Kirjoitukset avainsanalla Ari Liimatainen

Säveltäjä Toivo Kärjen syntymästä on kulunut 100 vuotta. Aamun Helsingin Sanomissa häntä verrataan täydestä syystä Sibeliukseen: "Kärki on tehnyt suomalaiselle kevyelle musiikille sen, mitä Sibelius teki suomalaiselle klassiselle musiikille: nostanut tasoa, tehnyt siitä omaleimaista."

Toivo Kärjen rakastettuja sävelmiä voi kuunnella helposti internetistä. Tuotantoa, historiaa ja elämää käsittelevään sivustoon toivokarki.net on koottu upea valikoima musiikkinäytteitä aikajärjestykseen. Suosituimmat ikivihreät on merkitty vielä erikseen. 

Helsingin Sanomien soittolista (vaatii kirjautumisen) löytyy Spotifysta, jossa Kärjen klassikkoja on muutenkin runsaasti. Myös YouTubesta voi kuunnella onnistuneita uusia tulkintoja, joita ovat tehneet tänä syksynä muun muassa Amadeus Lundberg ja Kyösti Mäkimattila.

Ylen Areena ja Elävä arkisto tarjoavat useita Kärjen elämää ja teoksia käsitteleviä ohjelmia. 

Toivo Kärjen poika Kalervo Kärki on julkaissut vastikään kirjan Sydämeni sävel, jossa esitellään säveltäjän musiikilliset elämänvaiheet sekä tuotanto. Ainakin kirjastosta on saatavana Maarit Niiniluodon kokoama elämäkerta Siks oon mä suruinen.

Toivo Kärjen melodiat herättävät kultaisia muistoja ja tarjoavat sirpaleen onnea harmaaseen arkeen. Toivottavasti Vanhan veräjän luona, Kaksi vanhaa tukkijätkää, Lauluni aiheetTäysikuu ja lukemattomat muut ikivihreät soivat tänään myös vanhainkodeissa kautta maan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanomalehden välissä tuli korea ilmoitusliite, jossa useat yleishyödylliset järjestöt kalastelevat vanhusten testamenttilahjoituksia.

Järjestöt, säätiöt ja seurakunnat tarjoavat ylipäätään hanakasti apua testamentin laatimiseen. Ne järjestävät tilaisuuksia, julkaisevat oppaita ja antavat lakiasiantuntijan neuvoja. Valmiita malleja ja esimerkkilauseita voi kopioida helposti internetsivuilta. Kaikki muistuttavat, että testamentin tulee täyttää tietyt muotovaatimukset, ja lupaavat auttaa lahjoituksen kohdistamisessa.

Testamenttivarat saattavat olla merkittävä osa toiminnan rahoituksesta, joten järjestöjen kannattaa panostaa testamenttaajiin. Esitteiden tekstit ja kuvat vetoavat tunteikkaasti hädänalaisten auttamiseen, ja toiminnanjohtajat kiittävät nöyrinä lahjoituksista etukäteen. Jotkut lupaavat hoitaa hautajaisjärjestelytkin. Eräs järjestö kertoo nimeltä mainitsemattomasta englantilaisesta tutkimuslaitoksesta, jonka mukaan hyväntekeväisyyteen testamentanneet elävät keskimäärin seitsemän vuotta pitempään kuin muut.

Testamentti on hyvä tapa ilmoittaa oma tahtonsa ja välttää perintöriidat. Tekemänsä testamentin saa halutessaan peruuttaa koska tahansa. Testamenttia ei voi kuitenkaan julistaa pätemättömäksi jälkikäteen vain siksi, että vanhus on keksinyt mainoksesta idean lahjoittaa omaisuutensa hyväntekeväisyyteen.

Testamentti on syytä tehdä ajoissa ja järjissään. Suosittelen myös omien rahojen törsäämistä ilmi elävänä.

Olen tehnyt monta lääkärireissua vanhusten saattajana. Varsinkin ensimmäinen kerta on jäänyt mieleeni, sillä luulin alkuun, että silmälääkärillä on itsellään pahemmanpuoleinen karsastus.

Iäkäs potilas istui silmälääkärin kanssa vastatusten, mutta lääkäri etsi tuon tuosta katseellaan minua. Yhtäkkiä tajusin, että hän myös puhuu diagnoosista minulle – aivan kuin potilas olisi ollut ilmaa. Kiusallinen tilanne laukesi vasta, kun kerroin, että 85-vuotias potilas tekee terveyttään koskevat päätöksensä itse ja minä olen mukana vain työntämässä pyörätuolia. Taisipa lääkäri mutista jonkinlaisen anteeksipyynnönkin.

Nyt syksyllä satuin terveysasemalle, jonka itsehoitopisteeseen köpötteli vanha rouva mittaamaan verenpainettaan. Rollaattorin avulla liikkunut rouva pysäytti paikalle osuneen hoitajan ja kertoi, että mittari on rikki. ”Voi voi, tulkaa sitten joskus toiste uudestaan”, hoitaja huikkasi ja kiirehti matkoihinsa.

Sairaalan aulassa taas salakuuntelin vastikään, kun vanhus yritti tilata Kelan korvaamaa taksimatkaa keskitetystä tilausnumerosta. Hän ei ilmeisesti tiennyt sairaalan lankapuhelimen numeroa eikä omistanut kännykkää. Jouduin lähtemään, mutta viimeinen lause, jonka kuulin, oli epätoivoinen parahdus: ”Enkö minä oikeasti voi saada kyytiä ilman kännykkää? Miten minä pääsen täältä kotiin, kun minulla ei ole ketään?”

Lääkäreiden ja terveydenhuoltoalan henkilökunnan kehnoista vuorovaikutustaidoista liikkuu monenlaisia juttuja. Sokerina pohjalla voin onneksi kertoa positiivisen kokemuksen viime viikolta.

Nuoren mieslääkärin toiminta oli kuin oppikirjan esimerkki hyvästä palvelusta. Hän tervehti sekä iäkästä potilasta että saattajaa kohteliaasti hymyillen ja käyttäytyi muutenkin niin huomaavaisesti ja suurta ymmärrystä osoittaen, että seuralaiseni kanssa päätimme juhlistaa onnistunutta lääkärireissua vallan leivoskahveilla.

 

Kommentit (2)

Tuulikki
1/2 | 

Valitettavasti tällaiset ymmärtäväiset lääkärit ja hoitajat ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Jouduin sekä isäni että äitini viimeisinä elinvuosina seuraamaan sairaalaelämää läheltä. En tiedä, mistä johtuu, että henkilöstön oletus on, että kun fyysinen kunto rapistuu niin kaikille käy samoin aivotoiminnan suhteen!  Eniten minua sieppasi se huutaminen niinkuin kaikki vanhukset olisivat kuuroja.

Toisaalta. Jouduin itse vähän yli kolmekymppisenä kirurgiseen sairaalaan. Kyllä otti päähän kun olin tutkittavana, makasin tutkintapöydällä ja ympärillä oli lääkäreitä + hoitajia. Kaikki puhuivat keskenään kaiken maailman jonninjoutavaa niinkuin olisin ollut aivoton esine siinä pöydällä enkä läsnäoleva ollenkaan. Niin että ei se aina ole potilaan iästäkään kiinni !

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Tuulikki, kiitos osuvista kommenteista. Unohdin mainita tuon HUUTAMISEN. Kerran kysyin lääkäriltä piruuttani, onko huono kuulo tyypillinen virtsatieinfektion seuraus vai miksi hän korottaa ääntään.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lonkkamurtumia todetaan Suomessa joka vuosi noin 7 000 ja vanhusten kuolemaan johtaneista tapaturmista valtaosa on kaatumisia. 

Vanhustyön ammattilaiset kysyvät aina iäkkäältä asiakkaalta, onko hän kaatunut viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Nimittäin aiemmin kaatuneista jopa puolet kaatuu uudestaan. Kaatumisen pelkääminen taas johtaa liikkumisen vähentämiseen ja toimintakyvyn heikkenemiseen.

Iäkkään hauras keho ei kestä kaatumista yhtä hyvin kuin nuorena, mutta onnettomuuksia voi vähentää tehokkaasti. Kotona asuvan vanhuksen kaatumisvammoja voi ehkäistä

  • liikunta- ja tasapainoharjoittelulla
  • liukuesteillä ja kunnon kengillä
  • lääkehaittojen vähentämisellä
  • D-vitamiinilla
  • kodin ja ympäristön turvallisuutta parantamalla.

Liukastelusta iljanteisella jalkakäytävällä minulla on muistona kymmenen sentin pituinen leikkausarpi vasemmassa kyynärpäässä. Pysytään tänä talvena pystyssä!

Kattava opas Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy on saatavana myös internetistä. 

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram