Kirjoitukset avainsanalla sateenvarjo

Torroxin pikkukaupungissa on keskusaukio koristeltu sateenvarjoin. Idea on iloinen ja värikäs. Sateenvarjoja on monenvärisiä. Torroxin ilmastossa ne kuitenkin suojaavat aukiolla olijoita enemmänkin auringolta, kuin sateelta.

Minut nämä värikkäät varjot saavat hyvälle tuulelle. Niiden tanssi tuulessa on kiehtova. Kuinka yksinkertaisella ja edullisellakin tavalla kaupungin ilmettä voidaan piristää ja asukkaita  ilahduttaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Santiago de Cárdenas (s. 1937) maalasi teoksensa 1971. Teoksella ei ole taiteilijan antamaa nimeä.

Kolumbialainen taiteilija saattoi tehdä päiväkaupalla maalauksia omassa ateljeessa poistumatta sieltä. Hän maalasi ympärillään olevia arkipäiväisiä esineitä, kuten tässä sateenvarjonsa.

Teokset ovat mahdollisimman realistisia ja niissä on kiinnitetty paljon huomiota kolmiulotteisuuden harhan huomioon. Maalaus on näennäisesti kovin yksinkertainen. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, turhaa ja koristeellista. Sateenvarjon seinälle luoma varjo on todellisen tuntuinen. Me kaikki toki tiedämme, että kyseessä ei ole sateenvarjo. Vai onko? Mikä on oikea sateenvarjo? Voiko kuva oikeasta olla oikea. Teos tuntuukin kysyvän katsojaltaan, missä on todellisuuden ja esityksen välinen ero? Maalauksessa meillä on edessämme aina vain erivärisiä pigmenttejä kankaalla. Taide pohjaa aina kulttuurissa tehtyyn sopimukseen. Me olemme sopineet, että me näemme asiat esineinä, asioina ja ihmisiä emmekä vain väriläikkinä kankaalla. Jos me emme olisi koskaan elämässämme nähneet sateenvarjoa, miltä teos silloin näyttäisi? Onko taideteoksen taide siinä, että me tunnistamme esineitä? Jos näin olisi, silloin teos asioista, joita me emme tunne eivät koskaan voisi olla taidetta. Tämä ajatussarja saa katsojan miettimään sitäkin, mikä taiteessa meitä viehättää. Sekö, että me voimme tunnistaa itsellemme tuttuja asioita.

Yksinkertaisella sateenvarjolla Cárdenas johdattaa katselijan taiteen perimmäisten kysymysten ääreen nerokkaalla tavalla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat