Kirjoitukset avainsanalla Geron

Kinky Boots avasi Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden. Lolan roolissa loistaa Lauri Mikkola. Kuvat: Mirka Kleemola
Kinky Boots -musikaalin suomenkielinen kantaesitys 30.8.2018 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Sävellys Cyndi Lauper, käsikirjoitus Harvey Fierstein, suomennos Kari Arffman ja Hanna Kaila. Ohjaus Samuel Harjanne, kapellimestari Eeva Kontu, koreografia Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastus Peter Ahlqvist, puvut Tuomas Lampinen, valosuunnittelu William Iles, äänisuunnittelu Kai Poutanen, naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen. Rooleissa mm. Petrus Kähkönen, Lauri Mikkola, Raili Raitala, Anna Victoria Eriksson, Tero Koponen, Joachim Wigelius, Tomi Lappi, Henri Sarajärvi, Christoffer Sandberg, Anton Engström, Paavo Kääriäinen ja Jero Mäkeläinen. 

★★★★ Nuoren Charlie Pricen (Petrus Kähkönen) isä kuolee yllättäen, ja konkurssikypsä kenkätehdas jää Charlien niskoille. Tehtaan pelastamiseksi löytyy kuin löytyykin uskomaton liikeidea, sillä Charlie kohtaa Lola-nimisenä drag queenina esiintyvän Simonin (Lauri Mikkola).

Tähän asti mistään ei ole löytynyt Lolalle ja hänen drag-enkeleilleen riittävän kestäviä, korkeita ja seksikkäitä kenkiä, joten Charlien kenkätehdas ryhtyy tekemään korkkareita miehille. 

Kun kaksikko yhdistää voimansa, alkaa rohkeutta ja itseluottamusta vaativa kasvukertomus tehdashallin hämärästä aina muotimaailman huipulle - toteuttamaan itseään. 

"Voin sankariksi tulla kera korkokenkien." Charlie (Petrus Kähkönen) ja Lola (Lauri Mikkola) ottavat kohtalon omiin käsiinsä.
"Voin sankariksi tulla kera korkokenkien." Charlie (Petrus Kähkönen) ja Lola (Lauri Mikkola) ottavat kohtalon omiin käsiinsä.

Yhdysvaltalaisen poplaulaja Cyndi Lauperin säveltämä musikaali Kinky Boots (2013) julistaa erilaisuutta, ystävyyttä ja ennakkoluulojen voittamista. Käsikirjoituksen on tehnyt näyttelijä, näytelmäkirjailija Harvey Fierstein, jonka Lainahöyhenissä-musikaalia esitettiin Helsingin Kaupunginteatterissa 2011 - 2012.

Kinky Bootsin suomenkielisen toteutuksen on ohjannut Samuel Harjanne. Tänä syksynä hän ohjaa toisenkin menestysmusikaalin, sillä Tampereen Työväen Teatterissa saa lokakuussa ensi-iltansa aina yhtä liikuttava Billy Elliot.

Kinky Boots on hauska, koskettava, lämmin ja ennakkoluuloja murtava koko perheen juttu. Se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on, on itsessään tosi haastavaa, mutta yritäpäs hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, se vasta on haastavaa, ja se on Kinky Bootsin sydän”, Harjanne sanoo.

Show on saapunut Helsinkiin. Parhaana musikaalina Tony-, Grammy- ja Olivier-palkintoja voittanut Kinky Boots sai kantaesityksensä Broadwaylla 2013.
Show on saapunut Helsinkiin. Parhaana musikaalina Tony-, Grammy- ja Olivier-palkintoja voittanut Kinky Boots sai kantaesityksensä Broadwaylla 2013.

Pelko pois, Kinky Boots ei ole yhtään kinky. Jos odottaa roisia drag show'ta tai hittikimaraa Priscilla - Queen of the Desert -musikaalin tapaan, voi pettyä. 

Cyndi Lauper on kertonut halunneensa säveltää musiikkia, joka saa yleisön nauramaan ja tekee onnelliseksi. Kohtalainen sekoitus poppia, rokkia ja tanssimusiikkia ei tee Kinky Bootsista kuolematonta. 

Voisi kuvitella, ettei kenkätehtaalta myöskään synny unohtumatonta tarinaa, mutta kuin taikaiskusta osaset loksahtavat näyttämöllä paikoilleen heti alkumetreillä. Zädäm ja bäng!

"Jäänhän sydämees, näe mut niin kuin oon", pyytää Lola (Lauri Mikkola) sydäntäsärkevästi.
"Jäänhän sydämees, näe mut niin kuin oon", pyytää Lola (Lauri Mikkola) sydäntäsärkevästi.

Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots osoittautuu tavattoman hyvin tehdyksi musikaaliksi, jonka kirkkaimpana tähtenä säihkyy Lauri Mikkola. Hän on karismaattinen, kirotun kaunis ja laulaa kuin enkeli.

Komeaääninen Mikkola valloittaa sydämet joka ikisellä numerollaan, mutta illan hitaat Kuin poikansa en ois (Not My Father's Son) ja Jäänhän sydämees (Hold Me in Your Heart) saavat jo nieleskelemään kyyneliä.

Tähti on syttynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomalaisessa vanhustenhoidossa odotukset ovat kääntyneet vahvasti perheen ja omaisten suuntaan. Voiko vanha ihminen edes selviytyä ilman omaisia, pelkän julkisen sektorin tarjoaman hoivan varassa?

Parhaillaan hoivaa typistetään sote-palveluksi, jota voidaan pilkkoa, myydä ja ostaa. Samalla perheenjäsenet ja läheiset nähdään hyödyllisenä resurssina ja heitä houkutellaan mukaan vanhushoivan tuottamiseen. 

Hoivapalvelujen pirstoutuminen lisää omaisten vastuuta asioiden hoitamisessa, avun koordinoinnissa ja varmistamisessa. Omaisilla on oltava tietoa, taitoa, aikaa ja ymmärrystä järjestelmän toiminnasta.

Perheettömistä vanhuksista ei puhuta juuri lainkaan.

Ilman omaisia riskit kaksinkertaistuvat.

Terveystieteiden maisteri Päivi Ahosola tarkastelee uunituoreessa väitöskirjassaan virallisen hoivan avulla selviytyvien vanhojen ihmisten asemaa ja toimijuuden mahdollisuuksia.

Ahosola toteaa, että ilman omaisia hoivan tarvitsijalla on kaksinkertainen riski jäädä vaille tarvitsemaansa apua. Sen lisäksi että tällainen vanhus on vailla epävirallista hoivaa ja huolenpitoa, häneltä puuttuvat myös virallisen avun varmistajat.

Palveluseteli on hyvä esimerkki nykyajan vanhuspalvelusta, jonka käyttäminen edellyttää heikkokuntoisen vanhuksen kohdalla joko omaisten tai viranomaisen tukea valinnoissa ja järjestelyissä. 

Mistä vanha ihminen saa tuen ilman omaisia?

Monenlaisia elämänpolkuja

Pirstoutuneita vanhuspalveluja on mahdotonta pitää sellaisena hoivana, johon sisältyisi paitsi pitkä vuorovaikutussuhde myös välittämistä, luottamusta ja vanhuksen muuttuviin tarpeisiin vastaamista.

Nämä hoivan elementit olisivat erityisen tärkeitä sellaisille vanhoille ihmisille, joiden tulee selviytyä arjestaan pelkän virallisen hoivan varassa. 

Ilman omaisia selviytyviä vanhoja ihmisiä pidetään nyt korkeintaan joidenkin syrjäytymistä ehkäisevien toimien kohteena, vaikka tilanteeseen ovat voineet johtaa hyvin monenlaiset elämänpolut. 

Päivi Ahosolan haastattelemat omaisettomat vanhukset arvostivat toimivia julkisia palveluita, pyrkivät selviytymään itsenäisesti ja tekivät monenlaisia asioita resurssiensa mukaan – aivan kuten muutkin ikääntyneet. 

On merkittävä eettinen kysymys, miten Suomi haluaa huolehtia vanhenevasta väestöstään. Nyt paalupaikka on tarjolla niille, jotka ovat toimintakykyisiä ja saavat apua omaisiltaan. 

Onko muilla enää väliä?

Päivi Ahosola: Vanhushoivapolitiikan uusfamilismi – Omaisettomat hoivan tarvitsijat institutionaalisen hallinnan kohteena. Tampere University Press

Kommentit (11)

Tuulikki
1/11 | 

Hieno ja ajankohtainen kirjoitus kuten aina. Vanhan ja sairaan selviytyminen ilman omaisia on todella haasteellista nykyaikana. Moni ei selviydy, ei ole voimia tai kykyä hoitaa asioitaan. On muistisairautta tai ei pysy mukana kun melkein kaikki on netissä, mitä ei osaa käyttää. 

Isäni kuoli v. 2006 ja äitini v.2009. He eivät missään tapauksessa olisi selvinneet ilman meitä lapsia. Molemmilla oli useita sairauksia. Isältäni jouduttiin jopa amputoimaan toinen jalka diabeteksen takia, joten oli rullatuolipotilas viimeiset vuotensa.  Kotihoito kävi kaksi kertaa päivässä, arkisin. Viikonlopuiksi jouduimme palkkaamaan yksityistä hoitoa.  Kotihoito oli molempien osalta sitä, että käytiin nopeasti ja annettiin lääkkeet. Kerran viikossa pesivät molemmat vanhukset. Meille lapsille jäi huolehtiminen kaikesta muusta vaikka olimme kaikki työssäkäyviä ja asuimme kaukana vanhemmistani. 

Voin vain kuvitella kuinka heitteille nyky-yhteiskunta jättää sairaat vanhukset, joilla ei ole lähiomaisia pitämässä heidän puoliaan ja hoitamassa heidän asioitaan. 

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/11 | 

Kiitos kommentista ja hyvin kuvaavista omakohtaisista kokemuksistanne.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
3/11 | 

"Palveluseteli on hyvä esimerkki nykyajan vanhuspalvelusta, jonka käyttäminen edellyttää heikkokuntoisen vanhuksen kohdalla joko omaisten tai viranomaisen tukea valinnoissa ja järjestelyissä"

Palveluseteillä pestään omatunto puhtaaksi, niin se vain on. Tyrkätään palveluseteli käteen ja ihastellaan yhdessä hyvinvointiyhteiskuntaa. Miksi mikään ei muutu vanhustenhoidon kohdalla? Ainoa toive on, että nykypäättäjät saavat maistaa omaa lääkettään ollessaan vanhuksina yhteiskunnan armoilla.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
4/11 | 

Kiitos kommentista. Ensi vuonna valitaan taas uusia päättäjiä, mutta luottamus vanhuuspolitiikan muutokseen ei taida olla kovin luja. 

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
5/11 | 

Eläkeläisten täytyy perustaa oma puolue vanhusten asiaa ajamaan.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
6/11 | 

Kiitos kommentista. Yhteispelillä

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Sukka Sirpa
7/11 | 

Työikäisenä olin muutaman vuoden kotihoidossa hoitajana. Silloin vielä teimme työtä kokonaisvaltaisesti. Huolehdimme ravinnosta, lääkityksestä hygieniasta ja taloudestakin, niillä vanhuksilla joilla ei omaisia ollut hoidon tukena. Pikkuhiljaa palvelut pilkottiin ja ulkoistettiin, vanhus on jätetty yksin ja palvelujen suunnittelu ja henkilöstöresurssit ovat jääneet laman jalkoihin. 
Vastauksena yksin elävien vanhusten loppuelämän turvaamiseen kotona olisi toimiva kotihoito, eikä minuuttiaikataululla toimiva,  väsynyt ja leipiintynyt  henkilöstö niinkuin nykyisin. Uskon, että jokainen hoitaja haluaisi tehdä työnsä vähintään kunnolla, jos kerran hyvään hoitoon ei ole aikaa, mutta antavatko nykyresurssit siihen mahdollisuuden?

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
8/11 | 

Kiitos kommentista. Kokonaisvaltainen kotihoito olisi hyvää työtä.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Päätä ravisteleva vammaistyönt...
9/11 | 

Vanhukset näemmä ajetaan samanlaisen kohtelun piiriin kuin mitä vammaiset ovat jo pitkän kokeneet. Heidän oikeuksia rikotaan väliin niin räikeästi, että hirvittää. Eikä siinä, että rikotaan vain heidän, mutta kun rikotaan vielä omaisten ja omaishoitajienkin. On kyllä laadittu lait ja kaikki, mutta kummasti niistä väännetään omia tulkintoja niin kuntien kuin muiden julkisia ja yksityisiä palveluja tarjoavien tahojen osalta. Ja miksi - raha ratkaisee ja ahneet kuorivat kerman. Ja mitä tekee hallitus - keventää verotusta jotta pienituloisen, heikomman ihmisen oikeus ihmisarvoiseen elämään voidaan viedä mahdollisimman monelta. Tässäkin pätee sanonta -Ihminen on susi toiselle - !

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
10/11 | 

Kiitos kommentista. Raha ratkaisee, tosi on.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää. Karisto. 277 s.

Esikoiskirjailija Anneli Suusaaren omakohtainen romaani Ei sinne yllä myrskysää kuvaa omaishoitoperheen tragedian, mutta rankan kertomuksen lomaan on ommeltu vastapainoksi myös elämänmittainen rakkaustarina.

Suusaari omistaa kirjansa kaikille muistisairauteen sairastuneille ja heistä huolta pitäville läheisille. Kun kirjailijan oman äidin kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta, kansien väliin on jäänyt raadollinen kuvaus omaishoitajan arjesta.

Samalla teos on aiheellinen muistutus siitä, että jokaisella muistisairaalla ihmisellä on takana omanlaisensa eletty elämä – haaveineen, rakkauksineen, pettymyksineen ja aikaansaannoksineen.

Kaikki on äkkiarvaamatta toisin kuin eilen.

Seitsenkymmenvuotiaan äidin aivoinfarkti muuttaa keski-ikäisen tyttären Hannelen elämän. Äidin ennuste on huono, sillä osa aivoista on lakannut pysyvästi toimimasta. Vaskulaarinen, verenkiertoperäinen dementia.

Myös viisikymmentä vuotta kestänyt avioliitto saa uuden käänteen, kun Hannelen isästä tulee eläkkeellä puolisonsa hoitaja. 

Taitavan ompelijan puolivalmiit ompelukset ovat jääneet keskelle olohuoneen pöytää. Vähitellen katoavat sanat ja kaikki taidot. Äiti on kadonnut, hävinnyt, poissa. Omaishoitajana joutuu pohtimaan, mitä elämästä jää jäljelle. Mitä onkaan edessä?

Vaikka uupumus valtaa Hannelen, olisi jaksettava hoitaa myös palkkatyö. Kun äiti inttää ja toistaa samoja kysymyksiä loputtomasti, raivo on vain pakko yrittää niellä. Säälittää, välillä inhottaa ja tuska pusertaa sydäntä koko ajan.

Vuosien mittaan elämästä on tullut luopumista, kaikille.

”Päivä kerrallaan”, isä toteaa hiljaa.

Aviomiehen rakkaus sairasta puolisoa kohtaan on kärsivällistä ja lempeää. Se kestää, vaikka vaimo ei ole enää se sama ihminen, jonka kanssa hän meni naimisiin. 

Silti uupumus näkyy koko olemuksessa ja lopulta tulee romahdus. Vanha pari ei pärjää kotona ja on aika luovuttaa. 

Isän kuoltua Hannele katselee vanhempiensa kihlajaiskuvaa lähes kuudenkymmenen vuoden takaa. Muistojen tulva lyö palleaan.

Hannele haluaisi puhua äidille isästä, jutella ikävästä, kaivata isää yhdessä, itkeä yhdessä. Mutta äiti ei muista. Hannele kysyy, miksi tämä ei jo lopu.

Siihen äiti kuolee, syliini.

Hannelen äiti on vaivoistaan vapaa, kun hän nukkuu pois kolmetoista vuotta kestäneen sairauden uuvuttamana.

Hautajaisten jälkeen Hannele istuu kirkonpenkissä ja pappi sanoo äidin nimen: Terttu Marjatta Sundholm, kahdeksankymmenenneljän vuoden ikäinen.

Sillä hetkellä Hannele ei enää itke eikä sure. Hän toteaa vain, että nyt on viimein totta se, mitä hän oli toivonut salaa jo monta vuotta. Sellaista ei yleensä voi sanoa ääneen.

Kuolema vapautti molemmat. 

Holyroodin palatsi toimii kuningasperheen asuntona Skotlannissa. Palatsin yhteydessä on vanhan luostarin rauniot. Kuvat: Ari Liimatainen

Kuningatar Elisabet viettää joka kesä viikon Skotlannissa ja järjestää Edinburghissa loisteliaan puutarhajuhlan. Holyroodin palatsiin on kutsuttu tänään iltapäiväteelle tuhansia vieraita, mutta tällainen bloggari pääsee ihastelemaan ulkonaisia puitteita vain aidan takaa. Onkohan kutsukorttini kadonnut postissa?

Holyroodin palatsi toimi alun perin luostarin majatalona. Palatsia laajennettiin 1600-luvulla.
Holyroodin palatsi toimi alun perin luostarin majatalona. Palatsia laajennettiin 1600-luvulla.

Skotlanti on ollut toista viikkoa pelkkää päivänpaistetta. Kaikkien aikojen lämpöennätys rikkoutui alkuviikosta, kun mittari kiipesi yli 33 asteeseen. Edinburghissa ei kuitenkaan ole tarvinnut läkähtyä, sillä raikas meri-ilma viilentää mukavasti.

Aamulla merisumu luo aavemaisen tunnelman.
Aamulla merisumu luo aavemaisen tunnelman.

Luontoa ja maalaisidylliä ei tarvitse hakea kaukaa. Edinburghissa on seitsemän kukkulaa, joista etenkin Arthur's Seat houkuttelee kaupunkimatkailijoita vuorikiipeilyyn. Varhain aamulla seurana on vain saalista metsästäviä haukkoja ja pakoon pötkiviä pupujusseja.

Edinburghin luonto tarjoaa monenlaista nähtävää, idyllistä kaikki tyynni.
Edinburghin luonto tarjoaa monenlaista nähtävää, idyllistä kaikki tyynni.

Turistivilinästä on mukava paeta puistoihin ja puutarhoihin. Sen jälkeen maistuu mutkaton pubiruoka ja pintti olutta. Haggis on skotlantilaista perinneruokaa, joka sisältää kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa sekä sipulia, mausteita ja suolaa. Herkku tarjoillaan lanttu- ja perunamuusin kanssa. Hyvää!

Keskustaan on hädin tuskin kaksi kilometriä ja näkyvissä on pelkkää maalaismaisemaa.
Keskustaan on hädin tuskin kaksi kilometriä ja näkyvissä on pelkkää maalaismaisemaa.

Luonto on lähellä, mutta Edinburgh on myös merkittävä kulttuuri- ja festivaalikaupunki. Säkkipilli soi ja jazz sykkii. Taidemuseoita ja gallerioita on moneen makuun. Edinburgh Festival Theatre tarjoaa elokuva- ja näyttämötaidetta sekä musikaaleja. Yliopistokaupungin skene on rento.

Puutarhan pensasaita on yli kahdeksan metriä korkea ja sata vuotta vanha.
Puutarhan pensasaita on yli kahdeksan metriä korkea ja sata vuotta vanha.

Kasvitieteellinen puutarha The Royal Botanic Garden on perustettu 1670. Kuningataräiti Elisabetin muistopuutarha kunnioittaa suositun kuningataräidin elämäntyötä. Puistoon on vapaa pääsy.

Näkymä Jenners-tavaratalon kahvilasta, etualalla Sir Walter Scottin muistomerkki. Jenners on maailman vanhimpia tavarataloja.
Näkymä Jenners-tavaratalon kahvilasta, etualalla Sir Walter Scottin muistomerkki. Jenners on maailman vanhimpia tavarataloja.

Edinburghin keskusta jakautuu vanhaan ja uuteen kaupunkiin. Niiden välissä on Princes Street Gardens -puistovyöhyke. Vanha kaupunki on muodostunut Edinburghin linnan ympärille. Uuden kaupungin puolella Princes Street on vilkas turisti- ja kauppakatu.

Carlton Hill -kukkulalla on useita muistomerkkejä ja hienot näkymät kaupunkiin.
Carlton Hill -kukkulalla on useita muistomerkkejä ja hienot näkymät kaupunkiin.

Edinburghissa on mukava liikkua kävellen, mutta korkeuserot ovat melkoisia. Paikallisbusseilla pääsee paikasta toiseen sujuvasti, ja kännykkään ladattu sovellus on kätevä tapa ostaa liput kaupunkiliikenteeseen ja lentokentälle.

Holyrood Parkissa on suuri kalliomuodostuma Salisbury Crags.
Holyrood Parkissa on suuri kalliomuodostuma Salisbury Crags.

Pohjoisen Ateenana tunnettuun Edinburghiin lennetään suoraan Helsingistä ympäri vuoden. Pitkä viikonloppu Skotlannin pääkaupungissa tarjoaa rennon kaupunkiloman ja hurmaavaa maalaisidylliä samalla reissulla.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Edinburgh on todella ihana sekoitus vanhaa ja uutta. Neljä päivää kului yhdessä hurauksessa ja tuntui että paljon jäi näkemättä ja kokematta. Rakastan säkkipilli musiikkia ja sitähän kuuli melkein joka kadun kulmassa. Hotellissamme oli skottilaiset häät ja saimme tutustua monen klaanin väreihin ja miesten kiltteihin. Linnan  wiskipuodista ostimme pieniä erilaisia wiskejä joita sitten hotellihuoneessa arvostelimme "asiantuntemuksella" Suurenmoinen matka!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram