Minulle sattui hassuja eräänä päivänä. Kävelin Firenzessä kadulla ryhmä perässäni. Tunsin kuinka minua työnnettiin takaapäin. Kuulin naisen äänen sanovat: liikettä niveliin. Vilkaisin naista kummissani, mutta hän ei katsonut minua. Jatkoin kävelyä. Hetken kuluttua sama ääni ja sama työntävä käsi: koita nyt liikkua eteenpäin. –Rouva, anteeksi. Miksi te tönitte minua? –Voi hyvä luoja anteeksi, luulin teitä oppilaakseni. Hän oli opettaja, joka yritti saada lukiolaisiaan kävelemään ripeämmin eteenpäin. Arvaattekin, että hänen oppilaansa olivat kuolla nauruun. Voin kuvitella opettajan saavan kuulla tapauksesta koulussaan vielä retken jälkeenkin. Hassunkurisinta, että minua luultiin oppilaaksi juuri silloin, kun olin menossa museoon, johon ryhmäni oli ilmoitettu oppilaiksi ja minut opettajaksi. Tapaus sai minut miettimään opettajana ja oppilaana olemista. Platonin Akatemia oli hieno laitos. Siellä opettaja ja oppilaat kävelivät sisäpihalla jutellen ja pohtien samalla asioita: sanalla sanoen filosofioiden.

Olen opiskellut Sorbonnessa ja olen kyllä ylpeäkin siitä, vaikka minut on suomalaiseen tapaan opetettu siihen, ettei saisi liioin ylpeä olla.. Se on hieno, kunnianarvoisa laitos. Se, kuten muutkin vanhan yliopistot syntyivät siten, että oli ryhmä oppilaita, jotka palkkasivat opettajan itselleen. Itseasiassa, jos tarkkoja olemme, Sorbonne ei ole eikä ole ollut yliopisto. Se on ollut se kolleegio, jossa ylioppilaat asuivat. Opetus tapahtui ulkona. Sateen sattuessa saattoi opettaja kutsua oppilaat kotiinsa. Ryhmät olivat pieniä ja opettaja pystyi olemaan hyvinkin läheisessä kosketuksessa oppilaisiinsa. Hienoa oli se, että juuri oppilaat hakivat itselleen sopivan ja pätevän opettajan.

Parhaimmillaan opettamien ja opiskeleminen on aina vuorivaikutusta. Luulen, että itse olen oppinut eniten juuri opettaessani. Minä en olisi osannut kysyä puoliakaan niitä kysymyksistä, joita oppilaani ja luennoilla kävijät ovat minulta kysyneet. Oppimiseen kuuluu olennaisesti se, että osaa nähdä asiat toisin. Me yksin olemme riittämättömiä: sekä oppilaina, että opettajina.

Kiitos teille kaikille, jota käytte luennoillani ja opetatte minua kysymyksillänne.