Kirjoitukset avainsanalla vanhuus

Teatteri | Kuolema Venetsiassa. Kantaesitys Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 5.4.2017. Teksti Thomas Mann, suomennos Oili Suominen. Ohjaus ja dramatisointi Michael Baran. Rooleissa Jukka-Pekka Palo ja Jukka Puotila, muusikko Artturi Aalto.

★ ★ ★ ★ Maineensa huipulla oleva kirjailija Gustav von Aschenbach (Jukka Puotila) lähtee etsimään kadonnutta inspiraatiota tarunhohtoisesta Venetsiasta. Siellä hän odottamatta rakastuu samassa hotellissa asuvan puolalaisperheen kuvankauniiseen teinipoikaan Tadzioon.

Vanheneva – vanhuutta kauhisteleva – kirjailija seuraa ja jumaloi nuorta ihastustaan Venetsian sokkeloisilla kujilla ja lämpöä hehkuvilla hiekkarannoilla. Näyttämö viettelee häntä kohti jotain tuntematonta, salattua ja lopullista.

Aina vain ankarammin paahtavan auringon alla von Aschenbach kohtaa kauneutta ja rumuutta, ylhäistä ja alhaista, valheita ja totuuksia. Millä on merkitystä kuoleman hetkellä?

Thomas Mannin novelli Kuolema Venetsiassa ilmestyi 1912. Kansallisteatterissa Michael Baranin ohjaus klassikosta on hyvin kirjallinen. Elämän ja kuoleman kysymyksiä vuolassanaisesti pohtiva esitys on palkitseva, mutta vaatii herpaantumatonta otetta myös katsojalta.

Jukka Puotila juhlistaa esityksellä 35-vuotistaiteilijauraansa. Ilta on hänen. Vanhenevan taiteilijan rooli on henkilökohtainen ja elämänfilosofinen. Tadziossa voi rakastaa nuoruutta ja kauneutta, vaikka oma nuoruuden aika on auttamattomasti takana. Mutta mitä on kauneus? Mikä on taiteilijan tehtävä?

Jukka-Pekka Palo peilaa kertojana kirjailijan ajatuksia. Vanhojen konkareiden yhteispeli toimii. Ensi-illassa olisin pidätellyt vähän tempoa etenkin Sokrateen ja Faidroksen dialogeissa.

Kaunis Tadzio ei ole fyysisesti näyttämöllä, vaan poika ilmenee sellisti Artturi Aallon soittamana musiikkina. Upea ratkaisu syventää kaipuun ja surumielisen tunnelman käsin kosketeltavaksi. Oivaltavia ovat myös visuaaliset elementit: veden peili ja tiimalasi, jossa hiekka juoksee loppuun.

Kuolema Venetsiassa. Vihdoinkin olen tarpeeksi vanha ymmärtääkseni siitä edes jotain. I did it my way.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Donald J. Trump, 70, on valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Uutisvirta ja sosiaalinen media täyttyivät saman tien paniikista, karvaasta pettymyksestä ja tyrmistyksen vuodatuksista. Huumorimiehet löysivät Nurmijärven vaakunasta seitsemän Trumpia.

Yhdysvaltain historiassa kukaan ei ole aloittanut presidenttikauttaan yhtä vanhana kuin Donald Trump. Jos hän toimii virassaan kaksi kautta, eläkepäivät koittavat vasta 78-vuotiaana.

Kunpa kaikilla valtioilla olisi vanha ja viisas presidentti.

Minusta olisi upeaa, jos kaikilla valtioilla olisi vanha ja viisas päämies. Muuttuvassa maailmassa presidentiltä vaaditaan paitsi älykkyyttä ja viisaita ratkaisuja myös elämän asiantuntijuutta ja kykyä asettua toisen asemaan.

Kaiken kaikkiaan viisaus on eräs harvoista vanhenemisen myötä kehittyvistä ominaisuuksista. Viisaaksi kasvaminen vaatii aikaa ja elämänkokemusta, ja siksi vanhoja tavataan sanoa viisaiksi.

Vanha ja viisas ymmärtää, että ihmisten arvot ja tavoitteet ovat suhteellisia ja että yksilön ja yhteisön tasapainon löytäminen vaatii avoimuutta ja vuoropuhelua.

Vanhalle on kertynyt hiljaista tietoa, jonka soveltaminen yhteisen hyvän saavuttamiseksi on yksi tapa määritellä viisaus. Kauneimmillaan viisaus, älykkyys ja luovuus kietoutuvat vanhassa ihmisessä yhdeksi.

Maailma olisi armollisempi, jos jokaisella valtiolla olisi vanha ja viisas presidentti. Sääli, että Amerikan kansa päätti valita visakalloisen sonnin.

Nuoriso-ongelma meillä on ollut seuranamme kautta aikain, mutta nyt Kiinasta kuuluu kummia. Shanghailaiset vanhukset ovat alkaneet notkua joutilaana kauppakeskuksessa ja häiritä muita asiakkaita.

Vanhukset ovat hengailleet paikallisessa Ikeassa, ja huonekaluliike on saanut valituksia niin mummojen syljeskelystä kuin papparaisten tappelunnujakoista. Henkilökunta on pannut merkille, että sinkkuvanhukset tulevat kauppaan vain deittailemaan ja kahvilassa on pyöritetty jopa laitonta sokkotreffiryhmää.

Nyt vanhusjengit ovat saaneet porttikiellon. Vastedes Ikeaan pääsevät vain ostoksia tekevät asiakkaat ja kahvilassa on vanhusten vetelehtiminen kielletty.

Valtaa vanhuus

Ostarilla hengailevat vanhukset herättivät minussa toivonkipinän. Mieleen tuli vanhusjärjestöjen taannoinen eurovaalikampanja, jossa kehotettiin valtaamaan vanhuus. Teeseihin kuului muun muassa se, että kaikilla on oikeus itselle sopivaan vanhuuteen. Jokainen vanhenee omalla tavallaan. Vanha on yksilö.

Entä jos ikääntyvä väestö ottaa kehotuksen kirjaimellisesti?

Jos kaikki eivät tulekaan kiltisti askartelemaan kultaisen iän korttelikerhoon tai laulamaan maakuntalauluja palvelukeskuksen kuoroon? Ehkä jotkut vanhukset haluavat käyttäytyä holtittomasti ja viettää huonoa elämää.

Oi aikoja, oi tapoja

Ai kamala, entä jos aktiivinen vanhuus tarkoittaa rötöstelyä jossain vanhusjengissä. Etteivät vain ongelmavanhukset palvelutaloissaan punoisi jo juonia meidän kunniallisten veronmaksajien pään menoksi – ihan vain piruuttaan jotta eivät kuolisi tylsyyteen.

Kiinni jääminen ei pelota näitä paatuneita vanhusrikollisia, koska vankila ei ole mikään rangaistus moneen hoivakotiin verrattuna. Toisin kuin vanhuspalvelulakiin vankeuslakiin on kirjattu lokoisat oltavat: kirjasto, harrastustoimintaa, vähintään tunnin ulkoilu päivässä ja suhteiden ylläpito omaisiin tai muihin läheisiin.

Taisin ajautua sivuraiteelle.

Jotenkin tuo uutinen Ikeassa deittaavista yksinäisistä vanhuksista sai minut elättelemään toivoa paremmasta vanhuudesta. Ei ehkä rikollisesta mutta oman näköisestä. Ainakin he yrittävät vallata vanhuuttaan.

Samoin Malmin Prisman eteisaulassa tai Myyrmannin kauppakeskuksessa aikaansa viettävät eläkeläiset saavat päivittäin kaikki sympatiani. Vanhana minustakin olisi mukava päästä ihmisten ilmoille rupattelemaan.

Olisi mukava saada olla oma itsensä.

▶︎ Lue myös: Vanhainkoti ei ole vankila

Kommentit (1)

Huru-ukko
1/1 | 

Nauroin pitkään. Minä tuleva vanha kapinallinen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tiedekeskus Heurekan Dialogi ajassa -näyttelyn oppaiksi valittiin keväällä 30 elämäniloista senioria peräti 578 hakijan joukosta. Nyt he valloittavat näyttelyvieraiden sydämen.

Hurmaavien yli 70-vuotiaiden oppaiden joukossa on muun muassa opettaja, lääkäri, pappi, nuoriso-ohjaaja, autonkuljettaja, matkanjärjestäjä ja maan vanhin työssä käyvä nuohooja. Elämäntarinat poikkeavat toisistaan, mutta koskettavia ja mielenkiintoisia ne ovat yhtä kaikki.

Dialogi tarkoittaa vuoropuhelua, ja Heurekassa on mahdollisuus upeaan sukupolvien kohtaamiseen. Kunpa koululuokat löytäisivät näyttelyn, sillä se antaa myös lapsille ja nuorille mahdollisuuden kokea omakohtaisesti, millaisia arkipäivän haasteita vanhus voi kohdata.

Dialogi ajassa – Vanhenemisen taito -näyttely alkaa Anthony Cerniellon katseen vangitsevalla lyhytelokuvalla Danielle, jossa esitetään kasvu lapsesta vanhukseksi muutamassa minuutissa. Sen jälkeen puheenvuoron saavat viisaat seniorioppaat.

Ikääntyminen on vuorelle nousemista. Näkee mistä on tullut. Näkee laajenevan maiseman, yli puiden latvojen, näkee kaiken sen mitä on, mitä vielä voisi kokea, mihin vielä voisi tutustua, kun aikaa on. − Eija Kujala, 70

Kun käy vuoropuhelua vanhojen ihmisten kanssa, viisastuu. Ikäpolvien kohdatessa ymmärrys ja empatia kasvavat. Ennakkoluulot hupenevat.

Elämästä ei selviydy vaikeuksitta, mutta ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat uskomattoman paljon. Kannattaa viettää aikaa niiden kanssa, joilla on myönteinen elämänasenne. Kannattaa olla mukava muille.

Perhe ja rakkaimmat on hyvä asettaa etusijalle. Läheiset ovat tukena ja turvana vaikeina aikoina.

Nauran itselleni useammin kuin ennen, sillä alan jo tottua virheisiini. Rakastan lujemmin kuin ennen, sillä hupeneva aika pakottaa tiivistämään. – Kyllikki Krapinoja, 73

Vanheneminen on hyvin henkilökohtaista. Elämässä tapahtuu paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseensa voi. Ikääntyminen tuo mukanaan varmuutta ja hyväksyvämmän asenteen.

Kun antaa myös hellyydelle mahdollisuuden, voi niin henkisesti kuin fyysisesti paremmin. Ei kannata välittää ihmisistä, joiden mielestä korkea ikä ja hellyys eivät sovi yhteen. Vanhana saa rakastaa.

Ikääntyminen tuo vapauden, esimerkiksi nukkua aamulla pitkään. Risteillä maailman merillä. Lukea kirjat, jotka ovat jääneet lukematta. – Olli Parikka, 75

Ikääntyminen tarjoaa tilaisuuksia. Uudet harrastukset ja vilkas sosiaalinen elämä tuovat piristystä päivään ja antavat elämälle tarkoituksen.

Yhteiskunnallisesti vanheneminen ei ole ongelma vaan voimavara. Vanhuus on merkityksellistä, sillä Suomi on yksi maailman nopeimmin ikääntyviä kansakuntia.

Vain vanheneminen on oikeudenmukaista, sehän koskee kaikkia. Ikääntyminen on kuin kilpaurheilua: pidä huolta kunnostasi, koeta välttää sairastumiset ja loukkaantumiset (myös henkiset), niin nähdään, mihin se riittää. Muista vielä: huumorin kukka kestää kylmyyttä. – Asko Hämäläinen, 77

Koskaan ei ole liian myöhäistä! Ikääntymisen voi ajatella etuna, hienona mahdollisuutena kehittää kykyjään ja löytää uusia mielenkiinnon kohteita. Vanhuus näyttäytyy iloisena ja toiveikkaana. Vanhana voi ja saa innostua.

Vanheneminen on taito. On ihanaa olla vanha.

Dialogi ajassa – Vanhenemisen taito, Tiedekeskus Heureka 1.10.2016–15.1.2017. Näyttely kierretään ryhmissä, joita vetävät yli 70-vuotiaat oppaat. Kierros kestää noin tunnin. Kuva: Anniina Nissinen, Heureka

Seuraa 

Ari Liimatainen

Olen laillistettu sosiaalihuollon ammattimies ja vapaa toimittaja. Geronomina edistän vanhojen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Freelancerina kirjoitan mielelläni kulttuurista ja ikääntymisen ilmiöistä. Palveluksessanne! Muuten olen sitä mieltä, että kulttuuri pidentää ikää. – Geron ’vanhus, vanha mies’

geronposti[ät]gmail.com

Blogiarkisto

2018
Joulukuu
2017
2016

Kategoriat

Instagram