Kirjoitukset avainsanalla omaishoito

Suomessa lapsilla ei ole mitään oikeudellista velvollisuutta pitää huolta omista vanhemmistaan. Silti lainsäädäntö antaa ymmärtää monella tavoin, että omaisten tulee olla vanhusten tukena.

Lakeihin ja viranomaistoimiin sisältyy paljon olettamuksia siitä, että jokaisella vanhuksella on perheenjäseniä tai muita läheisiä avustamassa. Myös moraalikäsitykset aiheuttavat hoivapaineita etenkin aikuisille tyttärille, ja suomalaiset auttavat omaisiaan jopa eniten Euroopassa.

Vanha ihminen ei voi selvitä pykäläviidakossa.

Totta kai on hyvä ja kannatettava asia, että lapset hoivaavat ja antavat apua iäkkäille vanhemmilleen. Mutta entäpä jos omaiset eivät voi, osaa tai halua auttaa? Jos ei ole omaisia?

Vaikka vanhuksille on laissa taattu oikeus riittävään hoivaan ja huolenpitoon, oikeus on todellisuudessa riippuvainen siitä, auttavatko omaiset ja huolehtivatko he tarvittavan hoivan hankkimisesta.

Vanhalla, heikkokuntoisella ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä yksin sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja toimeentuloturvan viidakossa. Käytännössä vanhuspalvelujen saaminen edellyttää lähes aina jonkinlaista omaisten apua.

Sote-sirkuksessa on syytä muistaa, että heikkokuntoisten ja muistisairaiden ihmisten valinnanvapaus ei lisäänny, vaikka tarjottaisiin tukku asiakasseteleitä. Jonkun täytyy valita palvelut heidän puolestaan, ja käytännössä tämä tarkoittaa omaisten vastuun kasvattamista.

Hoitovapaa kuuluu myös vanhempaansa hoitavalle.

Käytännön vanhustenhoidossa lasten ja omaisten rooli on valtava, vaikka lainsäädännössä rooli on jokseenkin olematon.

Pikkulasten vanhemmilla on oikeus jäädä hoitovapaalle tai lyhentää työpäiväänsä. Samanlainen mahdollisuus tulisi kirjata lakiin kaikille niille työntekijöille, jotka hoitavat ikääntynyttä vanhempaansa.

Nyt omaa vanhempaansa hoitava työntekijä ei ole millään tavalla yhdenvertainen lasta hoitavan kollegan kanssa, vaikka työikäisten halutaan osallistuvan aina vain enemmän huolenpitoon ikääntyvistä vanhemmistaan.

Suomessa arvioidaan olevan 65 000 etäomaishoitajaa ilman minkäänlaista virallista asemaa ja vailla mitään tukea. Moni heistä hoivaa nimenomaan iäkästä vanhempaansa ja käyttää kaiken vapaa-aikansa matkustaakseen avuksi toiselle paikkakunnalle.

Kun normaalit vapaat ja vuosilomat eivät riitä, etäomaishoitajat joutuvat anomaan palkattomia vapaita tai lyhennettyä työaikaa. Tämä käy kalliiksi ja moni työnantaja katsoo menettelyä karsaasti.

Oikeustieteen tohtori, apulaisprofessori Laura Kalliomaa-Puha on todennut, että lainsäädäntöön sisältyy Suomessa omaisolettama, jonka mukaan omaisten odotetaan osallistuvan läheistensä hoivaan.

Lainsäädäntö on ristiriitainen. Omaisten odotetaan auttavan ja heidät lasketaan vanhustenhoidon pyyteettömäksi voimavaraksi, vaikka mitkään voimassa olevat lait eivät velvoita vähääkään.

Laura Kalliomaa-Puha, Vanhuksen oikeus hoivaan ja omaisolettama. Gerontologia 3/2017

Kommentit (3)

70-vuotias
1/3 | 

Mielestäni yhteiskunta sälyttää entistä enemmän heille kuuluvia tehtäviä yksittäisten ihmisten hartioille. Toki on hienoa jos omaisilla on mahdollisuus hoitaa vanhempiaan ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, mutta ei kaikilla tosiaankaan ole siihen mahdollisuutta. Ärsyttää hienot korulauseet miten vanhusten on hyvä asua kotona mahdollisimman pitkään, eli pois rasittamasta yhteiskunnan palveluita. Kaikki vanhukset pannaan samaan nippuun olipa olosuhteet mitkä hyvänsä. Lehtijutuissa esitellään mielellään virkeitä, hyvinvoivia vanhuksia  ja näin syntyy mielikuva että kyllä asiat ovat hyvin.  Kyllä joku apua tarvitsevasta vanhuksesta huolehtii, jos ei aiemmin niin musta auto noutaa viimeiselle matkalle. Nuoret ja terveet ihmiset laativat vanhustenhuollon lakeja  eikä heillä ole hajuakaan todellisesta tilanteesta. Poissa silmistä-poissa sydämestä, tunnuslause pätee heihin.

300 km isän luokse
2/3 | 

Kiitos ajankohtaisesta aiheesta Ari! Kaiken saattohoitoruljanssin keskellä tunteiden sekamelskassa tuntee itsensä riittämättömäksi. Ja syyyllisyyttäkin pukkaa pintaan. Useammin vielä olisi pitänyt matka taittaa, kauemmin olla isää hoitamassa, huolehtimassa, auttamassa. Mutta hei! Meitähän arvostetaan. Vai lohdutetaanko? Ensimmäisen kerran tässä palvelukeskuksessa tarjottiin kahvia ja pullaa kuolevan isän tyttärille.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
3/3 | 

Kiitos ajatuksia herättävistä kommenteista. 

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sanomalehdestä pisti silmään pikku-uutinen. Suomussalmen kunnan vanhusneuvosto oli ilmaissut huolensa kotihoidossa käytettävien vaippojen huonosta laadusta.

Ilahduin siitä, että vanhusneuvosto oli kiinnittänyt huomiota tärkeään asiaan ja ymmärtänyt vaatia pikaista muutosta epätyydyttävään julkiseen hankintaan. Sitten luin uutisen loppuun ja otsasuonet pullistuivat vihasta.

Saatanan sote-tunarit, viekää nyt vaipatkin vanhoilta ihmisiltä!

Vuotoa ja hajuhaittoja

Suomussalmen vanhusneuvosto oli saanut vihiä uusista kehnoista vaipoista vanhusten omaisilta, ystäviltä ja kotihoidon työntekijöiltä. Heikko laatu aiheuttaa virtsan ja ulosteen vuotoa, hajuhaittoja ja kaikinpuolista epämukavuutta.

Pyykkiä tulee lisää, vaate- ja jätehuollon kulut kasvavat ja kokonaiskustannukset muodostuvat kohtuuttoman korkeiksi.

Toukokuussa vanhusneuvosto teki Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymälle aloitteen, jossa vaaditaan parempia vaippoja. Hölmökin ymmärtää, että tuommoisista vaipoista pitää päästä eroon ja nopeasti. Koti- ja omaishoidossa ei kaivata yhtään ylimääräistä huolen aiheuttajaa.

Aloite on loppuun käsitelty.

Kesäkuun lopussa Kainuun soten hallitus kokoontui lähes kolmetuntiseen istuntoon. Vihoviimeisenä asiana oli vanhusneuvoston aloite huonojen vaippojen vaihtamisesta parempiin. Kuntayhtymän johtajan ehdotuksesta aloite lähetettiin virkamiesvalmisteluun.

Nyt elokuussa Kainuun soten hallitus löi viisaat päät yhteen uudemman kerran. Esityslistalla oli tärkeitä päätöksiä. Kajaaniin on rakenteilla uusi sairaala, ja siihen tarvittiin lainaa 159 miljoonaa euroa.

Lopulta kokouksessa päästiin asiaan numero 25, eli Suomussalmen vanhusneuvoston aloitteeseen kunnollisista vaipoista. Virkamiehet olivat ahertaneet kesän, ja hallitus oli kuin olikin valmis antamaan päätöksen. Joko nyt järki voittaa?

Nuija paukahti. Pöytäkirjaan tehtiin merkintä:

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hygieniavaippojen hankinta perustuu OYSin Erva-alueen hankintaan. Hankinta on kilpailutettu julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Asiasta on järjestetty koulutusta omaishoitajille.

Aloite oli loppuun käsitelty.

Laillista on.

Luin kielteisen päätöksen lakonisen perustelun Kainuun Sanomien pikku-uutisesta ja kirota pärskäytin. Ei voi olla totta! Virtsa ja ulosteet valuvat pitkin ihmisten kinttuja, ja Kainuun soten hallitus kohauttaa ylimielisesti olkapäitään. Laillista on!

Omaishoitajat ja läheiset kommentoivat päätöstä järkyttyneinä ja suruissaan.

”Kyllä kilpailuttaa saa, mutta päätöksiä tekevät sellaiset, jotka eivät ymmärrä arjen haasteista tuon taivaallista. Pyykin määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Housut ja lakanat ovat märkinä vaipoista huolimatta. Vanhusta ei voi viedä enää julkisille paikoille koska vaippa ei pidä.”

Kyse on ihmisyydestä.

Suomussalmi on vain 8 000 asukkaan pieni kunta Kainuun pohjoisosassa, mutta sen vanhusneuvoston upea aloite – ja tyly kohtelu – on mielestäni merkityksellinen koko Suomen vanhustenhoidon kannalta.

Asia ei kerta kaikkiaan saa olla loppuun käsitelty.

Vanhuspolitiikassa on aina kysymys ihmisyydestä, vallasta ja valinnoista. Ihmisten elämän ja todellisuuden ei pidä antaa kadota poliittiseen puppuun tai sote-kielen ja kilpailutusten taakse. Hoiva on nykyisin markkinatavaraa, mutta vaihtoehtoja on olemassa.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Suomessa kotihoitoa kehitetään parhaillaan entistä yhdenvertaisemmaksi hallituksen kärkihankkeella. Ehkä kaikki kuolemme lopulta kotona omassa virtsassa ja ulosteissa maaten.

Vaihtoehto on aina olemassa. Kuka tekee aloitteen?

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 | 

Ei helvetti,Sipilälle ja kumppaneille vaipat

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/16 | 

Kiitos kommentista. Ilkka-lehti näyttää kirjoittaneen asiasta viisi vuotta sitten. http://bit.ly/2glB18x

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
3/16 | 

Tämän kommentin voisi lähettää Kainuun soten hallitukselle!

vaipat tarpeen mukaan
4/16 | 

Hyvälaatuset ja kulloisenkin tarpeen mukaiset pitäisi vaippojen olla. Itse on käyttänyt Tena-vaippoja ympäri vuorokauden jo kymmenkunta vuotta. Nyt olen eläkkeellä, ja saan säädetyn määrän vaippoja kunnan tuella. Se on kohtuus ja välttämätöntä! Muuten ei riittäisi eläke lääkkeisiin, asuntoon ja ruokaan. Vanhat vaatteet ja kirpparihankinnat riittävät.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
5/16 | 

Kiitos todellisuudentajuisesta kommentista. 

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Kata
6/16 | 

Juu surkeita ne on, ei auta vaikka kuinka kouluttavat. Hyvää ja halpaa ei ole, läpi tihkuu nesteet. Näin on, sanoo hoitaja.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
7/16 | 

Kiitos kommentista. Tosi on. 

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
8/16 | 

Kuinka paljon nämä paremmat vaipat olisivat tulleet maksamaan?

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
9/16 | 

Hyvä kysymys! Tällaisia asioita toimittajat saisivat penkoa ja kertoa. 

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Marjaana
10/16 | 

Uskomatonta! Ja kuvastaa toisaalta erinomaisesti päättäjien asenteita vanhuksia ja vanhustenhuoltoa kohtaan. Mitä halvemmalla hoidetaan, sen parempi - kokonaan ajattelematta mitä päätökset vaikuttavat ihmisiin. Sidotaan levottomat sänkyihin, siirretään Alma 200 km:n päähän kodistaan ja tutuistaan laitokseen, jossa tilaa, aviopari erotetaan toisistaan, jne.  Kadehdin kulttuureja, joissa vanhuksia arvostetaan ja kunnioitetaan, sillä sen he oikeasti ansaitsevat.  

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
11/16 | 

Kiitos kommentista. Eihän tällainen kohtelu ole inhimillistä. Mikä avuksi meidän kulttuurissamme?

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
12/16 | 

Miten päättäjät saadaan heräämään että he itse ovat myös joskus vanhuksia. Tietysti heillä on varaa varmistua ajoissa yksityisistä hoivapalveluista ja ihan sama mitä se maksaa. Me veronmaksajathan maksamme heille että heillä on miellyttävä vanhuus ilman haisevia ja vuotavia vaippoja. Ei uskoisi että Suomus-salmellakin on noin alhaisia virkamiehiä/naisia asioita hoitamassa. Mutta eihän se liikuta niitä joita asia ei koske.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
13/16 | 

Kiitos kommentista. Eikä tosiaankaan ole kyse pelkästään Suomussalmen tilanteesta. Surullista ja raivostuttavaa.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
14/16 | 

Ottakaa nyt hyvät ihmiset yhteyttä näihin virkamiehiin ja valittakaa päätoksestä. Mita enemmän valituksia sen parempi. Asialle on tehtävä jotakin. Tässä yhteystiedot:

https://sote.kainuu.fi/

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
15/16 | 

Hyvä! Kiitos kommentista.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
16/16 | 

Itse olen 34v ollut töissä vanhusten parissa 10v ja voin sanoa etten toivo eläväni vanhaksi. Ei mitään kunnioitusta siellä on vain potilaita ei ihmisiä. Ja mikäli kohtelet vanhusta ihmisenä on vaara joutua puhutteluun miten se on "ammattietiikan" vastaista.
Itse jouduin puhutteluun kun olin puhunut "hoidettaville" itseäni koskevista asioista. "Hoitaja ei saa puhua omia asioitaan vaan pitää puhua Potilaan asioista" näin minulle sanottiin. Suutuin koska pidin jokapäivä tapaamiani vanhuksia ystävinäni. Vaippa asiaan voisin sanoa että kaikille ihmisille ei sovi sama malli. Ahtereita on niin montaa mallia kuin on käyttäjiä. Järkevintä olisi jos jokainen saisi valita itse tai hoitajan avustuksella itselle sopivan ja siihen sitten saisi avustusta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Geriatrinen sairaanhoitaja, geronomiopiskelija Anne-Maarit Koivuniemi on kirjoittanut omakohtaisen kertomuksen vanhempien muistisairaudesta, omaishoidosta ja painajaismaisesta palvelujärjestelmästä.

Muista minut – Vanhempieni Alzheimer on vaikuttava kuvaus taudin vääjäämättömästä etenemisestä ja aina vain suuremmiksi kasautuvista vaikeuksista. Koskettavinta kirjassa ovat ne häivähtävät hetket, jolloin lukija saa vihiä siitä, miltä muistisairaasta ihmisestä saattaa tuntua ja millaista tuskaa hänen läheisensä kärsivät.

Vanhempana vanhemmille

Muistisairausdiagnoosista huolimatta Anne-Maarit Koivuniemen vanhemmat ovat pärjänneet ensimmäiset neljä vuotta kohtalaisesti. Isällä sairaus vaikuttaa enemmän muistitoimintoihin ja käyttäytymiseen, äidillä taas toimintakykyyn.

Viidentenä vuotena ongelmat räjähtävät käsiin ja Koivuniemi päättää muuttaa määräaikaiseksi omaishoitajaksi vanhempiensa luokse. Hän ryhtyy vanhemmaksi omille vanhemmilleen.

Määräaikaisuus osoittautuu alun alkaen hyväksi päätökseksi. Vanhempien hoitaminen on paitsi antoisaa myös erittäin koettelevaa. Koivuniemi tietää pystyvänsä olemaan hyvä omaishoitaja, koska venymiselle on olemassa raja. Loppuelämää hän ei jaksaisi.

Omaishoitajan on opeteltava hillitsemään itsensä ja todelliset tunteensa. Alzheimer on pirullinen sairaus, jota voi yrittää selättää vain viisaudella ja oveluudella. Koskaan ei ole kysymys siitä, mikä on totuus, vaan siitä miten tilanteet hoidetaan.

Vaikka muistisairaus on elämää järisyttävä muutos, se voi olla myös mahdollisuus. Anne-Maarit Koivuniemi kertoo sairauden avoimen kohtaamisen avartaneen omaa ajattelua. Elämään on löytynyt paljon hellyyttä ja syvää rakkautta.

Tuli niin ikävä kotiin

Omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa. Yhden tällaisen vapaan aikana Anne-Maarit Koivuniemen puhelin soi ja hän kuulee vanhempiensa karanneen 40 kilometrin matkan seniorikodista.

− Tuli niin ikävä kotiin, äiti sanoo nolona.

Ikävissään, pelästynyt ja hämillään. Epävarma ja turvaton. Musertunut, nujerrettu, allapäin. Vihainen, perrr…ke…le!

Koivuniemi kuvaa riipaisevasti, miltä Alzheimerin tauti tuntuu sairaan näkökulmasta. Suru on yhtä aikaa syvällä ja pinnalla, kun isän kasvot vääristyvät pankissa melkein itkuun asti. Hänen olkansa tärisevät ja kestää hetken, ennen kuin hän saa sanotuksi:

− En osaa enää hoitaa asioitani…

Sairaus riisuu isän päivä päivältä hauraammaksi ja harvapuheisemmaksi. Sanat katoavat mielestä ja tuttu elinympäristö muuttuu tuntemattomaksi.

Anne-Maarit Koivuniemi sanoo silti uskovansa, ettei persoona muutu sairauden edetessä. Alzheimerin tauti muuttaa käyttäytymistä ja olemusta, mutta ihmisen arvo säilyy ja sitä tulee kunnioittaa.

Arvokas vanhuus, haudattu hiljaisuudessa

Muista minut -teoksessa kuvattu vanhuspalvelujen kafkamainen piittaamattomuus on sydäntä hyytävää. Arvokas vanhuus on haudattu, ja jäljellä on pelkkä palvelun irvikuva.

Koivuniemi kertoo, kuinka naiivisti hän kuvitteli saavansa vaikuttaa vanhempiensa loppuelämän suunnitelmiin. Hän luuli voivansa osallistua hoitojärjestelyihin sekä saavansa tietoa erilaisista palvelu- ja asumismahdollisuuksista, mutta todellisuus osoittautui aivan toisenlaiseksi.

Käytännössä omaishoitaja ei pääse keskustelemaan eikä neuvottelemaan kenenkään kanssa. Kunnan virkailijat päättävät asioista keskenään suvaitsematta minkäänlaista osallisuutta tai yhteistyötä. Kaikkeen tarvitaan uusi lausunto ja lääkärintodistus. Henkistä tukea ja apua vaikeisiin tilanteisiin on turha odottaa.

Koivuniemen vanhemmat ovat maksaneet veronsa ja olleet vuosikymmeniä työsuhteessa asuinkuntaansa. Läheisistä tuntuu, että nyt vanhoina nämä ihmiset ovat kunnan ongelmajätettä, josta pitää päästä eroon. Vanhuspalvelut vaikenee kuin muuri, ja päivät − kuukaudet, vuodet − kuluvat. Aika alkaa käydä vähiin.

Ennen talvipakkasia vanhuksilla on edessä kotikunnan vaihto.

Anne-Maarit Koivuniemi: Muista minut – Vanhempieni Alzheimer. Atena Kustannus Oy 2016. 194 s.

► Lue myös: Nyt vanhana, ennen kuolemaani (Antti Eskola:Vanhuus − Helpottava, huolestuttava, kiinnostava)

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Arvostan  Anne-Maarittia  suuresti  ja  varsinkin  sitä  tietoa  ja  rohkeutta  jonka  hän on päästänyt  kirjaksi.   Itse  olen  eläkkeellä oleva kirjanpainaja  jonka  vuoksi  arvostan kirjoja  suuresti.  Kirjat  joissa  kirjoittaja  avaa  myös  omaa  itseään  vaativat  aikamoista  rohkeutta.   Kiitos  Sinulle  Anne  kirjastasi,  jonka  uskon tuovan  lisätietoa monelle sitä  haluavalle.

Ari Liimatainen
Liittynyt4.11.2015
2/3 | 

Kiitos kommentista. Muista minut on samalla myös tietokirja, jossa selitetään monia muistisairauteen ja omaishoitoon liittyviä termejä.

Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. John Steinbeck

Vierailija
3/3 | 

tärkeää asiaa häiritsee minäminä-muotoinen kerronta, ainakin meidän perheessämme dementia koskee koko perhettä

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Suomessa on 24 000 yli 65-vuotiasta omaishoitosopimuksen tehnyttä omaishoitajaa. Nykyisessä vanhuspolitiikassa omaisiin ja läheisiin kohdistuu aina vain enemmän paineita "kotona asumisen tukemisen" varjolla.

Omaishoitajilla hoivan kannustimena on rakkaus ja lojaalisuus. Pientä korvausta vastaan he tekevät vaativaa hoivatyötä vuorokauden ympäri toisin kuin ammattilaiset, joilla on työaika. 

Omaishoidossa arki on auttamista, hoitotoimia, vaativaa lääkehoitoa ja aikataulujen noudattamista. Jokapäiväinen elämä on myös ennakoimattomuutta ja improvisointia. On pakko olla tavoitettavissa ja hoidettavan vieressä, mutta samalla on oltava hoidettavan puolestapuhuja ja aktiivinen toimija osana virallista palvelujärjestelmää.

Iäkkäät omaishoitajat kuvaavat arkea äärimmillään avovankilassa olemisena

Ulla Tikkasen tuore väitöstutkimus paljastaa, kuinka iäkkäät omaishoitajat tekevät hoivan vaatimusten lisääntyessä psyykkisesti ja fyysisesti yhä raskaampaa hoivatyötä. Äärimmillään he kuvaavat elämäntilannettaan avovankilassa olemiseksi.

Erityisesti omaishoidon alkuun ja muutosvaiheisiin liittyy epävarmuutta ja pelkoa osaamisesta ja pärjäämisestä. Omaishoitajat tarvitsisivat ammattilaisten apua, mutta he kokevat jäävänsä yksin. Omaishoitajat joutuvat itse ottamaan selvää asioista ja tekemään hakemuksia arkea helpottavista apuvälineistä ja kodin muutostöistä.

Tikkasen mukaan palvelujärjestelmän pitäisi tunnistaa omaishoitajien erilaisuus, omaishoidon vaiheet ja niiden kipupisteet sekä elämäntilanteesta johtuva haavoittuvuus. Tämä auttaisi ammattilaisia antamaan omaishoitajille juuri sitä tukea, mitä kukin eniten tarvitsee.

Tilannetaju, tahdikkuus, arjen rytmin seuraaminen ja herkkyys toisten tarpeille on tärkeää erityisesti silloin, kun ammattilainen menee toisen kotiin omaishoitotilanteessa.

Ulla Tikkanen väittelee 8.4. aiheesta Omaishoidon arki: Tutkimus hoivan sidoksista.

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram