Ikuisen nuoruuden mallimaassa Yhdysvalloissa vanhus on kuulemma kiellettyjen sanojen listan kärkisijoilla. En tiedä, mikä nimitys olisi tarvittaessa sovelias, mutta harmittaa ylipäänsä, että vanheneminen leimataan yhä laajemmin häpeämerkillä.

Englannin kielessä ageism 'ikäsyrjintä' muistuttaa kovasti racism-sanaa 'rasismi', mikä sinänsä on hyvä asia. Toki suomessakin puhutaan ikärasismista. En kuitenkaan lakkaa ihmettelemästä, miten juuri vanhuksesta tuli uusi neekeri, loukkaava ja poliittisesti epäkorrekti termi.

FT Kaarina Mononen teetti keväällä 2015 kyselyn, jonka tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisia mielikuvia vanhuuteen liittyvät käsitteet herättävät. Vanhus tuotti eniten negatiivisia mielteitä, ja vastauksissa todettiin sanan olevan kartettava ja suomen kielessäkin jopa loukkaava.

Millaiset arvot vallitsevat yhteiskunnassa, jonka vanhuskäsitys alkaa olla näin läpikotaisen negatiivinen?

Ilokseni huomasin äskettäin Vantaalla vanhainkotiin opastavan tienviitan. Pahoin pelkään, että kyltti on jäänyt paikoilleen vuosikymmeniä sitten vahingossa, tai ehkä joku fiksu rakennusviraston maalari on vain kieltäytynyt kirjoittamasta liikennemerkkiin Ikääntyneiden palvelujen hoiva-asumisen tulosyksikön ympärivuorokautisen hoidon osastot tai jotain muuta yhtä pöhköä. Mene ja tiedä.

Minä olisin heti valmis aloittamaan Vanhainkodit kunniaan -kampanjan samalla tavalla kuin hoivakoteja pantiin jo kuntoon. Vanhainkoti-nimitystä saisivat vastedes käyttää vain alan laadukkaimmat hoitokodit, joissa asuvien vanhusten elämä olisi parasta mahdollista aina kuolemaan saakka.

Samalla muuten palauttaisin ukkokodit meille miehille, mutta se on jo toinen juttu.