Impressionismi jatkaa realismin aloittamaa polkua. Se keskittyy siihen, miten asiat esitetään. Tai ehkä vieläkin täsmällisemmin, se keskittyy siihen, miten ihminen näkee. Impressionismin taustalta löytyy muutama merkittävä mahdollistaja. Muutama on ihan tekninen seikka. 1850-luvun puolivälissä keksittiin sekä kannettavat maalaustelineet että lyijyputkilot, jotka mahdollistivat ulkona maalaamisen. Ensimmäinen ulkomaalauskoulukunta enne impressionismia oli Ranskan Normandiassa Eugène Boudinin johdolla toimiva koulukunta. Siellä saivat oppinsa kaikki suuret impressionistimestarit.

Ulkona maalaaminen toi kokonaan uuden aspektin verrattuna ateljeessa maalaamiseen: välittömyyden ja spontaanisuuden. Ateljeessa sama teosta voitiin jatkaa viikko ja kuukausi kaupalla. Ulkona maalatessa päivän pituus loi rajat maalausaktin pituudelle. Impressionismin nimikin lupaa sen, mistä on täsmälleen kyse. Kyse on impressiosta. Koulukunta hakee myös puhdasta silmää. Sellaista silmää, joka ei näe siten kuin on opetettu: nurmen aina vihreänä ja auringon keltaisena. Se hakee rehellistä näkymää, jossa tietyssä valossa nurmi saattaa saada vaikkapa sinisiä tai violetteja sävyjä. Monessa mielessä taiteilijan tulkintaa halutaan minimoida. Taiteilija tallentaa rehellisesti, nopeasti ja aidosti, sen mitä hän näkee.

Impressionistinen koulukunta muuttaa voimakkaasti myös värikarttaa. He nimittäin pohjustavat kankaansa valkealla, entisen ruskean pohjustusvärin asemesta. Se tuo aivan uudenlaista heleyttä teoksiin. Impressionistit rikkoivat vanhat tavat suhtautua maalaamiseen. He aloittavat suurten -ismien kauden, jossa ryhmä maalareita kokoontuu yhden näkemyksen alle, julistaen ajatuksiaan sekö manifestein, kirjoituksin että teoksillaan.

Tässä teoksessa Kylpijättäret vuodelta 1900, Dario de Regoyos on impressionistisilla värisävyillä ja pensselinvedoilla tavoittanut humoristisestikin hetken, jossa naiset pahaa aavistamatta valmistautuvat uimaan ja vastarannalla kurkistelee nuori poika, valmiina hyppäämään veteen hänkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat