Kirjoitukset avainsanalla tanssi

Cachuca oli Espanjalainen temperamenttinen, hieman flamencoa muistuttava tanssi, jossa saatettiin käyttää kastanjetteja. Tanssi on kotoisin Cadizin-kaupungin mustalaisten leireistä. Alun perin sitä tanssivat miehet, jotka matkivat hevosten laukkaa.  Cadizilla, Etelä-Espanjassa onkin ihmeellisen pitkä tanssillinen historia. Jo Rooman keisarit tuottivat hiveihinsa tanssijota ja laulajia Cadizista, koska he olivat tunnustetusti parhaita lajissaan.

 Vuonna 1836 tapahtui lopulta suuri skandaali. Pariisin oopperassa Fanny Elssler tanssi sitä lavalla. Skandaalin aiheuttanutta tanssia alkoivat ranskalaiset kutsua nimellä chachut-cancan. Sana cancan on liekkimielinen ilmaisu, jolla viitattiin ankkojen marssiin. Lopulta se vakiintui cachucasta kehittyneen tanssin nimeksi. Tanssia pidettiin niin siveettömänä, ettei se toki levinnyt seurapiireihin. Mutta sitä tanssivat opiskelijat ja tiedetään sitä tanssitun kansantanssitapahtumissakin. Hyppyjen aikana, jalkoja nostettiin aina vaan korkeammalla. Lopulta kunta määräsi jopa vartijat paikalle katsomaan, ettei jalkojen nostamisessa näy alusasuja. Hänen apuvälineenään olivat kiikarit. Jonkin verran pidätyksiä siveettömyydestä cancanin tähden tehtiin, kun tanssijattarien jalka oli noussut liian korkealle.

Vuosien 1880-1890 on olemassa jo mainintoja, joissa sanotaan tanssijattaren tavoittelevan kuuta jalallaan. Cabaret- teatterien kehittyessä, syntyi lopulta ranskalainen cancan, suosittu cabaret-tanssi. Cancan esityksissä tanssijattarilla oli pitsiset, koristeelliset alushousut. Toisinaan he tosin olivat ilman alushousuja.

1800-luvun ranskalaisessa sanakirjassa cancan-tanssia kuvataan sanomalla, että sen liikkeet muistuttavat deliriumtilassa olevan ihmisen vapinaa. Useimmiten can can-tanssin taustamusiikkina soitetaan Jacques Offenbachin Orfeus manalassa -operetin toisen näytöksen toisen kohtauksen helvetintanssimusiikkia.

Tässä viehättävässä kuvassa liike on hyvin mukana luomassa tunnelmaa. Voimakkaan musiikin voi kuulla kuvan kautta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat