Lucrezia Borgian hiukset olivat niin kauniit, että piispakin halusi niistä tupsun kokoelmiinsa.

Hiuksilla ja päähineillä on suunnaton merkitys historiassa ja kulttuureissa. Hiukset eivät ole olleet vain muodin ja ulkonäön asia, vaan paljon merkityksellisempää. Päähineilläkin on oma arvonsa. Kaikki tunnistavat kuninkaan kruunustaan ja pyhimyksen pyhimyskehästään. Tässä on muutamia tarinoita päämme tiimoilta.

Afrikkalaisten naisten hiuslaitteet ovat mitä taidokkaimpia.

Kuinka moni ajattelee tähtiä katsellessaan, että siellä näkyvät myös Egyptin kuninkaan puolison Bereniken hiukset. Siellä Ne on ajokoiran, Neitsyen, Leijonan ja karhunvartijan –tähtikuvioiden välissä: Bereniken kauniit hiukset. Berenike jännitti miehensä kotiinpaluuta sodasta. Hän lupasi rakkaudenjumalattarelle Afroditelle hiuksensa lahjaksi, jos jumalatar suojelee hänen miestään. Hiukset katosivat mystisesti temppelistä. Jo oltiin rankaisemassa kuolemalla temppelinvartijoita, kun huomattiin, että hiukset olivatkin saaneet paikkansa peräti tähtitaivaalla.

Indokiinassa riisipeltojen työhatusta on tehty myös salonkikelpoinen rusetilla.

Hiukset liitetään usein juuri naisen seksuaalisuuteen, tässäkin ne lahjoitettiin juuri rakkauden jumalattarelle. Kauniita hiuksia on pidetty viettelevinä. Ilmankos kaunis hiuksinen Medusakin tullessaan merenjumala Poseidonin raiskaamaksi kosti muutamalla hiuksensa käärmeiksi, joihin katsomalla sitten kaikki kuolivat. Skandinavian mytologiassa paha Loki leikkasi ukkosenjumala Thorin vaimon hiukset. Siitä syntyi jumalten sota, kunnes Loki teki kullasta vielä upeammat hiukset ja palautti hiuskuontalon Thorin vaimolle.

Huivi on usein käytännön päähine suojaamassa päätä. Se ei aina ole uskonnollinen tunnus.

 

Aasiassa miehetkin käyttävät kätevää huivia päähineenään.

Jo juutalaisen opetuksen mukaan naisen on hyvä peittää päänsä astuessaan herran temppeliin. Monet uskonnot ovat myös tunteneet tavan, jossa hiukset ajellaan pois joko jumalan kunniaksi tai suruaikana. Magdalan Mariaa, syntisen naisen, erottaa maalauksissa juuri siitä, että hänellä on hiukset valtoimenaan, kun muilla ne on peitetty.  Kristinusko alkoi vaatimaan naisten hiusten peittämistä, viimeistään silloin, kun he ovat aviossa 900-luvulta lähtien. Hiusten näyttämistä pidettiin hävyttömänä ja julkeana. Konstantinopolissa pidetty kirkolliskokous jopa ilmoitti peruukkien käytön olevan kuolemansynnin.

Juutalaiskristillinen perimä on pitänyt naisten hiuksia viettelyksen välineinä.

Uskonpuhdistus vapautti naisten hiukset uudelleen. Toki kunnon protestantti nainen kampasi hiuksensa kiinni ja paljasti otsansa kampaamalla hiukset siltä pois, mutta huivi ei ollut niinkään välttämätön.  Ennustuksistaan kuulu Nostradamus antoi jopa ohjeita naisten hiusten vaalentamiseen. Ohjeen mukaan seokseen käytetään peruukkipuun ja puksipuun kaarnaa, lakritsia, kuivattuja appelsiinin kuoria, unikon juurta ja kukkaa, sahramia, keltamoa, vehnäjauhotaikinaa ja pyhää tuhkaa. Sellainen tahna päässään kun malttoi olla vain kolme tai neljä päivää, oli lopputulos keltaisempi kuin kultadukaatissa lupasi Nostradamus.

Aasiassakin ihmisen etnisen ryhmän voi erottaa päähineestä.

Kun Ranskan aurinkokuninkaan hiukset alkoivat hiipumaan otsalta taaksepäin, kuningas määräsi miehille peruukkimuodin. Naiset seurasivat peruukkimuotia vasta vuosisataa myöhemmin eli 1700-luvulla. Jos miesten peruukkeina suosittiinkin valkeanharmaata (se korosti ikää ja viisautta), naiset rokokootyylin mukaan suosivat pastellia: vaaleansinistä, lilaa tai roosaa. Kuninkaan rakastajattaren, Ranskan kreivittären, Madame Matignonin, jota kansa Madame kassavajaukseksi kutsui, tiedetään maksaneen vuosittain omaisuuden verran kampaajalleen, jotta tämä loi hänelle jokaista vuoden päivää varten erilaisen peruukin. Peruukit tehtiin tuolloin paitsi ihmisen myös hiuksista myös vuohen ja hevosen jouhista.

Etelä-espanjalainen cavaliero kantaa päähineensä ylpeydellä.

Meksikolaiset miesten sombrerot ovat kirkkaan värisiä ja koristeltuja.

Miesten hiuksiin on liitetty valtaa, miehisyyttä ja voimaa. Raamatun Simsonin hiuksissa oli voima. Kun hänet rakkaansa Dalila petti hänet ja leikkasi häneltä hiukset, menetti hän myös voimansa. Johannes kastaja kuului myös näihin niin sanottuihin nasaareihin eli herran erotettuihin, jotka uskovat, että miesten hiuksissa on voimaa. Johannes Kastaja kuvataankin taiteessa takkutukkana.

Rastafari uskontoon kuuluvat miehet kasvattavat hiuksiaan, koska vanha testamentilliseen tapaan, he uskovat niissä olevan voimaa.

Indokiinalaisen rituaaliteatterin korkeissa päähineissä viitataan kosketukseen korkeimman kanssa.

Usko miesten hiusten voimaan ei ole vain raamatullinen. Navahoe-intiaanit ajattelivat hiusten olevan ajatuksia. Mitä pidemmät hiukset, sitä enemmän ajatuksia! Germaani-sotilaiden arvo näkyi hiuksista. Mitä pidempi oli tukka, sitä suurempi oli sotilasarvo germaaniheimoissa. He usein kokosivat vielä pitkät hiuksensa nutturalle päälaelleen. Se teki heistä pidemmän ja pelottavamman näköisiä. Orjilta ja sotavangeilta vietiin valta, voima ja arvo juuri ajelemalla heidät kaljuiksi. Frankkien Merovingi-kuninkailla riitti poikansa perinnöttömäksi tekemiseksi se, että isä ajeli poikansa pään kaljuksi.

Louisianalaisella cajun-muusikolla on päähine musiikin mukainen.

Hiuksissa tosiaan on jotain taianomaista. Yhä tänä päivänä eräät luostarit Intiassa ottavat intialaisnaisten hiuksia vastaan lahjoina jumalille. Kuinka ollakaan hiukset löytyvät ihmeen pian länsimaisilta markkinoilta hiustenpidennyksinä. Samoin vanha ajatus siitä, että rouvat eivät hiuksilla keikistele näyttää elävän ihmeen vahvana edelleen. Jo kaksikymmentä vuotta sitten ollessani kolmenkymmenen ikäinen leikkasin itselleni hetkeksi polkkatukan. Silloinen ruotsalainen mieskollegani totesi heti minut nähtyään: No onneksi sinäkin älysit jo, ettei sinun ikäisellä naisella voi enää pitkiä hiuksia olla!

Riisipellon paahtavassa auringossa on kehittynyt työhön sopiva hattu.

Päähine työn mukaan.

Kommentit (2)

Alankomaalainen

Hei Liisa! Olen nyt lukenut blogejasi uuden digilehdet- mahdollisuuden kautta, useita peräkanaa. Ajatusmaailmasi rikastuttaa minua. Kiitos

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat