Kirjoitukset avainsanalla taiteilija

Muotokuva ei ole helppo laji, puhumattakaan taiteilijan omakuvasta. Paradoksaalista kyllä muotokuva, joka on vain mallinsa näköinen, ei ole välttämättä lainkaan hyvä muotokuvana. Muotokuvalta sopii ilman muuta odottaa enemmän kuin uskollista peili- tai valokuvaa mallistaan. Jos kyse on vain luonnon toisto, emme voi oikein puhua edes taiteesta.

Hyvä muotokuva kertoo paljon enemmän kuin ihmisen kasvonpiirteet. Taiteilija Giorgio de Chirico kuvaa meille kasvonsa vuoden 1925 teoksessaan varmasti hyvinkin uskollisesti. Nähtyämme tämän hänen omakuvansa, me varmasti tunnistaisimme taiteilijan kadulla, kun hän kävelisi vastaan. Hän on kuvannut itseään yhtään kaunistelematta. Näemme hänen otsansa pitkittäiset rypyt, harmaantuvat ja hieman harottavat hiukset sekä pienen leukansa. Ennen kaikkea hän on kuvannut meille silmänsä. Näemme taiteilijan tarkan katseen. Teosta tarkkaillessa nouseekin mieleen kysymys: kuka katsoo ketä: me häntä vai hän meitä?

Punaiset esiripusta muistuttavat verhot näyttävät meille, että taiteilijalla on tarkoitus paljastaa meille itsensä. Verhot ovat syrjässä. Nyt estradille, nähtäväksemme tulee taiteilija. Hän kertoo myös kuvassaan taiteensa lähtökohdan. Se näkyy teoksen oikeassa alareunassa. Chirico, vaikka italialainen olikin, syntyi Kreikassa. Hänen isänsä oli siellä töissä. Kreikka teki lähtemättömän vaikutuksen Chiricon elämään ja teoksiin. Hän muistuttaa lähes aina katselijaa eurooppalaisen kulttuurimme lähtökohdasta: Antiikin Kreikasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat