Onnellisuus, sitä me kaikki kai tavoittelemme. Tiedän, että Suomessa julkaistaan usein tilastoja, jodein mukaan Suomi on yksi maailman onnellisimmista, ellei jopa onnellisin maa. Muissa maissa julkaistaan myös onnellisuus tilastoja. Ilmeisesti ne eivät ei samalta tutkijalta, koska niissä Suomi ei ole kärkipäässä. Käsitykseni mukaan Suomi luotaa mielellään Amerikan mantereella tehtyihin tutkimuksiin. Niissä on ehkä Suomelle sopivat onnellisuuskriteerit. Kriteereistähän tulokset ovat kiinni.

Jokin aika sitten näin tilaston, jossa oli tehty kysely onnellisuudesta perustuen kysymykseen. Oletko tänään onnellinen. Sitten verrattiin onnellisten päivien määrää vuodessa. Siinä tilastossa niin sanotusti kolmannen maailman maat pärjäsivät paljon teollisuusmaita paremmin. Tilastollisesti eniten onnellisia päiviä oli Nigeriassa, Kolumbiassa, Ghanassa, Brasiliassa, Filippiineillä ja Perussa. Vähiten niitä oli Japanissa.

Jokin aika sitten kuulin ystäväni sanoen viitaten asuinpaikkaansa: en ole onnellinen täällä. Hän puhui muutosta. Toki, jos hän löytää muuttamalla onnensa, se on hienoa. Varmasti paikkakin voi vaikuttaa siihen, olenko onnellinen tänään. Toisaalta suhtauduin siihen skeptisesti, kun hän sanoi, ettei ole onnellinen siellä. Olemme kaikki erilaisia, se on selvää. Minä olen asunut elämässäni, Suomessa, Yhdysvalloissa, Italiassa, Ranskassa, Egyptissä, Tunisiassa ja Espanjassa. Kaikissa paikoissa on hyviä ja huonoja puolia. Osassa saatan sanoa, viihdyin ehkä hieman paremmin kuin toisessa. Mutta entäs onnellisuus? Uskallan väittää, että olin yhtä onnellinen kaikissa maissa. Onnellisten päivieni lukumäärä ei mielestäni ole vaihtunut maan mukana. Sillä minulle onnellisuus ei ole paikassa vaan minussa. Onnellisuus on jotain, mitä kanssa sisälläni.

Ehkä paikan vaihto voi muuttaa joitain elämän aspekteja, jotka vaikuttavat onnellisuuteeni, mutta että se tärkein aspekti olisi juuri paikassa. Minun kohdallani en siihen usko. Olen jopa elämäni aikana nähnyt sarjamuuttajia. He muuttavat usein, jollei jatkuvasti. Ehkä heidän onnellisuutensa on uuden aloittamisessa. Tai sitten he etsivät onnea paikasta sen sijaan, että he etsisivät sitä itsestään, syvältä sisimmästään. Onnellisuutta ei varmasti löydä kääntämällä kaikkia maailman kiviä toivoen, että se löytyisi jonkun niistä alta.

Ehkä hyvinvointivaltioissa me emme ole onnellisia tänään, koska me odotamme onnelta liikaa. Me emme arvosta enää arkipäivän, tavallista onnea.

 

Oletko sinä onnellinen tänään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat