Egyptiläinen hedelmällisyyden jumalatarpatsas on varmasti ollut aikoinaan paitsi taide- niin ehkä enemmänkin taikakäytössä. Sitä on käytetty juuri siihen, mitä sen nimi lupaa eli tuomaan hedelmällisyyttä. Teos on tehty noin 1000 eKr. Teos kertoo meille paljonkin omasta ajastaan, jos haluamme ja jaksamme kuunnella sitä silmillämme.

Se kertoo aikansa tavoista ja käsityksistä, sekä esteettisestä ihanteesta. Nukella on peruukki päässään. Egyptiläisillä oli tapana ajella päänsä kaljuksi. Se esti syöpäläisiä. Hiuksia silti pidettiin esteettisesti kauniina, niinpä kalju pää peitettiin peruukeilla. Hedelmällisyyteen liittyvistä ajatuksista kertoo hahmon vartalon malli. Leveä lantio ja pyöreät rinnat liitettiin terveeseen naiseen. Jos nainen oli aliravittu ja laiha oli todennäköisempää, että hän ei joko saanut lapsia lainkaan, tai lapset saattoivat syntyä heikkoina, jopa kuolleina. Hyvin ravittu, mieluummin hieman pullea nainen oli parempi siksi kuvastamaan juuri hedelmällisyyttä ja siihen liittyviä toiveita.

Egyptiläisillä suuret silmät kuuluivat myös kauneusihanteeseen. Tässä silmät ovat suorastaan korostetun suuret. Tarkan katsojan huomio kiinnittyy myös siihen, ettei naisen hahmolla ole kulmakarvoja. Egyptiläisillä oli tosiaan näihin aikoihin tapana ajella myös kulmakarvansa pois. Naiskauneuden ihanteeseen kuului vaaleus. Naiset ovat Egyptiläisessä taiteessa vaaleita, lähes valkeita. Miestä esittävien patsaiden pinnat maalattiin tummemmalla sävyllä. Sillä kerrottiin myös yhteiskunnan ajatuksesta, että naiset ovat enemmän kotona, sisätiloissa ja miehet töissä ulkona. Alemman sosiaaliluokan naisilla saattoi iho olla tummempi, koska he joutuivat työskentelemään ulkona, mutta taide esittää ihannetta: ylhäistä, varjon alla tai sisätiloissa aikaansa viettävän naisen vaalean kuultavaa ihoa.