RAKASTAVAISTEN PÄIVÄ!

14.2.2018 klo 5:01

Valentinen eli rakkauden suojeluspyhimyksen päivän kunniaksi kuva Antiikin roomalaisen ajan freskoista.

Tässä kuvasarjassa pikku Erokset keittelevät rakkauskeitoksiaan ja kantavat ruukuissa rakkausliemiä sitä odottaville. Tämäkin kuvaa, kuinka rakkautta on kuvattu taianomaisena ja poikkeavana mielentilana, mielenhäiriöksi sitä kai monet nykyajan psykologit kutsuvat. Eros saattoi myös ampua nuolellaan sydämeen. Seurauksena oli mitäpä muuta kuin sydänsuruja, rakastumista.

Hyvää rakastavaisten päivää kaikille!

Eros
rakkaus

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liisa Ihmemaailmassa

LASKIAISENA LIHAA!

klo 5:01 | 13.2.2018

Karnevaali aika päättyy rasvatiistaihin eli laskiaiseen. Siitä alkaa laskeutuminen paastoon. Niinpä laskiainen on yleensä rasvan ja lihan suurta juhlaa.

Makuja maailmalta. Viimevuonna kerroin italialaisen laskiaispizzan ohjeen. Kokeillaanpa tällä kertaa tyypillistä espanjalaista laskiaisruokaa Galician autonomiselta alueelta.

Karnevaali pata Galiciasta siis.

Tarvitset:

1 kg kikherneitä

2 suurta lehtikaalia

2 suolattua porsaan kieltä

1 kokonainen porsaan pää

Vasikan reisi

1 kg perunoita

8 chorizo makkaraa

2 suolattua porsaan korvaa

2 suolattua porsaan häntää

hieman rasvaa, laardia

Porsaan luuta

vettä ja suolaa

Kaksi päivää ennen laskiaista laitetaan j porsaan suolatut osat: pää, korvat, häntä ja luu likoamaan veteen. Toisena päivänä vaihdetaan niihin vesi.

12 tuntia ennen ruoan valmistusta niiden joukkoon lisätään kikherneet.

Laskiaisen aamulla laitetaan kaikki liotetut elintarvikkeet isoon pataan, joka laitetaan hiljaiselle tuelle. vihannekset ja loputkin lihat laitetaan miedolle tulelle. Ainoastaan chorizo makkaroiden kanssa odotetaan vielä, jotta ne eivät hajoa pataan. Haudutetaan 1.5 tuntia. Puolivälissä kypsymistä otetaan lihat ulos ja ne leikataan kaikki sopivan kokoisiksi paloiksi. Sen jälkeen ne palautetaan takaisin pataan ja jatketaan kypsentämistä.

20 minuuttia ennen valmistumista lisätään laardi ja chorizo makkarat.

Eiköhän tällä pärjää paastonajan eli 40 päivää!

Liisa Ihmemaailmassa

MIKSI PELIPÖYDÄT OVAT VIHREITÄ?

klo 5:01 | 11.2.2018

Vihreä tunnetaan toivon värinä; toivo liittyy vihreään jo värihistoriallisista syistä. Vihreä on ollut kasvi- tai jadepohjainen väri, jota oli vaikea saada kestämään. Se useimmiten haalistui. Vihreän värin käyttö loi toivoa – ”josko tällä kertaa” – mutta ei varmuutta. Sitä kautta se liitetään historiallisesti myös onneen. Väri viittasi myös huonoon onneen. Yksi tapa tehdä vihreää oli nimittäin kuparin hapettaminen. Kerrotaan, että erään teatterikappaleen jälkeen, jossa näyttelijöillä oli vihreät vaatteet, heidän kuolleen myrkytykseen 24 tunnin kuluessa näytöksestä. Myös valokuvauksen historiassa vihreän tuottaminen valokuviin on ollut pitkään hankalaa. Vihreä on epävakaa, jopa vaarallinen; se ilmentää muuttuvaa ja liikkuvaa Siitä tulikin epävarmuuden, onnen, pelin väri; pelipöydät ovat usein vihreitä. Epäilyttävät marsilaiset esitettiin alun alkaen vihreinä miehinä.

Suuri muutos vihreän kanssa on tapahtunut 1800-luvulla. Siihen saakka vihreää ei niinkään käytetty luonnon kuvaamiseen. Luonto määriteltiin muodostuvaksi tulesta, maasta, ilmasta ja vedestä. Minkään niiden väri ei ollut vihreä. Vihreää ei filosofisesti ollut edes määritelty. Se sekoittuu siniseen ja harmaaseen. Varhainen islaminusko oli edelläkävijä; se yhdisti vihreän luonnon väriksi. Läntisessä taiteessa vasta väripalettia radikaalisti uudistaneet impressionistit toivat vihreän värin luonnon esittämisen keskiöön. Apteekin vihreä risti, joka muistutti luonnonyrteistä lääkkeiden raaka-aineina, on hiljalleen muuttumassa sairaalansiniseen. Ambulansseissa sinisiä ristejä näkee jo. Sininen muistuttaa siitä, että lääkkeitä tehdään teollisesti eikä välttämättä kasveista. Aika näyttänee meille, miten siirtyminen vihreästä siniseen kehittyy.

1700-luvulla keksittiin, että vihreää voidaan valmistaa yhdistämällä keltaista ja sinistä tekemättä sitä siis enää suoraan vihreästä pigmentistä. Samanaikaisesti indigon eli sinisen väriaineen tuonti Amerikasta kasvoi. Vihreän valmistaminen – ei suoraan värinä, vaan sekoitteena – valtasi alaa. 1700-luvun lopulla sai jalansijaa valoväriteoria, joka määritti perusväreiksi punaisen, sinisen ja keltaisen. Väreistä tehtiin arvoasteikollisia. Arvokkaimpia olivat päävärit, ja huonompaan valoon joutuivat niistä sekoitettavat väli- eli vastavärit, oranssi, vihreä ja violetti.

Liisa Ihmemaailmassa

EN OLE ONNELLINEN TÄÄLLÄ!

klo 5:01 | 9.2.2018

Onnellisuus, sitä me kaikki kai tavoittelemme. Tiedän, että Suomessa julkaistaan usein tilastoja, jodein mukaan Suomi on yksi maailman onnellisimmista, ellei jopa onnellisin maa. Muissa maissa julkaistaan myös onnellisuus tilastoja. Ilmeisesti ne eivät ei samalta tutkijalta, koska niissä Suomi ei ole kärkipäässä. Käsitykseni mukaan Suomi luotaa mielellään Amerikan mantereella tehtyihin tutkimuksiin. Niissä on ehkä Suomelle sopivat onnellisuuskriteerit. Kriteereistähän tulokset ovat kiinni.

Jokin aika sitten näin tilaston, jossa oli tehty kysely onnellisuudesta perustuen kysymykseen. Oletko tänään onnellinen. Sitten verrattiin onnellisten päivien määrää vuodessa. Siinä tilastossa niin sanotusti kolmannen maailman maat pärjäsivät paljon teollisuusmaita paremmin. Tilastollisesti eniten onnellisia päiviä oli Nigeriassa, Kolumbiassa, Ghanassa, Brasiliassa, Filippiineillä ja Perussa. Vähiten niitä oli Japanissa.

Jokin aika sitten kuulin ystäväni sanoen viitaten asuinpaikkaansa: en ole onnellinen täällä. Hän puhui muutosta. Toki, jos hän löytää muuttamalla onnensa, se on hienoa. Varmasti paikkakin voi vaikuttaa siihen, olenko onnellinen tänään. Toisaalta suhtauduin siihen skeptisesti, kun hän sanoi, ettei ole onnellinen siellä. Olemme kaikki erilaisia, se on selvää. Minä olen asunut elämässäni, Suomessa, Yhdysvalloissa, Italiassa, Ranskassa, Egyptissä, Tunisiassa ja Espanjassa. Kaikissa paikoissa on hyviä ja huonoja puolia. Osassa saatan sanoa, viihdyin ehkä hieman paremmin kuin toisessa. Mutta entäs onnellisuus? Uskallan väittää, että olin yhtä onnellinen kaikissa maissa. Onnellisten päivieni lukumäärä ei mielestäni ole vaihtunut maan mukana. Sillä minulle onnellisuus ei ole paikassa vaan minussa. Onnellisuus on jotain, mitä kanssa sisälläni.

Ehkä paikan vaihto voi muuttaa joitain elämän aspekteja, jotka vaikuttavat onnellisuuteeni, mutta että se tärkein aspekti olisi juuri paikassa. Minun kohdallani en siihen usko. Olen jopa elämäni aikana nähnyt sarjamuuttajia. He muuttavat usein, jollei jatkuvasti. Ehkä heidän onnellisuutensa on uuden aloittamisessa. Tai sitten he etsivät onnea paikasta sen sijaan, että he etsisivät sitä itsestään, syvältä sisimmästään. Onnellisuutta ei varmasti löydä kääntämällä kaikkia maailman kiviä toivoen, että se löytyisi jonkun niistä alta.

Ehkä hyvinvointivaltioissa me emme ole onnellisia tänään, koska me odotamme onnelta liikaa. Me emme arvosta enää arkipäivän, tavallista onnea.

Oletko sinä onnellinen tänään?

Seuraa

Facebook

Tilaa RSS

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai.

Teemat

Hyvinvointi, Kulttuuri, Matka