Kirjoitukset avainsanalla vanhuus

Ikuisen nuoruuden mallimaassa Yhdysvalloissa vanhus on kuulemma kiellettyjen sanojen listan kärkisijoilla. En tiedä, mikä nimitys olisi tarvittaessa sovelias, mutta harmittaa ylipäänsä, että vanheneminen leimataan yhä laajemmin häpeämerkillä.

Englannin kielessä ageism 'ikäsyrjintä' muistuttaa kovasti racism-sanaa 'rasismi', mikä sinänsä on hyvä asia. Toki suomessakin puhutaan ikärasismista. En kuitenkaan lakkaa ihmettelemästä, miten juuri vanhuksesta tuli uusi neekeri, loukkaava ja poliittisesti epäkorrekti termi.

FT Kaarina Mononen teetti keväällä 2015 kyselyn, jonka tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisia mielikuvia vanhuuteen liittyvät käsitteet herättävät. Vanhus tuotti eniten negatiivisia mielteitä, ja vastauksissa todettiin sanan olevan kartettava ja suomen kielessäkin jopa loukkaava.

Millaiset arvot vallitsevat yhteiskunnassa, jonka vanhuskäsitys alkaa olla näin läpikotaisen negatiivinen?

Ilokseni huomasin äskettäin Vantaalla vanhainkotiin opastavan tienviitan. Pahoin pelkään, että kyltti on jäänyt paikoilleen vuosikymmeniä sitten vahingossa, tai ehkä joku fiksu rakennusviraston maalari on vain kieltäytynyt kirjoittamasta liikennemerkkiin Ikääntyneiden palvelujen hoiva-asumisen tulosyksikön ympärivuorokautisen hoidon osastot tai jotain muuta yhtä pöhköä. Mene ja tiedä.

Minä olisin heti valmis aloittamaan Vanhainkodit kunniaan -kampanjan samalla tavalla kuin hoivakoteja pantiin jo kuntoon. Vanhainkoti-nimitystä saisivat vastedes käyttää vain alan laadukkaimmat hoitokodit, joissa asuvien vanhusten elämä olisi parasta mahdollista aina kuolemaan saakka.

Samalla muuten palauttaisin ukkokodit meille miehille, mutta se on jo toinen juttu.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Ari voiko sinulle lähettää myös yksityisviestin johonkin?

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/3 | 

Hei, sähköposti kulkee ari.liimatainen[ät-merkki]geron.fi

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Tupu
3/3 | 

Ensin on "kantasuomalainen" sitten mamut ja sitten vasta eläkeläinen, tältä se tuntuu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhustenhoitoon kaivataan jo kipeästi muutoksen tuulia. Yhä useampi meistä elää yli 80-vuotiaaksi, ja vuonna 2050 viidennes maailman väestöstä on yli 60-vuotiaita.

Helsingin Sanomat aloitti tänään juttusarjan väestön ikääntymisen aiheuttamista muutoksista. Harmaantuva maailma -sarjan ensimmäinen juttu esittelee sveitsiläisen Martin Woodtlin Thaimaahan perustaman muistisairaiden hoitokodin.

Kolmentoista sveitsiläisen vanhuksen asunnot ovat ympäri Fahamin pikkukylää. Vanhukset pääsevät temppeleihin ja torille sekä syömään paikallisiin ravintoloihin. Jokaisella on omahoitaja vierellä koko vuorokauden, ja rauhoittavia lääkkeitä vältetään.

Vanhoja ihmisiä kunnioitetaan paikallisessa kulttuurissa, mutta vanhuksilla ei ole yhteistä kieltä hoitajien kanssa, sillä thaimaalaishoitajat eivät puhu saksaa. Kommunikointi hoidetaan kosketuksella, ilmeillä ja eleillä. 

Kuukauden täysihoito Thaimaassa maksaa noin 3 300 euroa, mikä on arviolta kolmannes sveitsiläisen hoivan hinnasta.

Miltä kuulostaa? 

Joulun mässäilystä selvittyään itse kukin meistä lupaa taas parantaa tapansa. Nyt alkaa uusi elämä.

Yli 75-vuotiaat antavat kai harvemmin enää uudenvuodenlupauksia aktiivisesta elämästä, vaikka väitöstutkimuksen mukaan kannattaisi. Fyysinen aktiivisuus on keskeinen tekijä, joka tukee iäkkäitä ihmisiä elämään terveempänä pidempään. Liikkuminen on tärkeää myös sydänsairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. 

Ikäihmisten aktiivisuus ei tarkoita vain urheilua ja kuntosaliharjoittelua, vaan esimerkiksi porraskävelyä ja pitkään paikallaan istumisen välttämistä. Pienikin päivittäisen liikunnan lisääminen voi parantaa toimintakykyä ja auttaa pärjäämään paremmin.

Vanhuksia tulee kannustaa fyysisesti aktiiviseen elämään. Aktiivisuus on vanhan ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, laadukasta elämää ja itsenäistä, onnellista vanhenemista. Jokainen edes vähän liikkuva vanhus hyötyy liikkeellä olostaan ja elää pitempään. 

Tuomari Nurmion kappale Kurjuuden kuningas teki minuun nuorena miehenä lähtemättömän vaikutuksen. Laulun minä ei ole pelkästään yksinäinen, hän on yksin yksinäinen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja pelkäsin, että minusta tulee kohtalotoveri: onnen kerjäläinen ja kurjuuden kuningas.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ajattelen, että elämä on kohdellut hyvin ja lauluni aiheet ovat toisenlaiset. Vanhustyöntekijänä minulla on kuitenkin aavistus siitä, miten lyhyt matka voi vielä olla riemusta murheeseen.

► Alla olevan Kurjuuden kuningas -kappaleen kuuntelu vaatii Spotify-tilin. Sitä seuraavat YouTube-videot voi katsoa suoraan klikkaamalla.

Moni muistaa jouluna mieluummin kuolleita kuin eläviä vanhuksia. Haudoilla pitää käydä, mutta aattona on sitten jo niin kiire, ettei millään ehdi enää vierailulle sairaalaan tai vanhainkotiin. – Hyvää joulua. Tapanina tai välipäivinä yritetään tulla, koetahan pärjäillä!

Saksalaisen päivittäistavarakaupan mainoksessa vanha herra keksii lavastaa omat hautajaisensa, jotta saa perheen luokseen jouluksi.

Läheisteni kanssa olemme luopuneet ostettavista tavaralahjoista vuosia sitten. Kolumnisti Riku Rantala kirjoitti (HS 19.12.), että raha tekee onnelliseksi vain, jos sillä ostaa matkan. Tosi on.

Palvelutaloon yhdessä haetut mustikanvarvut saattavat olla arvokkaampia kuin kallein kukkakimppu. Yhteinen lauluhetki hoivakodissa voittaa todennäköisesti hienoimmankin joulukonsertin. 

Uudessa Lauri Laukkasen lyhytelokuvassa Seela Sellan esittämä vanhus saa mieluisan lahjan vuosikymmenten takaa.

Voi kun jokaiselle meistä tarjoutuisi mahdollisuus toteuttaa unelmiaan. Vanha ihminen voi salaa toivoa, että joku pitäisi kädestä ja veisi kävelylle. Jos joku vielä kampaisi hiukset tai solmisi kravatin kaulaan. Kunpa edes kerran...

Vanhukset kertovat usein sodan murskaamista toiveista, menetetyistä rakkaista ja saavuttamattomista päämääristä. Monet muistot ovat hyvin kipeitä, eikä kaikkia niistä ole ehkä koskaan aiemmin sanottu ääneen. 

Moni asia elämässä jää haaveeksi. Joskus riittää että joku pitää kädestä ja kuuntelee.

Joulukiireet. Mikä paradoksi! Pitää ensin uurastaa hullun lailla ja hermoilla, jotta ehtii sitten levätä ja rauhoittua. Joutavanpäiväiselle touhotukselle en jaksa enää kuin hymähtää sivusta.

Joillakuilla meistä ei ole mitään muuta kuin aikaa. Ei ketään, ei mitään. Ja sitten aika jättää.

Ihailen, miten paljon nykyisin ostetaan eettisiä lahjoja internetistä ja annetaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Suosittelen silti vilpittömästi kokeilemaan myös suoraa toimintaa: yllätysvierailuja, vapaaehtoistoimintaa, naapuriapua. Lukemattomat yhdistykset ja järjestöt tarjoavat kanavan toimia vanhusten parissa, mutta vähintään yhtä hauskaa on aloittaa pienin askelin, omin päin.

Joululahjana riittää ystävällinen sana tuntemattomalle vanhukselle kaupan kassajonossa tai hymy lähijunassa. Kohtelias ele voi olla vanhalle ihmiselle päivän ainoa. Eksyksissä harhailevan muistisairaan huomaaminen saattaa jo pelastaa hänen henkensä.

Uudenvuodenlupauksen voi jokainen tehdä sydämessään: en jätä ihmistä yksin.

Kommentit (1)

Lilian
Liittynyt24.8.2015
1/1 | 

Paljon hyvää ajateltavaa meille kaikille ! Kaiken turhan hössötyksen keskellä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram