APRILLIA, MIKSI PITÄÄ SYÖDÄ SILLIÄ?

1.4.2017 klo 1:03

Varhaisina kristillisinä aikoina ajateltiin, että Kristus olisi ristiinnaulittu juuri ensimmäinen päivä huhtikuuta. Kristittyjen tunnukseksi tuli kala. Ensinnäkin kreikan sana kala on ictys. Sen kirjainten ajateltiin olevan ensimmäiset kirjaimet sanoista Jeesus Kristus Jumalan poika pelastaja. Kun kristittyjen vielä ajateltiin olevan ihmisten kalastajia, tunnus tuntui sopivan heille hyvin. Kristittyjä pilkattiin usein Antiikin maailmassa. Olihan ajatus siitä, että jumala antaisi poikansa kuolla ristillä outo ja naurettavakin antiikin maailman ylivoimaisiin jumaluuksiin tottuneille. 1.4 oli suuri juhlapäivä kristityille ja ilkeitä, kun ihmiset haluamme olla, niin se tuntui juuri parhaalta päivältä pilkata kristittyjä. Pilkkaajat ostivat kaloja ja huiskivat niillä kristittyjä huudelleen: siinä on sinun jumalasi. Aprillipilan nimi onkin useimmilla kielillä suoraan suomeksi käännettynä: huhtikuun kala. Sana aprilli itsessään tulee luonnollisesti huhtikuun latinalaispohjaisesta nimestä. Suomessa huudeltiin pilailtaessa aprillia, kalaksi meillä vakiintui silli, pelkästään sen tähden, että se riimittyy loistavasti sanan aprilli kanssa. Hyvää aprillipäivää, tämä juttu ei ole aprillipila!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liisa Ihmemaailmassa

PERSOONAPERJANTAI

klo 6:03 | 31.3.2017

Portugali on kiehtonut mieltäni viimeaikoina yhä enemmän ja enemmän. Olen mielessäni pyöritellyt portugalilaisuutta. En toki ole Portugalin asiantuntija, mutta siellä on muutamia asioita, joista soisin muidenkin valtioiden ottavan oppia. Se on minun tietojeni mukaan ainut Euroopan maista, joissa tavallisten kuvaamataiteen ja musiikin lisäksi oppivelvollisuuskoulussa opetetaan myös teatteria. Teatteri on oiva keino oppia eläytymään toisen ihmisen elämään. Ajattelisin, että e voi parhaimmillaan opettaa ymmärtämään kanssaihmisiä paremmin.

Johtuuko se sitten teatteriopetuksen vaikutuksesta ihmisyyden ymmärtämiseen, mutta Portugalin hanke verosta on minusta hieno. Portugali tunnustaa ihmisen kerta kaikkiaan holistisena kokonaisuutena. Ihmisen hyvinvointi ja terveys ei ole vain sairauden poissaoloa. Ihminen voi hyvin, jos hänen on hyvä olla fyysisesti, psyykkisesti sekä sosiaalisesti. Ympäristö vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ratkaisevasti. Myös se, mitä ihminen näkee ympärillään, on oleellinen osa hyvinvointia. Niinpä Portugalissa ajatellaan että ihminen, joka näkee ikkunastaan toisen talon seinän tai parkkipaikan ei voi olla yhtä onnellinen kuin hän joka katselee puistoon tai merimaisemaa. Kaunis maisema parantaa elämä ja voi olla jopa luksusta. Toki me tiedämme tämän jo asuntojen hinnoista. Mutta Portugali on päättänyt vähentää veroja niiltä, joiden maisema ei tuota mielihyvää. Kun kerroin tästä eräälle porukalle, he pyörittelivät päätään kauhistuneina sanoen, että idea on älytön. Minä jäin oikein miettimään asiaa ja tulin tulokseen, että päinvastoin: se on loistava idea. Huomautettakoon, että kyse ei nyt ole verojen nostosta vaan verojen alennuksesta heille, joilla on kurja näkymä kotinsa ikkunasta. Idea on minusta hyvä siksi, että se muistuttaa hyvinvoinnin käsitteen moninaisuudesta. Meillä jatkuvasti kuulutetaan hyvinvointi yhteiskuntaa. On syytä kuitenkin muistaa, miten laaja hyvinvoinnin käsite on. Sitä paitsi kaikille hyvinvointi ei ole sama asia. Tässä asiassa olen portugalilaisen hyvinvoinnin kannalla. Kaunis maisema on merkittävä mielihyvän aiheuttaja.

Liisa Ihmemaailmassa

KUVAKESKIVIIKKO

klo 7:07 | 29.3.2017

Kokaiini intiaanit. Kolumbian Pyhän Martan alueella elävillä Intiaaneilla on kiehtovia tapoja ja ajatuksia. He ovat monille kuuluja kokaiini Intiaaneina. Miehet vanhan tradition mukaisesti pureskelevat kokaiinin lehtiä jatkuvasti. On syytä muistaa, että tuoreen kokaiininlehden vaikutus on erilainen, kuin jalostetun huumeen.

Kun mies tulee aikuiseksi, hänelle annetaan vaimo. Ensimmäinen vaimo on huomattavasti vanhempi. Tämä on nuoren miehen kanssa kahden vuoden ajan. Hän opettaa pojan mieheksi. He eivät hanki lapsia keskenään. Vaimo on sen ikäinen, ettei voisikaan. Tämän kahden vuoden opetuksen jälkeen hänelle annetaan loppuiän vaimo, jonka kanssa hankitaan perhe. Kun ensimmäinen vaimo tulee miehen elämään, hän antaa miehelle pullokurpitsan, josta on tehty kokaiiniastia. Se on siis kuivattu ja kaiverrettu ontoksi. Sen pohjalle laitetaan merikotilon limaa. Miehillä on aina mukanaan pieni kangaslaukki. Siinä he pitävät kokaiininlehtiä. Jokaisella on oma kokaiinitarhansa asumuksensa ulkopuolella. Kun kaksi intiaanimiestä kohtaa toisensa ja tervehtii. Siihen kuuluu rituaali, jossa he vaihtavat lehtiä keskenään, Kumpikin antaa omasta pussistaan muutaman lehden toiselle. He pureskelevat suussaan lehtiä. Heillä on tikku, jonka he kostuttavat pullokurpitsa-astiansa pohjalla olevaan merikotilotahnaan. Sitten he laittavat sen suuhunsa kostuttaen suussaan olevia kokaiinin lehtiä. Otettuaan tikun päähän hieman sylkeään, jossa on siis kotilotahnaa ja kokaiininlehtiä, he hankaavat tikkua kurpitsapullonsa kaulaan. Vuosien kuluessa pullon kaulaan kerääntyy kuin rengas. Siitä tulee paksumpi. Sitä rengasta he kutsuvat päiväkirjakseen, jossa on kaikki heidän ajatuksensa. He siis rituaalisesti kuin ottavat syljestään kaikki ajatuksensa ja kirjoittavat ne muistiin pullonsa kaulaan. On sanomattakin selvää, että jos pullo hajoa tai häviää, se on katastrofi. Siinä menisi heidän koko siihenastinen elämänsä.

Ajatukset ovat muutoinkin tärkeitä. Siinä on syy siihen, etteivät he leikkaa hiuksiaan. Heidän hiuksensa kasvavat ajatusten voimasta. Mitä pidemmät hiukset, sen enemmän ajatuksia, ja siis viisautta.

Liisa Ihmemaailmassa

TAIDETIISTAI

klo 6:23 | 28.3.2017

Impressionisti mestari Claude Monet maalasi teoksensa Amsterdamin Geldereskade talvella vuosien 1871 ja 1874 välisenä aikana. Teos sijaistee Bogotan taidemuseossa.

Teos pysäyttää helposti katselijan silmän. Jälleen kerran on hyvä jäädä katselemaan teosta vielä ensi ihastuksenkin jälkeen ja analysoida, miksi teos on niin kiehtova. Impressionisti kuvaavat pääasiallisesti valoa. Tässä valo on kiinnostava siksikin, ettei se ole energiaa antava ja helposti ihastuttava Välimerellinen kirkkaus. Valo on itse asiassa ankea pohjoisemman Euroopan valo. Värisävyt ovat ruskeaan taittavan harmaita. Kiinnostava valosta tulee voimakkaiden vesiheijastumien ansioista. Ne ovat tehdyt lyhyillä ja päättäväisillä, lähes valkeilla pensselinvedoilla. Hämärään peittyvä maisema saa syvyysulottuvuuden siten, että Monet on vaihdellut pitkittäin ja poikittain olevia aluksia vuorottain. Kaikkien kauimpana oleva maisema peittyy hämärään. Erotamme hämärästi kellotornin. Teoksen mielenkiintoa lisää, että sen katoamispiste ei ole keskellä, ja sinne ohjaavat rannan viivat eivät ole symmetrisiä. Oikean rannan viiva alkaa alempaa, vasemman keskemmältä teosta. Jos teoksen tarkkailupiste olisi keskellä teosta, se olisi kansakoulumaisen tylsä.

Tämä teos muistuttaa meitä jälleen kerran siitä, että ensimmäinen ja äärimmäisen tärkeä teoksen tekemisen vaihe on sen paikan valinta, mistä maalari maisemaa katselee. Mistä hän teoksensa rajaa? Seuraavaksi tekijän pitää valita sävyt, joiden varaan hän teoksensa rakentaa. Monet´n teoksessa kaikki näyttää hetkelliseltä, välähdyksenomaiselta, impressiolta. Teos on kuitenkin tarkkaan harkittu, ammattilaisen kokonaisuus. Taidemaalaus lähtee silmästä. Voidakseen maalata, pitää ensin nähdä.

Seuraa

Facebook

Tilaa RSS

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai.

Teemat

Hyvinvointi, Kulttuuri, Matka