Kirjoitukset avainsanalla vanhuus

Sanomalehden välissä tuli korea ilmoitusliite, jossa useat yleishyödylliset järjestöt kalastelevat vanhusten testamenttilahjoituksia.

Järjestöt, säätiöt ja seurakunnat tarjoavat ylipäätään hanakasti apua testamentin laatimiseen. Ne järjestävät tilaisuuksia, julkaisevat oppaita ja antavat lakiasiantuntijan neuvoja. Valmiita malleja ja esimerkkilauseita voi kopioida helposti internetsivuilta. Kaikki muistuttavat, että testamentin tulee täyttää tietyt muotovaatimukset, ja lupaavat auttaa lahjoituksen kohdistamisessa.

Testamenttivarat saattavat olla merkittävä osa toiminnan rahoituksesta, joten järjestöjen kannattaa panostaa testamenttaajiin. Esitteiden tekstit ja kuvat vetoavat tunteikkaasti hädänalaisten auttamiseen, ja toiminnanjohtajat kiittävät nöyrinä lahjoituksista etukäteen. Jotkut lupaavat hoitaa hautajaisjärjestelytkin. Eräs järjestö kertoo nimeltä mainitsemattomasta englantilaisesta tutkimuslaitoksesta, jonka mukaan hyväntekeväisyyteen testamentanneet elävät keskimäärin seitsemän vuotta pitempään kuin muut.

Testamentti on hyvä tapa ilmoittaa oma tahtonsa ja välttää perintöriidat. Tekemänsä testamentin saa halutessaan peruuttaa koska tahansa. Testamenttia ei voi kuitenkaan julistaa pätemättömäksi jälkikäteen vain siksi, että vanhus on keksinyt mainoksesta idean lahjoittaa omaisuutensa hyväntekeväisyyteen.

Testamentti on syytä tehdä ajoissa ja järjissään. Suosittelen myös omien rahojen törsäämistä ilmi elävänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhustenviikon juhlapuheissa vanhuus on viisautta. Presidentin suojeluksessa muistamme kiitollisina yhteiskuntamme kunniajäseniä, jotka ovat uhrauksillaan hankkineet meille itsenäisyyden, hyvinvoinnin ja koko nykypolven elämän.

Seuraavalla viikolla astuvat taas voimaan suomalaisen ikärasismin perussäännöt. Vanha ja vanhus ovat kirosanoja, joiden käyttö on kielletty niin kansalaisilta kuin virkakielessä. Voimme huokaista helpotuksesta ja ummistaa silmät ikävältä tosiasialta, että vanhenemme ja kuolemme joka ainoa.

Nyky-Suomessa vanhukset eivät todellakaan kuulu vanhainkotiin. Ensinnäkään kukaan ei halua olla vanhus ja toiseksi ei ole vanhainkotejakaan. On asumispalveluyksikköjä, palveluasuntoja, senioritaloja, ryhmäkoteja, hoivakoteja, kotiutusryhmäasuntoja, ympärivuorokautisia palvelutaloja.

Päivisin ikäihmiset kyyditään monipuolisten palvelukeskusten iloisiin toimintatuokioihin ja seniorikeskusten virikehetkiin. Kultaisen iän menojen kiivas tahti saa hien pintaan pelkästä ajatuksesta. Aktiivinen ikääntyminen on pop.

Jos omahoitoportaali ei riitä lonkkamurtuman sattuessa, iäkästä asiakasta kehotetaan ottamaan yhteyttä seniorineuvolaan. Hoito- ja kuntoutussuunnitelman sekä väestöllisen huoltosuhteen sallimissa rajoissa hänelle tarjotaan mobiilia kotihoitoa ja virtuaalikuntoutusta. 

Ja palvelu pelaa! Muistikuntoutuja saa asiakaslähtöistä palvelua muistipalvelukeskuksista ja joustavaa puhelinpalvelua muistipalvelupiiristä. Fysioterapeutin konsultaatiopalvelun ja ateriapalvelun pikavisiitin välissä pitää muistaa varata aika palvelutarpeen arviointipalveluun.

Yleistyneissä senioritaloissa ei tosin ole palvelua eikä henkilökuntaa. Niihin muuttavan täytyy ostaa palvelupaketti vielä jäljellä olevaan henkilökohtaiseen palvelutarpeeseensa, jota entisaikaan kutsuttiin vanhuksen loppuelämäksi.

Teksti on julkaistu Iltalehdessä 7.10.2015

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram