Tämän liikennemerkin suunnittelija luottaa ihmisen lukutaitoon, mutta ei laskutaitoon. Kyltissä lukee monta raidetta edessä on.

Usein kuuluu puhuttavan uusavuttomista. Minäkin taatusti kuulun niihin, ainakin, mitä tulee kotitaloustaitoihini ja osaamiseeni keittiössä. Sellainen kuitenkin lähinnä kai vain hankaloittaa omaa elämääni. Siinä vaiheessa, kun uusavuttomuus ja maalaisjärki katoaa laajemmallakin alalla, se alkaa olla pelottavaa.

Ei ole montaakaan vuotta siitä, kuinka Euroopassa naurettiin Amerikan Yhdysvalloista tuleville uutisille. Joku oli muka kuivannut kissansa mikrossa, kun ei ollut lukenut missään, että niin ei saa tehdä. Poltettuaan suunsa jonkun hampurilaisketjun kahvin kanssa, oli kyseinen henkilö nostanut oikeusjutun firmaa vastaan, koska hän ei muka voi tietää, että kahvi on kuumaa, jos sitä ei kerrota. Kyseisen firman pahvimukeihin tuli siten kirjoitus: kahvi saattaa olla kuumaa. On varmasti aiheellista epäilläkin, että oliko ihminen todella niin hölmö, ettei tiedä kahvin olevan kuumaa vai oliko hän harvinaisen ovela. Ovelana hän ehkä huomasi tavan tienata, vaikkakin sillä kustannukselle, että hän tekee itsestään hölmön suuren yleisön edessä.

Suojelu yhteiskunnassa on hyvä asia. Välillä se menee niin pitkälle, että tunnen sen jo loukkaavan omaa älyäni. Kaiken vastuun siirtäminen hänelle, joka myy tai tarjoaa palveluita on minusta loukkaavaa kuluttajan kannalta. Kyllä palvelun tarjoaja minusta ihan aiheellisesti voi odottaa sitä, että aikuinen ihminen osaa käyttää omia aivojaan. Itseasiassa aivomme ovat kehittyneet evoluutiossa juuri siten, että olemme käyttäneet niitä. Myös erehdysten kautta oppiminen on yksi parhaista tavoista oppia.

Osa liikennemerkeistä ovat tuiki tarpeellisia, osaa voi ihmetellä. Eikö toisaalta ole hyvin loogista, että pinnat ovat liukkaampia sateella?

Liiallinen suojelu, paijaaminen ja päähän taputtaminen saa raivokäyräni nousemaan hyvin nopeasti. Minusta on kamalaa, jos aivokapasiteettiani epäillään jatkuvasti. Hyvän palvelun ja holhoamisen raja on loppujen lopuksi hiuksen hieno. Palveluala onkin taitoalaa, jos mikä.

Minua eurooppalaisena kiusaa se, että asia, jolle me itse nauroimme vielä kaksikymmentävuotta sitten, on nyt tavoittamassa meidät. Euroopassakin on ensimmäisiä oikeudenkäyntejä, jossa vaaditaan korvauksia samalla tyylillä: en tiennyt, te ette sanoneet, ette varoittaneet, jo käyty. Minusta se on pelottavaa, koska kannattaa aina muistaa se kolikon toinenkin puoli. Mitä enemmän me vaadimme itsellemme holhousta sen enemmän me tulevaisuudessa rajoitamme omaa vapauttamme. Me annamme lisää valtaa julkisyhteisölle omaa elämäämmekin koskien tekemällä itsemme tyhmäksi rahan tai korvauksen toivossa.  En tiedä onko mitään järkeä olla julkisesti tyhmä vain saadakseen siitä pieni korvaus.

Sivistymättömän ihmisen kohdalla tuskin auttaisi edes kyltti, joka kertoo, ettei jalkoja saattaa laittaa penkille.

 

Aiheelliset varoitukset ovat suotavia! Esimerkiksi ajatus siitä, että aikuinen ihminen ei osaa juoda, kun hänellä on jano, jos siitä ei muistuteta koko aikaa, on ihmeellistä. Samalla on tietysti luotu kokonainen ammattikuntakin: elämäntapa valmentajat. Ehkä se on yksinäisten ihmisten tapa luoda sosiaalista kanssakäymistä. Saattaa se olla myös statussymboli: minulla on varaa omaan elämäntapavalmentajaan. Mietin tätä evoluutio opin kannalta. Miten ihmeessä ihminen olisi kehittynyt apinasta koskaan ihmiseksi Homo Sapiensiksi: älykkääksi ja ajattelevaksi, jos hän olisi tarvinnut joka asiaan jonkun neuvomaan. Kyllä vaan, liiallinen elämäntapavalmennus saa minut epäilemään ihmiskunnan evoluution suuntaa tulevaisuudessa.

Eihän lapsikaan opi mitään, eikä kasva aikuiseksi, kuin yrittämällä ja erehtymällä. Kun erehtyminen estetään kokonaan, en ole varma sen terveellisyydestä! Meillä on aivot, olkaamme ylpeitä niistä. Paras tapa olla ylpeä omista aivoistaan lienee niiden käyttäminen. Maalaisjärki on kerta kaikkiaan hieno asia. Kaikilla muillakin asioilla on jo vuosittainen juhlapäivänsä. Minä toivon niin, että maalaisjärjen vuosipäivä on mahdollisimman lähitulevaisuuttamme!

Tähän on tultu. Ihminen ei ymmärrä, ettei jätteitä ja roskia saa laittaa koristekukkapenkkiin. Surullista!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat