Pablo Picasso kuoli 8.4 1973.  Tehdäänpä pikavisiitti Picasson ihmeelliseen maailmaan suuren mestarin muistoksi.  Picasso oli Braque-nimisen taiteilijan kanssa kubismin suuri kehittäjä. 1400-luvun alussa Brunelleschi-niminen taiteilija, arkkitehti ja matemaatikko kehittää kolmiulotteisen kuvaamisen pohjaksi matemaattisen perspektiivin. Se tarkoittaa sitä, että maalaukselle, joka on tietenkin aina kaksiulotteinen, eihän siinä ole kuin leveys ja korkeus, luodaan syvyys pohjaten matemaattiseen kaavaan. Toisin sanoen asioita pienennetään kuvassa suorassa suhteessa siihen, kuinka kaukana ne ovat todellisuudessa toisistaan. Jossain teoksessa voi vaikka ajatella, että käytettään kaavaa teoksen yksi cm vastaa todellisuuden yhtä kilometriä. Tähän niin sanottuun matemaattisenperspektiivin sopimukseen kuuluu myös ajatus siitä, että länsimaisessa taiteessa me kuvaamme kauempana olevat asiat ylemmäksi teoksessa. Ihminenhän näkee siten, kuten meidät opetetaan näkemään. Meitä opetettiin matemaattiseen perspektiiviin vuosisatojen ajan. Picasso sitten irtisanoo sopimuksen. Hänen mielestään se on järjetön. Hän puhuu totta huomauttaessaan, ettei kolmiulotteinen maailma ei näe kaikkea vain yhdestä tarkastelupisteestä. Mehän liikumme lakkaamatta. Jos minä nousen porrastuolille näen maailman ylempää, kun olen makuuasennossa, näen sen alhaalta käsin, vasemmalta katsottuna maailma on toisenlainen kuin oikealta. Sen lisäksi Picassoa kiinnostaa egyptiläinen taide. Egyptiläinen taide, jos mikä on tarkoituksenmukaista. Egyptiläiset piirtävät jalat ja jalkaterät sivulta. Se on tarkoituksenmukaista. Jalkaterän muoto ja jalkojen käyttötarkoitus kävelyssä tulevat silloin parhaiten esiin. Ylävartalon kuvaaminen sivulta ei ole tarkoituksenmukaista, silloin eivät näkyisi lanteen, vyötärön ja hartioiden muoto ei tulisi silloin esiin. Sen lisäksi silloin ei näkyisi kuin toinen käsi. On siis tarkoituksenmukaisempaa kuvata ylävartalo edestäpäin. Kasvojen muoto nenä ja kaulankaari erottuvat paremmin sivulta. Pää siis laitetaan profiilikuvaan. Profiilissa ei silmä oikein erotu, se siis kuvataan edestä ja laitetaan ohimolle.

Picasso yhdistää ajatuksensa kolmiulotteisesta maailmasta tarkoituksenmukaisuuteen. On järkevämpää kuvata vaikkapa sieraimet alhaaltapäin ja nenä sivulta. Suun voi taas kuvata suoraan edestä. Kubistisissa kuvissa kolmiulotteinen maailmamme näyttäytyy koko rikkaudessaan.

Picasso oli sanavalmis ja nokkela. Kerran eräs mies kiihtyneenä Picasson töistä moitti häntä sanoen. Nuo sinun kuvasi ovat kamalia. ne eivät ole ollenkaan realistisia. Picasso kysyi raivoisalta mieheltä: mikä sinusta on sitten realistinen kuva? Mies kaivoi lompakostaan vaimonsa valokuvan sanoen, no esimerkiksi tämä. Picassi ei räpäyttänyt silmiäänkään, kun vastasi: onpa erikoista. Sinun vaimosi on siis litteä, mustavalkoinen, noin 3 senttiä pitkä, eikä hänellä ole siis raajojakaan.

Picasson ehkä kuuluin teos Guernica on rauhanliikkeen miehen julistus Francon siviilimurhasta vuodelta 1937. Baskimaan itsepäinen ja tasavaltalaismielinen kansa olivat piikki Francon lihassa. Kun hänen ystävänsä Hitler oli hankkinut uusia pommikoneita, Franco sanoi, että hän tarjoaa paikan niiden koekäyttöön. Gernikan kaupunki (huomatkaamme sanaleikki: kaupunki Gernika ja teoksen nimi Guernica. Sana guera on espanjaksi sota)on pieni, mutta vanha. Se oli baskikansan, tammimetsän suojissa sijaitseva pyhäkaupunki. Tammi oli vanhastaan baskeille pyhäpuu. Pommituspäiväksi valittiin markkinapäivä, jolloin paikalla oli vain naisia ja lapsia, miehethän olivat rintamalla. Pommitusta voidaan pitää länsimaiden ensimmäisenä harkittuna siviilimurhana. Franco tiesi, etteivät ulkovallat katsoisi siviilimurhaa hyvällä. Gernika oli pieni, muu maailma kävi sotaa. Oli mahdollista, että kukaan ei edes huomaisi, mitä hän oli tehnyt. Tärkeintä olikin, että hän oli osoittanut baskikansalle, etteivät he ole turvassa missään.

Picasso koki tehtäväkseen taiteilijana näyttää koko kauheuden. Niin hän maalasi Guernica teoksensa.  Kyse on sodasta, se käy katsojalle heti selväksi,. teostahan hallitsee hevosen hahmo. Hevonen on vanha sodansymboli. Vielä 1800-luvulla hevosen näkeminen tuotti ihmiselle samoja mielikuvia kuin meille panssarivaunun näkeminen. Hevosia käytettiin sotaan. Sota on polkenut jalkoihinsa miehen. Miehellä on kädessään katkennut miekka. Tulevaisuuden toivoakin maalauksessa on, sieltähän pilkistää kukka. Hevosen vasemmalla puolella, emistä katsojista on häränhahmoinen Minotaurus-peto. Picasso espanjalaisena oli kiinnostunut härkätaisteluista ja antiikin kulttuurin tuntijana minotauruksesta, joka söi mytologian mukaan neitsyitä. Siviilimurhan uhreja voidaan pitää mytologisen tarinan neitsyihin verrattuina. Hahmon edessä on nainen, joka pitää sylissään kuollutta lastaan. Asento on tahallinen laina ja viittaus Euroopassa paljon käytettyyn Pietá- aiheeseen. Siinähän Neitsyt Maria pitää sylissään kuollutta poikaansa: Jeesusta. Tässä teoksessa viittaus muistuttaa uhrien täydellisestä viattomuudesta.

Tapahtuma on sijoitettu kuin pimeään kellariin. Ylhäältä oikealta tulee hahmo, joka pitää kynttilää kädessään valaisten tilaa. Hän on taiteilijan tehtävän kuvaaja. Taiteilijan tehtävä on näyttää maailmalle, mitä tapahtuu.

Picasso sanoi, että hänen teoksensa saa viedä Espanjaan, vasta silloin, kuin siellä vallitsee demokratia. Teos olikin toisaalla aina siihen saakka, kunne Franco kuolee 1975 ja Espanjassa pidettiin ensimmäiset demokraattiset vaalit. Nykyisin se on esillä Madridin Reina Sofia-museossa.  Kuvituskuvana on teoksen tarkka kopio, joka on tehty laatoista Gernikan kaupunkiin.

Rauhaisaa lepoa suuri mestari, missä ikinä oletkaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat