Symbolitädin mielen ja sielunmaisemia. Jälleen kerran yksi esimerkki siitä, miten maailman voi myös lukea katsellen niitä symbolien kautta. Se toimii hieman kuin kirjallisessa teoksessa rivien välistä lukeminen. Tässä symbolisanomassa on osa tehty tahallisesti, osa on ollut sattumaa ja valokuvaaja on tallentanut sen siten, että siihen on saatu lisämerkityksiä. Siinä mielessä valokuvaaminen on samankaltaista kuin maalaaminenkin. Siinä haetaan merkityksiä ja niitä saa tunnistamalla asioita ja sitten kuvaamalla ne oikeasta suunnasta. Sanoma kuvassa on siis valokuvaajan siihen laittama. Käpy on elämän symboli. Elämän symbolina se on mitä yleisimmin käytettyjä koristeaiheita. Tässä aika on sammaltanut kävyn. Taustalla on kuvassa katu, joka lähtee sivulle. Me emme näe sinne suoraan. Vieressä on vielä ikkuna, josta heijastuu kirkasta valoa.
Symbolisilmi näistä elementeistä saa hyvin luettua sanoman: elämä sammaloituu, mutta aina silti aukeaa vielä uusi tie tai polku. Emme tiedä, mitä se tuo mukanaan, mutta valo on varma. Oma mottoni on jo pitkään ollut: transit umbra, lux permanet. Varjot väistyvät, valo pysyy. Se sopii mainiosti tähän kuvaan, ja tämä kuva sopii mainiosti vuoden alkuun. Uusia, virkistäviä, ei sammaloituneita polkuja meille kaikille!
