
Teen elämässäni ensimmäistä kertaa televisiosarjaa. Olen joskus ollut haastateltavana televisiossa, mutta siitä on vastuu aina ollut toisilla. Minä vain olen vastannut kysymyksiin. Toki nytkin ympärilläni on vahvojen ammattilaisten piiri. Nyt kuitenkin teemme sarjaa symboleista ja silloin asiantuntija vastuu on kokonaan minulla. Olen huvittuneenakin seurannut omia tunteitani ja tuntemuksia tämän työn edetessä. Aina uusia asioita aloittaessa tunteet ovat jopa korostuneita. Itselläni ne vaihtelevat uteliaisuudesta, uuden oppimisen halusta täydelliseen paniikkiin ja kysymyksiin: miksi ikinä aloitin tekemään tällaista, kun en kerran osaa. Sitten rauhoitan itseäni sanomalla, että en minä kenkiäkään osannut sitoa ennen kuin sitten ensimmäisen kerran elämässäni sidoin ne.
Olen ihan tosissani miettinyt: miksi uuden opetteleminen ja aloittaminen tulee vaikeammaksi, mitä vanhemmaksi ihminen tulee? Onko se pelkkää laiskuutta? Toisaalta olen ajatellut, että ihmisen vanhetessa omien rajojen tuntemus on realistisempi. Nuorena sitä ajatteli olevansa kykenevä vaikka mihin. Vanhempana kokemus on osoittanut, että ei sitä ihminen ihan mihin tahansa taivu sentään. Samalla, kun kamppailen omien pelkojeni kanssa epäonnistumisesta, olen kiitollinen siitä, että uudenoppiminen sallittiin minulle vielä kerran. Samalla ajattelen, että mikään ei pidä niin henkisesti virkeänä, kuin omille epämukavuusalueille lähteminen kerta toisensa jälkeen.
Tosi-tv-ohjelmien katsojat valittavat, että ohjelmat ovat ammattilaisten käsikirjoittamia eivätkä ollenkaan aitoja. Ja ohjelmia katsomaton valittaa, etteivät ne ole ammattilaisten käsikirjoittamia ;)
Eivät nämäkään ohjelmat toki ilman ammattilaisia synny. Käsikirjoittaja tai useampia kuuluu aina tekijätiimiin, kuten ohjelmien lopputeksteistä voi lukea.
Kiitos huomiostasi, kollega. Toki joitain ammattilaisia on, mutta huomattavasti vahemman, kuin draamasarjoissa.
Olipa hyvä kirjoitus! Kiitos , että jaoit!
Kiitos, sinulle, kun luit ja kommentoit!
Hienoa oli ne ajat jolloin me tv-viihteen ammattilaiset saimme tehdä nykyisten tosi-tv ohjelmien sijaan arki-iltoihin mm. studioviihdettä. Paljon nykyistä tarjontaa laadukkaampia ja älyllisempiä ohjelmia kuten esimerkiksi Kymppitonni, Onnenpyörä, Speden Spelit tai vaikkapa Kokkisota ;) Vai olisiko aika kullannut nuokin viihdeohjelmat?
Nyt tilaajat tilaavat tositv:tä, ei ilkeyttään, vaan koska sitä katsojat katsovat ja näin ollen mainostajat ostavat niistä mainosaikaa ja paikkoja. Syy ei ole siis ole tyhmistyneissä tv:n tekijöissä vaan katsojissa joista enemmistö on sen verran idiootteja että katsovat niitä kakalla kävijöitä. Ihan samoja tekijöitä näillä nykyohjelmilla on kuin entisilläkin, koska joillakin meidänkin on elantomme hankittava. Heti kun tosi tv-ohjelmien katsojat katoavat niin niiden tekeminen lopetetaan koska katsojien myötä häviää ko ohjelmien rahoitus. Ja on ala mikä tahansa niin aina tulee nuoria kokemattomampia tekijöitä kouluista ja uraa aloittelevat ovat luonnollisesti konkareita edullisempia.
Ei muuta kuin omilla valinnoilla vaikuttamaan.
Onneksi on kirjoja, ai niin ne harlekiini-kirjatkin. Tosiaan valinta on vapaa. Kiitos kommentistasi!
Minä katson Selviytyjiä ja Amazing Racea siksi että ne ovat mielestäni viihdyttäviä. Mitenkä minä näiden kirjoituksien jälkeen tunnen itseni hyvin tyhmäksi ja sivistymättömäksi.? Toisaalta onhan se hyvä että meille idiooteillekin tehdään tasoistamme ohjelmaa.
Kiitos kommentistasi. Kritisoin niiden tekoa moraalittomana. En koe, etta kenekaan alykkyytta voidaan arvioida sen mukaan, katsooko vaiko ei.