Kirjoitukset avainsanalla oligarkia

Elämmekö me demokratiassa vaiko oklokratiassa? Mielestäni kysymys on aiheellinen lähes kaikkialla Euroopassa. Ehkä on hyvä pohtia asiaa. Ainakin minusta tuntuu usein, että oklokratia sekoitettaan demokratiaan ja oklokratiaa puolustetaan väittämällä sitä demokratiaksi.

Olin eräässä tilaisuudessa, jossa historian professori ansiokkaasti kyllä kuvaili demokratian kehitystä. Hyvin, sanoisinko pohjoismaalaiseen tapaan, hän unohti demokratian historiasta ensimmäiset 2000 vuotta ja lähti 1800-luvusta eteenpäin. Silloin, kun me emme ota riittävän pitkää perspektiiviä tarkasteluumme, silloin saattaa juuri käydä niin, että jopa demokratia menee sekaisin oklokratian kanssa.

Kreikkalaiset filosofit määrittelivät demokratian kansanvallaksi. Siitähän siinä on kyse. Mutta se, että elämmekö me tällä hetkellä demokratiassa, siitä voimme keskustella pitkään.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että olemme siirtyneet demokratiasta oklokratiaan. Oklokratiaa voi kutsua kauniisti rahvaanvallaksi. Sen kreikkalaiset taustasanat ovat kuvaavia. Oklokratian sanan ensimmäinen osa eli oklo viittaa rettelöitsevään väkijoukkoon. Oklokratia on demokratian rappeutunut muoto.

Kreikkalaisten filosofien mielestä ihmiskunnan historiassa erilaiset hallitusmuodot kiertävät kehää. Monarkiasta eli kuninkaanvallasta tulee helposti tyrannia. Tyranniaan kyllästyneet ihmiset muodostavat demokratian. Sen rappeutuessa syntyy oklokratian aika. Kun se käy mahdottomaksi, syntyy aristokratian aika, eli valta keskittyy harvemmille. Sen siirtyessä vielä harvemmille siirrytään oligarkiaan, sen kautta monarkiaan ja aina vaan kehällä eteenpäin.

Omia ajatuksiani selventää usein palaaminen historiaan. Kaikkea ei tarvitse opetella uudelleen, asioita voi oppia katselemalla vanhaa. Historia kannattaa aloittaa länsimaissa Länsimaisen kulttuurin syntymailta, Kreikasta. Sieltä löytyy paljon viisautta. Olisi hienoa nähdä valtiomiesten ihan todella harkitsevan olisiko paluuta demokratiaan vai pitääkö tosiaan kulkea taas kehää samaan suuntaan. Oklokratia ei taida olla kenenkään etu.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat