Kirjoitukset avainsanalla näkeminen

Erään kerran olin Uffizin-museossa Firenzessä. Sisään tullessa heti on kävijää vastassa käytävä, jonka kattomaalaukset ovat huikeat. Sisään tuli koululaisryhmä noin 15-vuoden ikäisiä nuoria italialaisia. Yksi pojista tyrmistyi heti sisään astuttuaan. Hän huudahti: Ei voi olla totta! Uskomatonta. Hän katseli kattoa ja sanoi kavereilleen,. katsokaa nyt, ihan kuin jostain videosta! Katto on totta vieköön vaikuttava. Minulle ei kuitenkaan tulisi mieleeni ihan heti ajatella sitä, kuin videona. Ymmärsin kyllä pojan ajatuksen. Katossa kuvat seuraavat toisiaan vinhassa tahdissa ja vaikuttavina. Ainakin ripeästi käytävää kävellessä ja kattoa tuijottaen on taatusti mahdollista tuntea kävelevänsä videofilmin alla.

Pojan kommentti muistutti taas siitä, kuinka me kaikki koemme asiat omaa kulttuuripohjaamme ja ikäämme vasten. Olen usein yrittänyt kuvitella, miltä renessanssiajan ihmisestä tuntui katsellessaan vaikkapa Venuksen syntymää. Taatusti hän näki siinä erilaisia asioita, kuin minä näen nyt. Hänen maailmansa oli erilainen. Mutta ei aikaa katselijoiden välillä tarvitse olla 500-vuotta. Minä 52-vuotias Liisa Väisänen koen monet asiat toisin kuin 15-vuotias poika. Tai me näemme saman, kokemuksemmekin saattaa olla samankaltainen, mutta me ilmaisemme sen toisin. Tämä oli jälleen kerran hyvä muistutus. Mitäpä, jos tänään koettaisin nähdä asiat toisen ihmisen silmin. Ei se ainakaan elämääni köyhdyttäisi. Saattaisi jopa edes auttaa ymmärtämään.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat