Kirjoitukset avainsanalla siveys

Cachuca oli Espanjalainen temperamenttinen, hieman flamencoa muistuttava tanssi, jossa saatettiin käyttää kastanjetteja. Tanssi on kotoisin Cadizin-kaupungin mustalaisten leireistä. Alun perin sitä tanssivat miehet, jotka matkivat hevosten laukkaa.  Cadizilla, Etelä-Espanjassa onkin ihmeellisen pitkä tanssillinen historia. Jo Rooman keisarit tuottivat hiveihinsa tanssijota ja laulajia Cadizista, koska he olivat tunnustetusti parhaita lajissaan.

 Vuonna 1836 tapahtui lopulta suuri skandaali. Pariisin oopperassa Fanny Elssler tanssi sitä lavalla. Skandaalin aiheuttanutta tanssia alkoivat ranskalaiset kutsua nimellä chachut-cancan. Sana cancan on liekkimielinen ilmaisu, jolla viitattiin ankkojen marssiin. Lopulta se vakiintui cachucasta kehittyneen tanssin nimeksi. Tanssia pidettiin niin siveettömänä, ettei se toki levinnyt seurapiireihin. Mutta sitä tanssivat opiskelijat ja tiedetään sitä tanssitun kansantanssitapahtumissakin. Hyppyjen aikana, jalkoja nostettiin aina vaan korkeammalla. Lopulta kunta määräsi jopa vartijat paikalle katsomaan, ettei jalkojen nostamisessa näy alusasuja. Hänen apuvälineenään olivat kiikarit. Jonkin verran pidätyksiä siveettömyydestä cancanin tähden tehtiin, kun tanssijattarien jalka oli noussut liian korkealle.

Vuosien 1880-1890 on olemassa jo mainintoja, joissa sanotaan tanssijattaren tavoittelevan kuuta jalallaan. Cabaret- teatterien kehittyessä, syntyi lopulta ranskalainen cancan, suosittu cabaret-tanssi. Cancan esityksissä tanssijattarilla oli pitsiset, koristeelliset alushousut. Toisinaan he tosin olivat ilman alushousuja.

1800-luvun ranskalaisessa sanakirjassa cancan-tanssia kuvataan sanomalla, että sen liikkeet muistuttavat deliriumtilassa olevan ihmisen vapinaa. Useimmiten can can-tanssin taustamusiikkina soitetaan Jacques Offenbachin Orfeus manalassa -operetin toisen näytöksen toisen kohtauksen helvetintanssimusiikkia.

Tässä viehättävässä kuvassa liike on hyvin mukana luomassa tunnelmaa. Voimakkaan musiikin voi kuulla kuvan kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pieni muistutus siitä, kuinka kiinnostava kuva voi olla myös siinä, mitä se kertoo omasta ajastaan. Kuvat ovat historiantutkimuksen mielenkiintoisia välineitä. Tämä ihastuttava naisen muotokuva kertoo myös moraalisista arvoista ja siveyteen liittyvistä käsityksistä. Hän on ollut omana aikanaan rohkea, uskalias nainen.

Kuvassa on Robert Lefevren maalaus Äiti ja lapsi- Teos on maalattu 1800 luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Ranskassa.

Moni meistä tässä vaiheessa kiinnittää huomionsa hänen poveen ja saattaa todeta. No onhan tuo aika rohkea kaula-aukko. Ei sinnepäinkään. Kaula-aukko oli ajalleen aivan normaali. Se ei herättänyt juoruilua. Naisen seksuaalinen voima on kautta vuosisatain ollut sidottu hänen hiuksiinsa. Siveät naiset ovat sitoneet hiuksensa. Otsahiukset olisivat olleet tavaton skandaali. Uskalias rouva on vapauttanut kaksi kiehkuraa otsalleen. Se taatusti herätti puhetta ajan seurapiireissä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Taiteen vastaanottaminen on kielitaito laji. Jälleen kerran sen saimme todeta, kun kirkko laittoi miletä kiihdyttäviä mainoksia kaduille. Kuvat herättivät paljon keskustekua suuntaan ja toiseen. Näin kuvantutkijan kannalta ihmeellisintä on, että kukaan kommentoijista ei näyttänyt osaavan kuvan kieltä.

Siinä on nyt kuvissa kahta vierasta kieltä englantia sekä kuvankieltä. Englantia vielä osattiin, mutta kuva jäi tulkitsematta kokoaan. Niinpä tänään taidetiistain teemalla mennäänpä noiden kuvien juurelle. Taustalla on luonnollisesti Magdalan Marian, syntisen naisen kuva. Minun esille ottamani taideteos löytyy Sevillan katedraalista. Maalaus on Artemisia Gentileschin ja se esittää Magdalan Mariaa eli katolisen kirkon tulkinnan mukaan syntistä naista. Kun tämä kuva on maalattu 150 ja 1600-lukujen vaihteessa se oli yhtä rivo, kuin nämä nyt esillä olevat kuvat. Rivoksi sen teki paljas olkapää, noihin aikoihin aivan kauhistuttavaa ja vapaana olevat hiukset. Magdalan Marian symboli on öljypurkki, se näkyy taustalla. katolisen kirkon näkemyksen mukaan Magdalan Maria oli myös sama Maria, joka voiteli Jeesuksen jalat. Hahmo on siis kuvanlukutaitoiselle helppo tunnistettava. Kuvan sanoma on se, että syntinenkin saa anteeksi ja kelpaa Jeesukselle. Kuka haluaisi heittää ensimmäisen kiven?

Nämä mainokset toimivat selkeästi samalla teemalla. Kaikki kelpaavat. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää näissä mainoksissa enemmän se, että niissä käytetään englantia, kuin se, mitä kuvassa sanotaan. Kuvan sanoma on armo vanhaan traditioonkin pohjaten.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat