
Rossella Gillin omakuva vuodelta 2003 on nerokas. Jos taiteilija kuvaisi itsestään koko kasvonsa, hän toki näyttäisi miltä hän näyttää. Kuvatessaan vain silmänsä hän kertoo meille ammatistaan taiteilijana ja näyttää heti sen, mikä on hänen tärkein työvälineensä sekä sen, mikä on hänen mielipiteensä taiteen tekemisestä. Hän kertoo katsojalle, että hänelle taiteilijan työ lähtee siitä, että hän näkee asioita ja välittää ne sitten oman silmänsä kautta meille muillekin katsottavaksi. Kerrassaan hieno on leikki näkökulmilla. Kumpi meistä katsoo kumpaa. Katselemmeko me taiteilijaa, vaiko hän meitä? Se vie meidät peruskysymyksen äärelle. Mistä taiteessa on kyse?