Katri Helenan juhlakonsertissa laulu yhdisti sukupolvet. Myös bloggaaja vilkuttaa jäähyväisiksi.
ISKELMÄLAULAJA Katri Helena täyttää tänään 80 vuotta. Parhaat onnittelut!
Eilisiltainen Helsingin Olympiastadionin konsertti sinetöi yli 60 vuotta kestäneen elämäntyön unohtumattomasti. Viimeinen ilta -konsertti oli kaunis sukupolvia yhdistävä kokemus, joka tallentui myös kansallisen kulttuuriperintömme omintakeiseksi osaksi.
Jäähyväiskonsertissa oli 42 000 ihmistä, ja Katri Helena teki konsertillaan historiaa. Kukaan hänen ikäisensä kotimainen artisti ei ole aiemmin täyttänyt Olympiastadionia – eikä vastaavaa ole nähty kovin usein edes maailmanlaajuisesti.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/katri-helena-viimeinen-ilta-geron-ari-liimatainen.jpeg?itok=vzKAn2kK)
Yle esittää Katri Helenan konsertin televisiossa itsenäisyyspäivänä. KONSERTISSA kuultiin ehtymätön hittiputki. Katri Helena aloitti show’n hieman arkaillen mutta vapautui silminnähtävästi Katson sineen taivaan -avauksen jälkeen. – Tervetuloa! hän huikkasi katsomoon.
Rakastettu artisti sai yleisön syömään kädestään. Laulut olivat yhteisiä meille kaikille. Esityslistalta kuultiin klassikkoja kerta toisensa perään: Nuoruus on seikkailu, Vasten auringon siltaa, Puhelinlangat laulaa, Paloma Blanca, Katson autiota hiekkarantaa, Johnny Blue ja Kai laulaa saan.
Kyynelkanavat aukenivat viimeistään siinä vaiheessa, kun Suvi Teräsniska astui taustakuorosta esittämään Sing & Shine -lapsikuoron kanssa sodanvastaisen kappaleen Äänesi mä kuulen. Kuului historian siipien havinaa, kun yleisö sai nähdäkseen Katri Helenan manttelinperijän ja valtakunnan uuden iskelmäkuningattaren.
Muu häviää, mutta jäljelle jää
vain sateenkaaremme tää.
Me teimme sen silmät kimmeltäen,
tuon sillan kahden sydämen.
Me saimme aikaan sen.
KATRI Helena herkisteli vielä Almaz, onnen lapsi -kappaleen ajan, mutta sitten irroteltiin Leri Leskisen 20-henkisen orkesterin säestyksellä Kesän lapsi, Vie minut, Letkis ja Minne tuuli kuljettaa. Ikävä vain, että Golden Circle -alue katsomon etuosassa oli myyty aivan liian täyteen ja ihmiset joutuivat taituroimaan parituntisen ahtaasti sulloutuneena.
Hilpeiden muisteloiden jälkeen syysillan haikea tunnelma tiheni taas käsin kosketeltavaksi – vielä viimeisen kerran. Joulumaa, Syysunelma, Ei kauniimpaa, Mun sydämeni tänne jää, Lintu ja lapsi… Yhdessä edettiin vääjäämättä jo kohti loppuhuipennusta ja ilotulitusta.
Katri Helena lauloi Juha Vainion sanoittaman Me teimme sen ja Jukka Kuoppamäen Anna mulle tähtitaivas. Laulajan testamenttina kuultiin Elämän tie, jonka Elton John teki alun perin Leijonakuningas-elokuvaan vuonna 1994. Valojen himmetessä lavan laidalta vilkutti onnellinen iskelmälaulaja.
Tämä on viimeinen kirjoitukseni ET-lehden blogeissa. Kiitos mieltä ilahduttaneista palautteista ja kohtaamisista lähes kymmenen vuoden ajalta! Ystävällisesti tervehtien Ari Liimatainen, geron.fi
Nyt on HelsinkiMissio on haksahtanut pahemman kerran tyylittömyyteen. Ajatelkaas jos joku lastensuojelujärjestö tekisi mainoksen jossa vauva heitetään roskakoriin koska se ei ollut haluttu? Mutta täysin groteskia on mainostaa vanhusten kohtelua moisella mainoksella. Mainos ei edistä vanhusten asiaa.
Älä heitä vanhusta roskikseen
HelsinkiMissio kantaa huolta siitä, että yleinen asenne vanhuutta ja vanhoja ihmisiä kohtaan ei ole Suomessa tällä hetkellä arvostava.
He saavat lukea olevansa uhka Suomen kansantaloudelle ja että Suomi ei kestä vanhusten määrän kasvua. Lehtijutuissa kerrotaan, kuinka resurssien puute on romahduttanut suomalaisen vanhustenhuollon.
HelsinkiMission kampanja kysyy: Kuka täällä uskaltaa vanheta? Ja vastaa: se uskaltaa vanheta, joka ei jää yksin.
Filmissä yhdistyy pelko hylätyksi tulemisesta, unohduksesta ja siitä, että on valmis poisheitettäväksi. Kampanja tekee näkyväksi, miltä vanhasta ihmisestä tuntuu, kun kukaan ei välitä. Yksinäinen vanhus on valmis poisheitettäväksi.
Jos katsoo filmin yhdessä ikääntyneen kanssa – ja me olemme tehneet niin – yleisin vastaus on huokaus. Ja että tuolta minusta tuntuu.
Oma vanhuusaika tuntuu huolettavan lähes kaikkia täysi-ikäisiä suomalaisia. Tutkimuksessa 84 % vastaa olevan aiheesta ainakin jossain määrin huolissaan. 57 % vastanneista pelkää sitä, että jää vanhana yksin.
Filmi ei pelottele. Näkökulma on siinä, miten paljon vanhenemisen pelkoa suomalaisilla jo nyt on. Kaikki se pelko mitä mainokseen kätkeytyy, on siis jo olemassa. Tarjoamme jokaiselle mahdollisuuden olla mukana lieventämässä tätä pelkoa.
HelsinkiMission tehtävä on auttaa yksinäisiä ja haastaa ihmiset taisteluun yksinäisyyttä vastaan. Mainoksen viesti ja tarina ovat tietoisesti voimakkaita. Hyssyttelemällä nämä asiat eivät parane. Viestimme ydin on selvä: Älä heitä vanhusta roskikseen.
Meistä jokainen voi olla se toinen ihminen – ihminen ihmiselle, naapurille tai yksinäiselle sukulaiselle. Voi ryhtyä vapaehtoiseksi yksinäisen tueksi tai lahjoittamalla yksinäisyyden vastaiseen työhön.
Olli Valtonen, HelsinkiMission toiminnanjohtaja
Olli hyvä, Helsinki Missio on ihan hyvällä asialla vanhusten puolesta. Eipä suomessa monia järjestöjä olekaan jotka meitä vanhoja puolustavat ja meidän oikeutta hyvään elämään. Jotenkin vain tuo mainos mielestäni ei onnistu luomaan oikeaa mielikuvaa tärkeästä asiasta josta puhutaan. Siihen liittyy liikaa koomisia piirteitä vaikuttaakseen uskottavalta. Haluan kuitenkin kiittää Helsinki Missiota hienosta työstä ja toivottavasti saatte enemmän näkyvyyttä mediassa herättääksenne välinpitämättömät päättäjät, omaiset, ym. tahot huomaamaan mitä vanhukset tarvitsevat tänä päivänä eniten. Hivenen hellyyttä, ystävällisen lauseen, omaisten käyntejä, hoitajien kärsivällisyyttä ja tärkeintä kaikista, vanhukset ovat ihmisiä niin kuin kaikki muutkin.