Kirjoitukset avainsanalla Geron

Valokuvat: Kapina Oy
Keski-Uudenmaan teatteri, Krapin kesäteatteri: Pokka Pitää. Käsikirjoitus Roy Clarke, suomennos Joel Elstelä. Ohjaus ja sovitus Kimmo Virtanen. Rooleissa Anna-Leena Sipilä, Sanna Saarijärvi, Miia Nuutila, Kirsi Ylijoki, Seppo Halttunen, Johannes Korpijaakko ja Kalle Tahkolahti. ★★

Hyacinth Bucket – anteeksi – Bouquet kuuluu tv-viihteen upeimpiin komediahahmoihin. Vaikka olen nähnyt Pokka pitää -sarjan kaikki jaksot televisiosta ja dvd:ltä lukemattomia kertoja, eivät kynttiläillalliset ole tuottaneet pettymystä tämänkään kesän uusintakierroksella Yle TV1:ssä.

Vähän hirvitti lähteä katsomaan Krapin kesäteatteriversiota omasta ikisuosikista, mutta uteliaisuus voitti. Tarjoutuisihan samalla tilaisuus pyöräilyyn kauniissa kulttuurimaisemassa. Reitin varrella sijaitsee useita tunnettuja taiteilijakoteja, kuten Jean Sibeliuksen Ainola ja Pekka Halosen Halosenniemi.

Voi vain kuvitella, miten mieluusti Hyacinth Bucket – anteeksi – Bouquet kulkisi Tuusulanjärven maineikkaan taiteilijayhteisön jalanjäljillä.

Pokka pitää -näytelmän (Keeping Up Appearances) on kirjoittanut Roy Clarke, joka on myös tv-sarjan käsikirjoittaja. Krapin kesäteatterin katsomossa odotukset ovat korkealla, mutta Hyacinth Bucket – anteeksi – Bouquet antaa odottaa itseään aivan liian kauan ja tunnelma uhkaa lässähtää jo kättelyssä.

Johannes Korpijaakon esittämä Emmet meuhkaa kuin mielipuoli, eikä roolihahmoa ole tunnistaa henkilökaartiin kuuluvaksi. Elizabethille (Miia Nuutila) ei löydy oikein mitään virkaa, ja näyttämöllä tärisee ihka outo herra Milson (Kalle Tahkolahti). 

Ei hyvältä näytä. Missä viipyy Hyacinth Bucket – anteeksi – Bouquet, jonka ilmiömäisen lavasäteilyn ja ennenkuulumattoman upeiden lauluesitysten takia katsomoon on pynttäydytty?

No, vihdoin hän tulee. Anna-Leena Sipilän Hyacinth Bucket – anteeksi – Bouquet täyttää lavan ja esitys ampaisee lentoon. Sipilällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuoria kermat päältä Patricia Routledgen ylittämättömästä suorituksesta, ja sitähän tässä on odotettukin. 

Metsä raikuu, kun Hyacinth laulaa luikauttaa näytteen kuuluisasta musikaalirepertoaaristaan. Bravo – riemastuttavaa, hervotonta!

On ilahduttavaa, että Onslow (Seppo Halttunen) pääsee loistamaan näytelmäversiossa, koska hänellä on paitsi tarpeeksi olutta myös käsikirjoituksen iskevimmät repliikit. Kirsi Ylijoen estottomasti esittämä miestennielijä Rose säkenöi ja valloittaa kuin minihameensa ilta-auringossa.

Käsikirjoituksen puutteisiin lukeutuu se, että väliajan jälkeen Hyacinth joutuu lumpustelemaan rytkyissä, joissa ei ole karvaakaan aristokraattisen yläluokan eleganssista. Pitkitetty vitsi Hyacinthista näytelmän kokkina ei jaksa naurattaa, ja sen myötä yletön ovissa ramppaaminen ja ympäri lavaa juoksentelu alkaa jo tympiä. 

Krapin kesäteatterin Pokka pitää -näytelmälle käy vähän kuin Hyacinth Bucketin – anteeksi – Bouquet’n pyrkimyksille: tavoite jää saavuttamatta mutta yhteisymmärryksessä erotaan. ”Oh nice”, sanoisi Onslow.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuvat: Mitro Härkönen
Kuvat: Mitro Härkönen
Ryhmäteatteri: Yksi lensi yli käenpesän. Ensi-ilta Suomenlinnan kesäteatterissa 8.6.2018. Ken Keseyn romaanin pohjalta näytelmäksi sovittanut Dale Wasserman, suomennos Sami Parkkinen. Ohjaus Juha Kukkonen. Näyttämöllä Robin Svartström, Minna suuronen, Robert Kock, Wanda Dubiel, Tommi Eronen, Amira Khalifa, Tiia Louste, Samuli Niittymäki, Mikko Penttilä, Alex Anton (TeaK) ja Jutta Järvinen (TeaK). ★ ★ ★

Yksi lensi yli käenpesän on nuoruusvuosieni suuria klassikkoja. Milos Formanin elokuva teki unohtumattoman vaikutuksen jossain elokuvakerhossa, ja Ken Keseyn romaani avarsi nuoren miehen näkemystä yhteiskunnallisen vallan väärinkäytön tuhoisista seurauksista. Suuressa koneistossa pieni ihminen voi sentään yrittää heitellä kapuloita rattaisiin.

Ryhmäteatterin johtaja Juha Kukkonen on ohjannut Käenpesän täksi kesäksi Suomenlinnan kesäteatteriin. Tarina kulkee tutusti.

Randle P. McMurphy (Robin Svartström) tuodaan vankilasta psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, ja nokkapokka hoitaja Ratchedin (Minna Suuronen) kanssa alkaa saman tien. McMurphy rikkoo sääntöjä ja vastustaa raudankovan hoitajan auktoriteettia. Kun hän saa muut potilaat puolelleen, tapahtumien kohtalokasta vyöryä on enää mahdoton pysäyttää.

Robin Svartström loistaa pääroolissa.

Suomenlinnan esitys ei ole hullumpi. Kokonaisvaikutelma tosin jää vähän tasapaksuksi, eikä näyttämösovituksesta tahdo irrota suuria tunteita. Tragikomediasta puuttuu nyansseja ja rytmiikkaa. Enimmäkseen meno on kuin moukarihäkissä.

Ryhmäteatterin joukkue esittää laadukasta peliä, mutta jotenkin ykkös- ja kakkosketjulla. Ylivoimaisena kärkipelaajana loistaa Robin Svartström, jolle päärooli sopii kuin nyrkki silmään. Myös Robert KockSamuli NiittymäkiAmira Khalifa ja Tommi Eronen donkkaavat koko illan tykisti. Muilla on hetkensä.

Nykyaikanakin Yksi lensi yli käenpesän pitää heikkojen ja sorrettujen puolta. Jos teos ei ole vanhastaan tuttu, suosittelen ehdottomasti lauttamatkaa Suomenlinnaan. Vuosikymmenten tauon jälkeen kaivoin yöllä esiin vielä Milos Formanin elokuvan, eikä se tunnu vanhentuneen vähääkään.

Yksi lensi yli käenpesän puolustaa elämän perusarvoja.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Olin aikeissa mennä katsomaan, mutta taidanpa jättää väliin ja katsoa alkuperäisfilmin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Jouni Harala

Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä, kun Paula Koivuniemi laulaa uuden sovituksen vanhasta kappaleestaan Laulut kun kuolevat.

Laulut kun kuolevat, kohta uudet syntyy.
Laulaa en voisi niistä ainuttakaan.

Koivuniemi levytti tuon Veikko Samulin sävellyksen ensimmäisen kerran lähes 40 vuotta sitten. Sydäntä viiltävä sanoitus on Juha Vainion kynästä, ja vuosikymmenet ovat tuoneet tulkintaan syvyyttä ja kohtalonomaista voimaa.

Paula Koivuniemen juuri ilmestyneen levyn nimi on Elämästä, mutta koskettavan siitä tekee nimenomaan se, että läsnä on kuolema. 

Kuolema on elämän suola.

Filosofi Torsti Lehtinen on kirjoittanut, että kuolema on elämän suola. Tietoisuus kuoleman läheisyydestä paljastaa elämän kauneuden ja pienten asioiden suuren arvon.

Kun kuolemaa tekeviltä potilailta kysyttiin, mitä he vielä toivoivat elämältä, yksi vastasi haluavansa kävellä mäntymetsässä. Toinen toivoi saavansa palata edes kerran töistä kotiin niin, että lapset juoksevat ovelle vastaan.

On joka hetki ihmiselle
yhtä ainutkertainen.
Tuskin tuokio on tullut,
kun jo menneen huomaat sen.
Siksi, kanssasi kun kuljen,
kaiken ajan käytän niin,
ettei tänään tarvi surren
katsella mun eilisiin.

Samanlainen onni, san. Juha Vainio

Paula Koivuniemi on valinnut uudelle levylle kymmenen rakasta laulua elämästä – ja kuolemasta. Kun aika on soi kuin tribuuttina viime vuonna kuolleelle Seija Simolalle. Charles Aznavourin 1970-luvulla tunnetuksi tekemä Äiti (La Mama) on kuultu Koivuniemen juhlakonserteissa omistettuna edesmenneelle äidille.

Sovittaja, tuottaja Mika Toivanen on tehnyt komeaa työtä. Sellot ja Paula Koivuniemen sensuelli ääni soivat yhteen kauniimmin kuin koskaan.

Viime yönä heräsin Tiet-kappaleen introon. Sauvo Puhtilan sanoittaman sävelmän teki aikoinaan tunnetuksi Laila Kinnunen, mutta unessa oli alkanut kuulua Paula Koivuniemen kaihoisa tulkinta.

Uni on pieni kuolema.

Monta kohtaat tiellä kulkijaa,
mutta suuntaan samaan
kaikki viimein vaeltaa.
Tulee ehkä vanhus vastaan
ja muistelee lastaan,
mutta hetken ainoastaan
hän nuoruuteen käy.
Päivät ohi kiitää
ja kuihtuu kukka punainen.
Kulkiessas katso, 
on kukka ehkä viimeinen.

 

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvat: Ari Liimatainen

Toissa vuonna yleisölle avautunut Vallisaari on Helsingin saariston helmiä. Suomenlinnan naapurissa sijaitseva vanha sotilassaari on 20 minuutin laivamatkan päässä Kauppatorilta. Miksi siis jäädä hikoilemaan asfalttiviidakkoon?

Vallisaareen saa tutustua vain merkittyjä reittejä pitkin. Kolmen kilometrin pituinen Aleksanterin kierros kiertää saarta, ja kannasta pitkin pääsee kävelemään viereiseen Kuninkaansaareen samalla reissulla. 

Sotilashistorian jälkeen Vallisaari ja Kuninkaansaari saivat kehittyä vuosikymmeniä luonnontilassa. Saarikierrokselta avautuvat komeat näköalat merelle, Suomenlinnaan ja Helsinkiin.

Vallisaari ja Kuninkaansaari toimivat venäläisten merilinnakkeena. Istutetut lehmuskujat ovat venäläistä perua. Saaren eteläosaan ja tervaleppämetsään on pääsy kielletty rangaistuksen uhalla.

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren sotilashistoria näkyy joka puolella. Heinäkuussa 1937 Vallisaaren Kuolemanlaaksossa tapahtui räjähdeonnettomuus. Räjähdyksen syyksi on arveltu räjähteiden huolimatonta käsittelyä tai tihutyötä. Räjähteitä voi olla maastossa edelleen.

Vallisaaren harvinaiset kasvit, perhoset, lepakot, mäyrät ja lukemattomat muut lajit kertovat erinomaisista elinoloista ja luonnonrauhasta. Jotta ainutlaatuinen luonto- ja historiakohde pysyy kunnossa, merkityiltä reiteiltä ei saa poistua ja tulenteko on kielletty. Saarella on vesipisteitä, kuivakäymälöitä sekä kahvila- ja opaspalveluja. 

Kommentit (1)

Eetu
1/1 | 

Minulle on tulossa kavereita kylään ja kelasin, että mitä sitä keksisi tekemistä. Varsinkin kun nyt on kesä ja ulkona hyvät kelit voitaisiin lähteä tutustumaan uusiin paikkoihin. Vallisaarihan kuulostaa todella mukavalta ja kauniilta. Toivottavasti näemme siellä myös erikoisia kasveja tai eläimiä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram