ja rauhallista vanhuusikää yhteisön ja suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä, ilman pelkoja tai syrjintää.

Marja Vaaraman mielestä iäkkäiden ääntä tulee vahvistaa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Nykyajan vanhuuden moninaisuus ja yksilöllisyys jäävät mediassa helposti huomiotta, mikä tukee ja ylläpitää kielteistä vanhuuskuvaa. On vahvistettava kanavia, joiden kautta vanhojen ihmisten osallisuus toteutuu nykyistä paremmin. 

”Silloin kun elämä on tavallisen hyvää, myös vanhuus nähdään myönteisenä ja normaalina elämänvaiheena. Siksi hyvään ikäpolitiikkaan kuuluu pyrkimys maksimoida kaikenikäisten ihmisten hyvinvointia ja terveyttä koko elämänkulun ajan”, Vaarama toteaa.

Kommentit (10)

Tasapaino
1/10 | 

Mistä ihmeestä tällainen 68 vuotta- vanhuuden alkamisen ikäraja on kaivettu🤔?
Itse löydän kaiken aikaa dataa siitä, kuinka yli 80 vuotiaat oppivat ja/tai pystyvät ylläpitämään uusia taitoja - digitaidoista fyysisiin harrastuksiin.
Toki super seniorit ovat ikääntyvissä harvinaisempi ryhmä, mutta tulevaisuuden tutkimus on myös esittänyt keski-iän alkamisen nostamista ja itse pidän näkemystä varsin uskottavana.
Hyvä vanhuus pitäisi olla elämän parasta aikaa, mutta itse 6kymppisenä ajattelen, että 8 vuoden päästä en missään tapauksessa koe olevani vanha - ennemminkin täysikasvuinen💁

Vierailija
2/10 | 

Eikö vanhus ja vanhuus -sanat viittaa ... on niin vanha ja huonossa kunnossa, että tarvitsee koko ajan muiden apua?

Vierailija
4/10 | 

Riippuneen terveydentilasta ja varallisuudesta miten kukin kokee vanhuusiän.

67v monisairaana koen olevan vanha, mutta en vaunhus:).

Valtteri
5/10 | 

Vanhuus on vanhuksen silmässä, joko pilkettä on tai sitä ei ole. Sairaudet toki todella ikävä juttu, ne saavat iloisemmankin ihmisen helposti maihin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram