Kirjoitukset avainsanalla impressionismi

Impressionismi jatkaa realismin aloittamaa polkua. Se keskittyy siihen, miten asiat esitetään. Tai ehkä vieläkin täsmällisemmin, se keskittyy siihen, miten ihminen näkee. Impressionismin taustalta löytyy muutama merkittävä mahdollistaja. Muutama on ihan tekninen seikka. 1850-luvun puolivälissä keksittiin sekä kannettavat maalaustelineet että lyijyputkilot, jotka mahdollistivat ulkona maalaamisen. Ensimmäinen ulkomaalauskoulukunta enne impressionismia oli Ranskan Normandiassa Eugène Boudinin johdolla toimiva koulukunta. Siellä saivat oppinsa kaikki suuret impressionistimestarit.

Ulkona maalaaminen toi kokonaan uuden aspektin verrattuna ateljeessa maalaamiseen: välittömyyden ja spontaanisuuden. Ateljeessa sama teosta voitiin jatkaa viikko ja kuukausi kaupalla. Ulkona maalatessa päivän pituus loi rajat maalausaktin pituudelle. Impressionismin nimikin lupaa sen, mistä on täsmälleen kyse. Kyse on impressiosta. Koulukunta hakee myös puhdasta silmää. Sellaista silmää, joka ei näe siten kuin on opetettu: nurmen aina vihreänä ja auringon keltaisena. Se hakee rehellistä näkymää, jossa tietyssä valossa nurmi saattaa saada vaikkapa sinisiä tai violetteja sävyjä. Monessa mielessä taiteilijan tulkintaa halutaan minimoida. Taiteilija tallentaa rehellisesti, nopeasti ja aidosti, sen mitä hän näkee.

Impressionistinen koulukunta muuttaa voimakkaasti myös värikarttaa. He nimittäin pohjustavat kankaansa valkealla, entisen ruskean pohjustusvärin asemesta. Se tuo aivan uudenlaista heleyttä teoksiin. Impressionistit rikkoivat vanhat tavat suhtautua maalaamiseen. He aloittavat suurten -ismien kauden, jossa ryhmä maalareita kokoontuu yhden näkemyksen alle, julistaen ajatuksiaan sekö manifestein, kirjoituksin että teoksillaan.

Tässä teoksessa Kylpijättäret vuodelta 1900, Dario de Regoyos on impressionistisilla värisävyillä ja pensselinvedoilla tavoittanut humoristisestikin hetken, jossa naiset pahaa aavistamatta valmistautuvat uimaan ja vastarannalla kurkistelee nuori poika, valmiina hyppäämään veteen hänkin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Impressionisti mestari Claude Monet maalasi teoksensa Amsterdamin Geldereskade talvella vuosien 1871 ja 1874 välisenä aikana. Teos sijaistee Bogotan taidemuseossa.

Teos pysäyttää helposti katselijan silmän. Jälleen kerran on hyvä jäädä katselemaan teosta vielä ensi ihastuksenkin jälkeen ja analysoida, miksi teos on niin kiehtova. Impressionisti kuvaavat pääasiallisesti valoa. Tässä valo on kiinnostava siksikin, ettei se ole energiaa antava ja helposti ihastuttava Välimerellinen kirkkaus. Valo on itse asiassa ankea pohjoisemman Euroopan valo. Värisävyt ovat ruskeaan taittavan harmaita. Kiinnostava valosta tulee voimakkaiden vesiheijastumien ansioista. Ne ovat tehdyt lyhyillä ja päättäväisillä, lähes valkeilla pensselinvedoilla. Hämärään peittyvä maisema saa syvyysulottuvuuden siten, että Monet on vaihdellut pitkittäin ja poikittain olevia aluksia vuorottain. Kaikkien kauimpana oleva maisema peittyy hämärään. Erotamme hämärästi kellotornin. Teoksen mielenkiintoa lisää, että sen katoamispiste ei ole keskellä, ja sinne ohjaavat rannan viivat eivät ole symmetrisiä. Oikean rannan viiva alkaa alempaa, vasemman keskemmältä teosta. Jos teoksen tarkkailupiste olisi keskellä teosta, se olisi kansakoulumaisen tylsä.

Tämä teos muistuttaa meitä jälleen kerran siitä, että ensimmäinen ja äärimmäisen tärkeä teoksen tekemisen vaihe on sen paikan valinta, mistä maalari maisemaa katselee. Mistä hän teoksensa rajaa? Seuraavaksi tekijän pitää valita sävyt, joiden varaan hän teoksensa rakentaa. Monet´n teoksessa kaikki näyttää hetkelliseltä, välähdyksenomaiselta, impressiolta. Teos on kuitenkin tarkkaan harkittu, ammattilaisen kokonaisuus. Taidemaalaus lähtee silmästä. Voidakseen maalata, pitää ensin nähdä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat