Kuva: Turun kaupunki, Sanna Moisala

Tuntuu, että juuri tänä maailman aikana tarvitaan vanhoja ihmisiä. Heitä tarvitaan avaamaan asioita historian perspektiivistä. Heitä tarvitaan rohkaisemaan ja kertomaan nuoremmille, että aina ennenkin on selvitty.

Vanhoja ihmisiä tarvitaan asettumaan vastahankaan. Heitä tarvitaan vastustamaan nykyajan järjettömimpiä hullutuksia ja epäilyttävimpiä uudistuksia.

Vanhat ihmiset hahmottavat kokonaisuuksia, näkevät kehityskulkuja ja tunnistavat monet uudenaikaiset päähänpistot muunnelmiksi jostain aikaisemmasta. Vanhoilla ihmisillä on suhteellisuudentajua.

Psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenheimo kirjoittaa viisaasti vanhenemisesta ja sen psykologiasta uudessa kirjassaan Vanhenemisen taito.

Vanheneminen vaatii harjoittelua.

Jokaisessa elämänvaiheessa on ilonsa ja hankaluutensa, eikä vanheneminen tee poikkeusta.

Toki ihminen voi vanheta antamalla elämän pelkästään tapahtua. Marja Saarenheimon mukaan on kiinnostavampaa alkaa tutkia, mihin kaikkeen voi vanhetessaan vaikuttaa ja millaisilla valinnoilla pystyy parhaiten toteuttamaan elämänsä tarkoitusta.

Kaikkea ei voi muuttaa, mutta ainakin voi yrittää valita, miten suhtautuu elämänsä väistämättömyyksiin. Tässä vanhenemisen taidot tulevat mukaan kuvaan, ja taitojen oppiminen vaatii aina harjoittelua.

Saarenheimo toteaa, että ihmisen on mahdollista säilyttää uteliaisuutensa, ystävällisyytensä ja mielenrauhansa elämänsä loppuun asti – tai ehkä jopa saavuttaa nämä taidot juuri myöhäisessä iässä.

Kannattaa siis kysyä, mitkä asiat haluaa jättää taakseen ja mitä tavoitella. Vanhetessaan ihminen voi kasvaa aina vain syvemmin omaksi itsekseen.

Vanheneminen ei ole syy lakata haastamasta itseään.

Mummot rauhan puolesta

Usein puhutaan siitä, mitä vanheneminen tuo mukanaan. Marja Saarenheimo kääntää asian toisin päin ja pohtii, mitä kaikkea voimme viedä mukanamme vanhuuteen.

Kuinka voisimme säilyttää elämänhalumme, kyvykkyytemme ja ihmissuhteemme vielä vanhana? Miten harjaantuisimme sietämään kaikkia vanhuuden epämukavuuksia? Ja kuinka rohkaistuisimme kertomaan meitä nuoremmille, että haluamme yhä keskustella meitä kiinnostavista asioista ja olla tärkeä osa yhteisöämme?

Vanhat ihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä vaan joukko erilaisia ihmisiä yksilöllisine ajatuksineen, kiinnostuksen kohteineen, tarpeineen, toiveineen ja rajoitteineen. Valitettavan usein vanhoista kuitenkin tulee ”toisia”, joille eivät esimerkiksi kuulu samat palvelut kuin muille. Myös uusi teknologia lisää eriarvoisuutta.

Vanhojen ihmisten tulisi ottaa rohkeasti kantaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Heillä on taipumus kokea erilaisissa tilanteissa paljon enemmän myönteisiä tunteita kuin nuoremmilla. Ystävälliset teot ja kiitollisuus kantavat hedelmää, mutta Kanadassa toimii myös aktivistiryhmä Raging grannies 'Raivoisat mummot'.

Mummous – vanhuus – on yksi vähiten käytetyistä aseista taistelussa rauhan ja yhdenvertaisuuden puolesta.