Tuore raportti osoittaa suomalaisen vanhustenhoidon kehittyvän aina vain huolestuttavampaan suuntaan. Ympärivuorokautisessa hoivassa ei ole tapahtunut juurikaan positiivista kehitystä, ja kotihoidon työolot ovat heikentyneet aiemmasta. Yleiskuva suomalaisen vanhustyön tilasta ja kehityksestä näyttää erittäin negatiiviselta.

Kotihoidon työntekijöistä 41 % harkitsee työnsä lopettamista.

Kotihoidossa asiakasmäärät ovat nousseet merkittävästi, mikä on johtanut työpaineen kohoamiseen Pohjoismaiden korkeimmalle tasolle. Samalla työntekijät kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa vähentyneen ja kontrollin lisääntyneen. Kotihoidon työntekijät eivät luota esimiehiinsä.

Kotihoidon työntekijät ovat huolestuneita omasta terveydestään ja turvallisuudestaan, mutta he ovat huolestuneita myös asiakkaista. Henkilökunta on Pohjoismaiden kriittisintä hoivan laadun ja yksilöllisyyden suhteen. Hoitajat eivät pysty tarjoamaan riittävää hoitoa, ja henkilöstön vähyyden pelätään aiheuttavan usein riskejä asiakkaille.

Työn lopettamista vakavasti harkitsevien osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Peräti 41 prosenttia kotihoidon työntekijöistä harkitsee nykyisen työnsä lopettamista.

Laitoshoidon työntekijöistä 40 % ei haluaisi vanhana hoidettavaksi omaan yksikköönsä.

Ympärivuorokautisessa hoivassa eli laitoshoidossa ei mene sen paremmin. Työ on raskaampaa kuin kotihoidossa, ja henkilökunnan fyysiset ja henkiset rasitusoireet ovat hyvin yleisiä. Väkivaltaa tai sen uhkaa viikoittain kokevien työntekijöiden osuus on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa peräti 40 prosenttiin.

Myös laitoshoidossa suomalaiset työntekijät ovat Pohjoismaiden kriittisimpiä hoidon yksilöllisyyden sekä asiakkaille aiheutuvien riskien suhteen. Kaksi viidestä laitoshoidon työntekijästä ei haluaisi vanhana ottaa itse vastaan oman yksikkönsä tarjoamaa apua.

Työntekijöiden kokema työn kontrollointi on kasvanut ja vaikutusmahdollisuudet oman työn organisointiin ovat vähentyneet myös laitoshoidossa. Työolosuhteet ovat heikentyneet aiemmasta, ja työnsä lopettamista harkitsee 38 prosenttia hoitajista.

Vanhuksia ei kohdella ihmisarvoisesti.

Viva-kollektiivi – Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Lena Näre, Antero Olakivi, Liina Sointu, Tiina Vaittinen ja Minna Zehner – julkaisi toissa vuonna tärkeän puheenvuoron suomalaisen hoiva-alan tilasta.

Teoksessaan Hoivan arvoiset – Vaiva yhteiskunnan ytimessä tutkijat nostavat esille monia väisteltyjä kysymyksiä. Käytännössä hoivapolitiikka kehittyy koko ajan taloudellisia arvoja ja tehokkuutta korostavaan suuntaan. Päätökset saadaan ehkä näyttämään humaaneita, inhimillisiltä ja edistyksellisiltä, mutta ikään kuin sattumalta ne ovat aina säästö- ja tehokkuustavoitteiden mukaisia.

Suomalainen hoiva ei kohtele vanhuksia enää ihmisarvoisesti.

Hyvä hoiva on mahdollista.

Viva-kollektiivi vaatii muutosta, sillä yhteiskuntamme heikoimmat ja hauraimmat ovat jäämässä heitteille. Tutkijaryhmä uskoo, että hyvä ja oikeudenmukainen vanhusten hoiva on mahdollinen hoivapolitiikan ja toimintatapojen syvällisellä muutoksella.

Ensinnäkin hoivapolitiikassa on luovuttava kapeasti ymmärretystä taloudellisen tehokkuuden ideaalista. Se, että vanhukset tarvitsevat hoivaa, ei ole taloudellinen ongelma vaan eettinen kysymys. 

Toiseksi on luotava järjestelmä, joka takaa kaikille avoimen, tarpeenmukaisen ja yksilöllisen hoivan. Köyhät jäävät ilman apua, kun julkisia palveluja karsitaan. Useampi kuin joka kymmenes pienituloinen vanhus ei mene enää lääkäriin rahan puutteen vuoksi.

Kolmanneksi vanhushoivan työntekijöille on järjestettävä paremmat työolot: riittävästi henkilökuntaa, kunnon palkka ja työsuhdeturva sekä hyvin organisoitu työ.

Neljänneksi hoivasuhteessa on oltava mahdollisuus määrittää hoivan sisältöä ja sitä, mitä kohtaamisissa tapahtuu. Asiakkaiden toivoma valinnanvapaus koskee usein pieniä ja konkreettisia asioita, kuten helppoa ajanvarausta.

Hoivakriisi pitää ratkaista ihmisyyttä kunnioittaen. 

Viidenneksi kaikenikäisten ihmisten työnteko tulee järjestää siten, että työelämässä otetaan huomioon yhteiskunnassa aina vain lisääntyvä vanhuus ja vaivaisuus. Huoli ja hoivavastuu vanhemmista sukupolvista kuormittaa yhä useampia työikäisiä siinä missä omien lasten sairastaminen. Ylen terveysohjelma Akuutti tosin kertoi juuri, että vain 46 prosenttia suomalaisista olisi valmiita ryhtymään oman vanhempansa omaishoitajaksi.

On helppo yhtyä Viva-kollektiivin teoksessaan esittämään näkemykseen siitä, että väestön ikääntymisestä johtuva hoivakriisi pitää ratkaista ihmisyyttä kunnioittaen. Hoivapolitiikassa on kyse paitsi taloudesta ja vallasta myös siitä, millä tavalla olemme ihmisiä. Valinta eri vaihtoehtojen välillä on päättäjien tehtävä.