Minulle oli aikoinaan valtava oivallus eräässä museossa nähdä Napoleonin sodan aikaisia välineitä. Silloin ymmärsin, miksi Napoleon oli aikansa lahjakkaimpia sotilaita. Maailmahan menetti hänessä loistavan matemaatikon, kun hän antautui sotilasuralle. Hänen aikanaan matematiikka oli sotilaan tärkeimpiä välineitä, jo ihan ajan karttojen, sekstanttien ja vastaavien välineiden käytössä. Matematiikka auttoi viemään joukot perille.

Viime viikolla minulla oli suuri ilo kuunnella mielenkiintoista esitelmää ensimmäisestä maailmansodasta. Ensimmäisen maailmansodan tappiothan olivat aivan järkyttäviä. Se johtui siitä, että upseeristo oli saanut koulutuksensa 1800-luvulla. Se oli aikaa, jolloin sovittiin, missä taistellaan ja joukot kohtasivat toisensa avoimella kentällä. Nyt vaan näillä taistelevilla sotilasraukoilla oli 1800-luvun strategia ja huimaa vauhtia kehittyneet 1900-luvun aseet. Se oli teurastusta enemmän kuin taistelua ja sotaa.

En voi olla miettimättä tietotekniikan huimaa kehitystä nykypäivänä. Jopa minä humanistina ainakin osin ymmärrän, miten sekaisin maa saadaan vain katkaisemalla tietoyhteydet. Jos siihen lisätään sähköverkon häirintä, tutkien häirintä, veden saannin lakkauttaminen ja robotit, jotka voivat käydä sotaa, on selvää, että toisen maailman sodan ajan aseet ja retoriikka ovat todellakin mennyttä aikaa.

Tiedämme, että usea ihminen sotatilanteessa ei pystynyt ampumaan vihollista. Se on normaalia. Tappaminen ei ole ihmiselle luontaista. Nykyisellä laitteistoilla sota voi enemmänkin muistuttaa videopeliä. Sotilaan ei tarvitse olla läsnä, hän voi ohjata tietokoneruudun takana aseita tuhansien kilometrien päästä.

Jokin aika siten muistan tulleeni neljän tunnin lennon jälkeen järkyttyneenä ulos koneesta. Vieressäni oli istunut arviolta kahdeksan vuotias poika, joka pelasi videopeliä koko lennon ajan. Hänen kommenttinsa olivat suunnilleen tällaisia, koko neljän tunnin ajan:

-Hahaa, tapoin niitä sata.

-Siitäs saitte

-Nyt murskaan ne kaikki

-Nyt mä tapan teidät kaikki

Tappaminen silmästä silmään on aivan eri asia, kuin tietokoneruudulla. Se on inhimillistä suhtautua siihen toisin. Muutoin eivät salapoliisisarjat ja kauhuelokuvatkaan olisi niin suosittuja. En voi olla miettimättä sitä, miten suhtautuu uuden tekniikan takana oleva sotilas vihollisiinsa katsellessaan heitä tietokoneruudun tapaan. Toinen, mikä minua askarruttaa on se, ovatko kaikki upseerit uusien aseiden tasalla? Vai voisiko käydä, kuten ensimmäisessä maailmansodassa?

Ajatukset herättävät minussa sen verran suuria kauhukuvia, että en voi muuta kuin kannattaa entistä vahvemmin ja voimakkaammin rauhaa. Minä en edes jaksa olla kauhean vakuuttunut uusien sotalaivojen, aseiden ja lentokoneiden hyödyllisyydestä. Ajat ovat kovin erilaiset.

Samoin mielestäni etiikkaa kaikilla kouluasteilla tärkeämpää oppiainetta on vaikea kuvitella.

 

Kuva on Alejandro Obregónin maalaus: Ihmispedon Kuolema, vuodelta 1983

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat