Kirjoitukset avainsanalla Geron

Liikunta on tehokasta muistisairauden ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Säännöllinen liikunnan harrastaminen pienentää muistisairauksien riskiä ja voi hidastaa sairauden kehittymistä.

Britanniassa on tällä viikolla uutisoitu laajalti tutkimuksesta, jonka mukaan jalkapallon pelaaminen on luultua vaarallisempaa päähän kohdistuvien iskujen takia. Yksittäinen aivotärähdys ei välttämättä ole kohtalokas, mutta toistuvilla pään vammoilla voi olla vakavia seurauksia.

Veteraanijalkapalloilijoiden riski sairastua krooniseen traumaattiseen enkefalopatiaan eli CTE:hen todettiin tutkimuksessa suuremmaksi kuin väestössä yleensä, ja CTE taas lisää dementiariskiä.

Dementia on oireyhtymä, johon liittyy muistihäiriöiden lisäksi muita oireita, kuten monimutkaisten älyllisten toimintojen heikkenemistä tai muutoksia käyttäytymisessä.

Alun alkaen CTE tunnistettiin nyrkkeilijöiden etenevänä aivosairautena, mutta sittemmin on huomattu yhteys muihin kontaktilajeihin. Jalkapallon lisäksi jääkiekko, koripallo ja kamppailulajit ovat erityisen riskialttiita lajeja, joiden harrastaja altistuu lukuisille päävammoille elämänsä aikana.

Ei kannata riskeerata.

Suomessa ei ole tiedossa yhtään veteraaniurheilijoiden CTE-tapausta. Sen sijaan kenelle vain sattuvat aivotärähdykset ovat hyvin yleisiä. Yliopistosairaalan päivystykseen voi tulla päivittäin 4–5 potilasta, joilla epäillään aivovammaa, vaikka sairaaloissa hoidetaan arviolta vain 25 % kaikista aivovamman saaneista.

Aivovamman aiheuttama invalidisoituminen ja työkyvyn menettäminen on järkyttävä inhimillinen tragedia ja yhteiskunnallisesti suuri taloudellinen menetys. Hoitokustannukset ovat Suomessa yli 50 miljoonaa euroa ja tuotannonmenetykset 470−760 miljoonaa euroa vuodessa.

Kaikkia elämän kolhuja ei voi välttää, mutta tietoisia riskejä kannattaa vähentää. Eniten aivovammoja syntyy putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä ja vapaa-ajan tapaturmissa.

Riskiryhmiä ovat erityisesti nuoret miehet ja yli 70-vuotiaat. Tehokkaimmin aivovammoja voitaisiinkin ehkäistä kiinnittämällä parempaa huomiota vanhusten kaatumisiin sekä nuorten miesten liikenneturvallisuuteen.

Käypä hoito -suosituksissa aivovamman vaaralle altistaviksi urheilulajeiksi luetaan nyrkkeily, laskettelu, lumilautailu, rullaluistelu, jalkapallo, jääkiekko, kilpapyöräily ja moottoriurheilu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuusmuistoissa paistaa aina aurinko. − Kuka muistaa, mistä kappaleesta otsikko on peräisin?

Seison mummolan pihalla voikukka kädessä, enon suikka kallellaan päälaella. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. En tiedä, kuka kuvan on ottanut, mutta lapsuuden kesien tunnelman hän on onnistunut vangitsemaan täydellisesti.

Muistot tulvahtavat mieleen saman tien.

Entisaikaan kyläpaikoissa katseltiin valokuvia ja muisteltiin. Valokuva-albumit tarjosivat jutun juurta, liiankin kanssa. Vasta vanhemmuuttani olen alkanut ymmärtää muistelun merkitystä.

Myönteinen muistelu on loistava keino tukea mielen hyvinvointia. Samalla kun muistellaan menneitä, käynnistyy luontevasti keskustelu nykyisistä asioista ja tulevaisuudesta. Siitä syntyy muistelun voima.

Kun muistelu korostaa vahvuuksia ja taitoja, muistot alkavat toimivat arjen voimavaroina.

Muistelu vetoaa tunteisiin.

Parhaimmillaan muisteluhetki on voimauttava kokemus niin kertojalle kuin kuuntelijalle. Muistelu luo yhteenkuuluvuutta ja rikastuttaa myös kuulijaa. Siinä oppii paljon elämästä ja historiasta. Jos ikä erottaa, muistelu yhdistää.

Muistot eivät ole aina onnellisia, koska elämä ei koostu pelkistä hyvistä hetkistä. Joskus muistojen tukahduttaminenkin voi olla tarpeen. Kannattaa silti muistella positiivisia asioita. Elettyä aikaa ei kuitenkaan pitäisi ihannoida niin, että kaikki tuntuu muuttuneen entiseen verrattuna huonommaksi.

Muistelu tarjoaa monipuolisia puheenaiheita ja antaa sisältöä elämään. Se vetoaa syvälle tunteisiin ja on myös tehokasta aivojumppaa.

Vaikka muistellessa katsotaan taaksepäin ja puhutaan menneistä, muisteleminen rohkaisee vuorovaikutukseen tässä ja nyt. Muistellessa tulee kertoneeksi haaveista, toiveista ja tavoitteista. Voisikohan niitä vielä toteuttaa?

Myönteinen muistelu tukee ihmisen voimavarojen löytämistä ja hyödyntämistä. Muistelu antaa voimaa.

Liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat tunnetusti tehokkaita elämän eliksiirejä, mutta on olemassa vieläkin vaikuttavampi lääke.

Vanhustyö-lehdessä 1/2017 neurologi Markku T. Hyyppä kirjoittaa, että kulttuuria harrastavat ihmiset elävät vähintään kolme vuotta pitempään kuin ihmiset, jotka eivät harrasta kulttuuria.

Tutkimusten valossa kulttuurin myönteinen vaikutus on parempi kuin liikunnan ja ruokavalion ja melkein yhtä tehokas kuin tupakoimattomuuden.

Kulttuuriharrastus lisää ihmiselle elintärkeää läheisyyden ja sosiaalisen läsnäolon tunnetta. Taide-elämyksiä koetaan usein yhdessä ventovieraiden kanssa, ja siitä syntyvä yhteishenki sekä keskinäinen luottamus pidentävät elinaikaa.

Ei se määrä vaan elämänlaatu

Ihminen tarvitsee yhteisöllisyyttä elääkseen, mutta kulttuurin avulla sosiaalisen olon ja tunteen lähimmäisistä voi saavuttaa myös yksin. Myönteinen vaikutus syntyy jo pelkästä musiikin kuuntelemisesta tai romaanin lukemisesta. Kaunokirjallisuus antaa elinvoimaa ja pitää ihmisen kirjaimellisesti hengissä.

Kulttuuri – taide, viihde, virikkeet – kuuluu hyvään elämään. Se, että kulttuuriharrastus pidentää ikää, on mielestäni kaupanpäällisiksi tuleva positiivinen sivuvaikutus.

Parhaimmillaan kulttuuri antaa syyn elää.

Kuva: Pieni eläin – Seela Sella 80 vuotta. Kansallisteatteri, kuvaaja Krista Mäkinen

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Tämäpä olikin jännä tieto. Itsessäni heräsi sisäinen skeptikko, ja oletin, että tuo eliniänennusteen kasvu johtuisi esimerkiksi siitä, että kulttuuria harrastavat olisivat normaalia rikkaampia ja näin ollen hyvinvoivempia, mutta ilmeisesti tuo kasvu johtuu tosiaan kulttuurin vaikutuksesta.

Pitää ottaa päivittäisen salaatin kylkeen vähintäänkin viikottainen annos kulttuuria. :)

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/2 | 

Kiitos kommentista. Sisäisen skeptikon oletus on sinänsä osuva. Kulttuuriharrastuksesta saa maksaa itsensä kipeäksi. Esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterissa eläkeläiset saavat nykyisin vain 3 euron alennuksen.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Itsenäisyyden satavuotisjuhlien näkyvimpiä ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia on taiteilija Touko Laaksonen (1920–1991) alias Tom of Finland.

Touko Laaksonen eli nuoruutensa aikana, jolloin homoseksuaaliset teot olivat rikos. Hän alkoi piirtää fantasioita viihdyttääkseen itseään ja tukeakseen ystäviään. Syntyi Tom.

Homoseksin rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista 1971, mutta sairautena homous pysyi tautiluokituksessa vuoteen 1981 asti. Todellinen vapautuminen ja homoylpeys ottavat satavuotiaassa Suomessa vielä ensi askeleitaan.

Vuonna 2017 Touko Laaksosta – Tom of Finlandia – juhlitaan kuitenkin jo establishmentin hyväksymänä vapaustaistelijana ja kansallissankarina. Hän muutti maailman piirtämällä, ja kuvista syntyi vallankumous, jota ei voi pysäyttää.

Tom of Finlandin rohkeat kuvat ovat haastaneet heteronormatiivisen ja suvaitsemattoman yhteiskunnan katsomaan homoa, ihmistä. Homomiehet ovat saaneet kuvista voimaa ja ennen kaikkea iloa. − Seksin pitää olla hauskaa, kerrotaan Tomin sanoneen.

Touko Laaksonen kuoli keuhkoahtaumaan 71-vuotiaana 1991. Perhe sai tietää hänen toisesta elämästään – homoudesta, 28 vuotta kestäneestä parisuhteesta ja taiteesta – vasta hautajaisten jälkeen.

Sen pituinen se

TEATTERI | Tom of Finland -musikaalin ensi-ilta Turun kaupunginteatterissa 27.1.2017. Sävellys Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos. Libretto Tuomas Parkkinen. Ohjaus ja koregrafia Reija Wäre, lavastus Jani Uljas, pukusuunnittelu Tuomas Lampinen. Orkesterin johto Jussi Vahvaselkä. Rooleissa mm. Olli Rahkonen, Anna Victoria Eriksson, Jukka Nylund, Mika Kujala, Ville Erola.

★ ★ ★ Homokulttuuriin sisältyy lukemattomia alakulttuureja. Uljaan maskuliiniset nahkamiehet, univormupukuiset poliisit ja sotilaat sekä bensalle tuoksuvat motoristit ja mekaanikot kuuluvat Tomin miesten aateliin.

Näitä könsikkäitä on vaikea kuvitella hetkuttamaan takapuoltaan musikaalinäyttämölle, saati sitten puhkeamaan laulamaan Glad to be gay. Musikaali on homojen hommaa, mutta tähän asti näyttämöllä on nähty pikemmin drag-meininkiä.

Turun kaupunginteatterissa yritetään nyt rikkoa rajoja ja marssitetaan lavalle muun muassa Kake, Tom of Finlandin piirrosten ikoninen miesten mies. Sateenkaari vie tässä musikaalissa hikiseen ja hämyisään satumaahan, jossa testosteronitaso on huipussaan.

Tom of Finlandin tarina ansaitsee tulle kerrotuksi näyttämöllä. Samalla kerrataan komeasti suomalaista homohistoriaa. Jatkosodan sallivan ilmapiirin jälkeen elämä muuttui. Huoltopoliisi ratsasi puistoja ja pisuaareja. Toverillisesta ja mutkattomasta miesten välisestä seksistä tuli häpeällistä, rikollista ja sairasta.

Tuomas Parkkinen on kirjoittanut libreton sopivasti kieli poskessa. Parhaimmillaan teksti vetää suun hymyyn ja kunnioittaa Tom of Finlandin rooliasenteita. Pahimmillaan riimitelmät ovat noloja.

Tom of Finland -musikaalilla on kaksi säveltäjää: Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos. Valitettavasti heidän mukanaan touhu lerpahtaa täysin. Kun maailma on väärällään upeita homohymnejä eri aikakausilta, ei olisi tarvinnut vaivautua säveltämään koko settiä. 

Tom of Finland on antanut miljoonille homomiehille oikeuden nauttia, luvan olla sellainen kuin on ja tuntea niin kuin tuntee. Tarina olisi ansainnut tulla kerrotuksi musikaalimaneereja paremmin.

Rakkaus, rohkeus − vapaus

ELOKUVA | Tom of Finland -elokuvan ensi-ilta 24.2.2017. Ohjaus Dome Karukoski. Käsikirjoitus Aleksi Bardy. Rooleissa Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabowsky, Taisto Oksanen, Seumas Sargent, Niklas Hogner, Jakob Oftebro, Kari Hietalahti.

★ ★ ★ ★ Dome Karukosken ohjaama Tom of Finland -elokuva on tyylikäs kuvaus Touko Laaksosen (Pekka Strang) matkasta kansainväliseen menestykseen.

Elokuvassa Touko palaa jatkosodasta kotiin synkkään ja moralistiseen Suomeen. Hän alkaa piirtää lihaksikkaita, estottomia ja ylpeitä homomiehiä. Piirrokset ovat Suomessa vaarallisia, joten Touko kätkee ne jopa sisareltaan Kaijalta (Jessica Grabowsky) siitä huolimatta, että sisarukset ovat hyvin läheisiä.

Mainostoimistossa työskentelevä Touko rakastuu tanssija Veli “Nipa” Mäkiseen (Lauri Tilkanen), mutta joutuu salaamaan suhteensa muilta. Veli vannottaa Toukoa etsimään kuville yleisön, ja näin piirrokset kuljettavat Toukon Berliinin kautta Los Angelesiin, jossa hän saa ystäviensä avulla arvostusta ja suosiota.

Käsikirjoittaja Aleksi Bardy luonnehtii elokuvaa tarinaksi siitä, miten vahva ase lyijykynä on. – Touko Laaksonen ei pitänyt itseään vapaustaistelijana, mutta sellainen hänestä tuli. Hänen kuvissaan homomiehet voivat olla iloisia ilman häpeää tai syyllisyyttä. Suomen Kaarinasta kotoisin olevan pojan kuvat ovat muuttaneet koko maailman kaikille paremmaksi paikaksi.

Tom of Finland -elokuva liputtaa ylväästi moniarvoisen yhteiskunnan puolesta. Minun Suomeni on kaunein päällä maan, mutta minun Suomeni on myös Tom of Finland.

Amnesty International on nimennyt Tom of Finland -elokuvan ihmisoikeusteoksi, joka levittää syrjimättömyyden ja ilmaisunvapauden sanomaa.

Näyttelyssä on munaa

KUVATAIDE | Touko Laaksonen – Tom of Finland. Musiikista ja miehistä -näyttely 19.3.2017 asti, Wäinö Aaltosen museo, Turku. Touko Laaksonen − The Man Behind Tom of Finland -näyttelyt 15.4.2017 asti, Salon Dahlmann ja Galerie Judin, Berliini.

Tom of Finlandin kuvien arvo on tunnustettu myös korkeakulttuurin osana. Teoksia esitellään eri puolilla maailmaa kiertävissä näyttelyissä ja osana taidemuseoiden pysyviä kokoelmia.

Näyttelyissä pääsee esille todellinen Tom of Finland. Niissä on munaa ja äänensä saa kuuluviin oikea Touko Laaksonen kulissien takaa.

Turussa Wäino Aaltosen museon pikkuruinen näyttely kertoo Laaksosen vaiheista muusikkona, työstä mainosalalla ja viimein kansainvälisesti tunnettuna Tom of Finlandina. Koska Laaksonen joutui elämään koko elämänsä kaapissa, suku tunsi hänet ennen kaikkea muusikkona. Suhde musiikkiin onkin näyttelyn keskeinen juonne.

Tom of Finlandin töitä on parhaillaan esillä myös kahdessa galleriassa Berliinissä. Salon Dahlmannin Loves and Lives sekä Galerie Judinin Ecce Homo – The Preliminary Drawings esittelevät kirjeitä, valokuvia ja teoksia.

Kuvat: Turun kaupunginteatteri, Otto-Ville Väätäinen. Tom of Finland -elokuva, Josef Persson, Mikko Rasila. Wäinö Aaltosen museo, Courtesy of Tom of Finland Foundation LA.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

FT, taidehistorian ja sukupuolen tutkimuksen dosentti Harri Kalha on kirjoittanut kirjan (2016): Tom of Finland – taidetta seksin vuoksi. Kustantaja SKS. Kirja on johdatus Tom of Finlandin tuotantoon ja sen taustaan, piirrostekniikkaan ja teeseihin. Queer-teorian lisäksi Kalha valottaa Laaksosen tuotannon suhdetta muuhun saman ajan lihatoritaiteeseen näin:

Laaksosen kuvat kiteyttävät täydellisesti homokulttuurin vartalo- ja seksikeskeisyyden.
Kuvat ilmensivät homoylpeyttä.
Tuotanto huipentui vuosien 1975–1990 hillittömän halun kuvauksiin, jotka etenivät tuplapanoista nelinpeleihin ja niin edespäin nahkaruoskan soidessa.
… luopumista sosiaalisesta kontrollista, kuten hyvästä mausta, ja antautumista perverssille, raadolliselle ihmisluonnolle.
Tämä himomyönteinen camp on kaukana nykypäivän populaarikulttuurin homomyönteisestä campista, jossa homot ovat täysin epäseksuaalisia, koomisia, sisustavia ja stailaavia kahden kiinalaislapsen adoptiovanhempia à la Moderni perhe.
Kuvat julistavat sitoumuksista vapaan miesten välisen seksin ilosanomaa ja ovat siten poikkiteloin lisääntymistä, perinteistä parisuhdetta ja sovinnaisuutta painottavan sosiaalisen järjestyksen kanssa. Kuvat ovat kaukana keskiluokkaisesta elämäntavasta, joka on asetettu myös homojen päätavoitteeksi. Laaksosen tuotanto ja sukupuolineutraali avioliittolaki eivät millään sovi samaan slingiin, sillä näitä miehiä ei kiinnosta parisuhde, vaan he haluavat vain olla kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa.

Kalha aloittaa kirjansa kysymällä: ”Onko Tom of Finlandin tuotanto taidetta vai pornoa” ja vastaa: ”Vastaan, että pornoahan se mitä ilmeisimmin on. Tomin kuvat luotiin pornoksi ja niitä kulutettiin pornona.”

Hesarin kulttuuritoimittaja kirjoitti heinäkuussa 2015 Laaksosen näyttelystä: ”Pakonomaisesti toistuvia ovat vissit tilanteet, kuten toteutunut tai todennäköinen raiskaus, joukkopano, rankaisu seksuaalisin keinoin ja tirkistely. Avainsana on alistaminen… On lupa unelmoida.”  Piirroksissa on siis  kyse alistamisesta unelmoinnista.

Kirjoitukset, joissa väitetään samojen kuvien motiiviksi tai sisällöksi jotakin aivan muuta tai peräti vastakkaista, eivät siis yksinkertaisesti pidä paikkaansa.  Kyse on sadomasokistisesta homopornosta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram