Kirjoitukset avainsanalla historia

Homo Artisticus taidetta tekevä ihminen on halunnut aina jättää jälkensä itsestään ja kulttuuristaan jälkipolville. Tässä kuvassa on kopio Cueva Del Tesoron, joka sijaitsee Espanjan, Andalusian Cala del Moralin kaupungin alueella olevista ikiaikaisisten luolien seinällä olevasta kuvasta. Siinä esi-ihminen kivikaudelta on painanut kädenjälkensä luolan seinään. Meillä on ensimmäisiä pieniä merkkejä taiteen tekemisestä jo Homo Habiliksen ajalta eli 2.5 miljoonaa vuotta sitten. He tekivät teoksiaan lähinnä luihin ja raaputtamalla. mutta vasta Homo Sapienksen, joka ilmestyy maapallolle n 300.000 vuotta sitten, ajalta on säilyneitä luolamaalauksia. Tässä kivikautisessa maalauksessa näemme taiteen yhden funktion: siirtää asioita ja osaamista ajassa jälkipolville. Taide pohjaa merkkeihin. Se on itsensä ja oman kulttuurinsa ikuistamista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmiskunnan vapaa-ajan ja lomien historia herättää ainakin minussa kovin paljon ajatuksia. Elämäämme kuuluvat asiat ovat usein muka itsestäänselvyyksiä. Sitten, kun mietimme niitä enemmän, huomaamme, ettei esimerkiksi kesäloma tai vapaa-aika yleensäkään ole ihan niin yksinkertainen asia. Hyvä kysymys onkin: mitä loma merkitsee sinulle? Oletko koskaan miettinyt?

Vapaa-ajan käsite sellaisena, kuin me nykyisin sen miellämme, on uusi asia. Vapaa-aika lähtee erottumaan työajasta vasta teollisen vallankumouksen myötä. Se, mikä minua askarruttaakin on, kun nyt elämme jälkiteollista aikaa, muuttuuko vapaa-ajan konsepti kokonaan? Luulen, että kyllä. Omalla kohdallani huomaan sen itseasiassa jo tapahtuneen. Rakkaat ystävät ja perheeni, jotka huolehtivat jaksamisestani kysyvät minulta usein: muistathan pitää vapaata tai pidäthän lomaa. Silloin joudun aina kysymään itseltäni: mistä minä pidän vapaata? Mistä asiasta olen lomalla? Voinko yleensä olla lomalla?

Vuosilomailu alkoi monin paikoin Eurooppaa ranta-kolonioista.

Vapaa-aika syntyy silloin, kun alkaa teollistuminen. Vuosiloman esittelevät Euroopan maiden kansallissosialistiset liikkeet 1920-luvuilla saadakseen ääniä vaaleissa. Sitä ennen lomaa, irtautumista arjesta olivat tarjonneet lähinnä uskonnolliset ja kansalliset juhlapyhät.  Vuosilomaan kuului tuolloin käsitteenä paitsi aika, myös sitä tarjoavaien puolueiden kannalta kontrolli. He tarjosivat mahdollisuuksia lomanviettoon. Esimerkiksi Italiassa rakennettiin niin sanottuja loma kolonioita, joihin työntekijät saattoivat mennä perheineen. Silloin oli kyse lomasta, mutta oliko kyse vapaa-ajasta? Ei välttämättä, jos mietimme, että vapaa-aika on sellaista aikaa jolloin me itse päätämme, mitä me teemme. Se saattaa näyttää vapaalta-ajalta, mutta miten vapaata on aika, jolloin toinen saa päättää, mitä minä teen? Ohjattiin sitten avoimesti tai piilotellusti tekemisiäni. Lomaan usein liittyvä matkustaminen oli varattu vuosisatojen ajan hyvin pienelle yläluokalle.

Matkailu oli pitkään yläluokan huvia.

 

Vapaa-aikaan liittyy paitsi aika, jolloin teen, mitä haluan, myös kysymys siitä, mistä vapaudun. Teollistumista pidetään vapaa-ajan syntymisen ajankohtana juuri siksikin, että siihen liittyi poistuminen kotoa. Koti tai vapaa-ajan ympäristö ja työpaikka olivat eri. Toinen suuri muutos teollistumisen myötä liittyi kellon orjuuteen. Kello toki on keksitty jo keskiajalla, siis nykyisen tyyppinen kello, joka jakaa aikaa. Kuinka ollakaan se keksittiin juuri Euroopassa korvaamaan Aasian ja Lähi-Idän vesikelloja, joissa aika oli valuva. Tiimalasin tyylisissä kelloissa, liikkui niissä vettä tai hiekkaa ovat luonteeltaan erilaisia. Niissä materiaalia säilyy samana: menneisyys on läsnä nykyisyydessä ja siitä muodostuu tuleva. Kun Euroopassa keksittiin liipotin, syntyivät viisarikellot. Niissä aika jakautuu pieniksi palasiksi. Viisarin pysähtyy ja sitten loksahtaa eteenpäin (siitä äänestähän monen eurooppalaisen kielen sana clock, kello juontaakin). Viisarikellojen maailman aika ei ollut enää jatkuvaa. Jo 1400-luvulla ovat nähtävillä ensimmäiset käsityöläissopimukset, joissa laskutetaan: ei valmiiksi tulleesta työstä, vaan ajasta, joka siihen oli käytetty. Muutos oli valtava! Se vaikuttaa yhä kaikkien meidän elämässämme. Teollistumisen myötä ihmiset lähtevät kotoaan toisaalle tekemään töitä. Käsityöläisvaltaisessa kaupungissahan käsityöläisillä oli usein samassa rakennuksessa paja alhaalla, koti yläkerrassa ja varastot ylimpinä. Maaseutu ympäristössä koti ja työ olivat ja ovat paikallisesti vieläkin lähempänä toisiaan. Teollisessa maailmassa mentiin töihin toisaalle määrättynä kellonaikana ja samoin palattiin kotiin tietyllä kellonlyömällä. Läheskään aina kellonajat eivät noudattaneet enää ihmisen biologista rytmiä tai yleensäkään luonnon eli yön ja päivän tahtia.

Minun, kuten niin kovin monen vapaan ammatinharjoittajan tai etätyötä tekevän ihmisen elämä on monessa mielessä palannut varhaisempaan. Oma elinympäristö on myös työympäristöni. Kellonaikoja minun ei tarvitse katsoa. Minulla on esimerkiksi erään kirjantekstin luovuttamisen aika määrätty tämän kuunloppuun. Ei ketään kiinnosta, milloin minä sen kirjoitin: aamukuudelta, yöllä neljältä, maanantaina vaiko sunnuntaina. Todellisuudessa minä saatankin usein herätä yöllä, johonkin kirjaan koskevaan ideaan. Silloin nousen sängystä, käyn sen kirjoittamassa. Sen jälkeen jatkan sitten untani. Viheliäisten selkävaivojeni tähden, minä katkaisen parintunnin välein kirjoittamistyöni. Saatan viedä koirat lenkille ja palata sitten työni ääreen.

Usein kuulee pohdiskeltavan sitä, voiko esimerkiksi eläkeläinen tai työtön olla vapaalla tai lomalla? Minulle matkailualalla työskennellessäni on jäänyt mieleen useampi kuin yksi asiakas, jonka saatoin kentälle kotimatkaa varten. Kun hyvästelin heitä, he sanoivat minulle: hyvää loman jatkoa. Tällöin loma tai vapaa on selkeästi paikkaan, ei aikaan tai tekemiseen sidottua. Toivottajat eivät tulleet ajatelleeksi sitä, että minun arkipaikkani oli se heidän lomansa paikka.  Jos vapaa-aika alkaa siitä, kun lähtee pois työpaikalta. Silloin voisi ajatella, että loma ja vapaa onkin arjesta pois olemista. Silloin toki loma on eläkeläisillä tai muillakin, jotka eivät työtä tee. Loma on heille sitä, että he pääsevät pois oman arkensa piiristä.

Lieneekö risteilyjen suosion takana se, että merellä ei ole missään ja siis taatusti irti tavanomaisesta?

Vapaa-aika on harvoin ei-minkään tekemistä. Kuka meistä ei olisi palannut lomamatkalta todeten, että nyt tarvitsen viikon loman toipuakseni kaikesta tekemästäni ja näkemästäni. Toisaalta myös jatkuvat harrastukset, vaikka kuuluvatkin vapaa-aikaamme saattavat toisinaan olla sellaisia, että tarvitsemme niistäkin vapaata. Nykyihmistä vaivaa usein horror vacuum: tyhjyyden pelko. Loma vakuumissa voisi kuitenkin olla hyvä mielellemme ja kehollemme. Vapaata ilman mitään suunniteltua ja suorittamista on harvinaista herkkua kenellekään.

Horror Vacuum! Onko tyhjyys pelottavaa vai hyväksi meille?

Antiikin Roomassa otium eli vapaa oli varattu vain rauhan aikaan ja vain ylhäisölle. Otiumin tarkoitus olla aikaa, jolloin vallanpitäjät rikastuttavat mieltään tuoden sitten sen hedelmät otiumin päätyttyä kaikelle kansalle. Kreikan klassisella ajalla on olemassa termi σχολή eli skhole. Sanalle kehittyi kaksi merkitystä: koulu sekä vapaa-aika. Nykyihmisestä merkitykset saattavat tuntua päinvastaisilta, mutta itse asiassa ne ovat olleet sama asia. Silloin, kun oppiminen miellettiin vielä vahvasti etuoikeudeksi, tämä oli helpompi ymmärtää. Toisaalta kyllä yhä esimerkiksi kesäyliopistojen kurssit täyttyvät lomailevista ja oppimisenhaluisista ihmisistä. Filosofi Aristoteles mainitsee skholen aikana, jolloin ihmisellä on aikaa vapaaseen toimintaan eli pohdiskelemiseen. Näennäinen ei-mitään tekeminen onkin ihmistä jalostuneimmillaan: mietiskelyä sekä ajattelua.

Otium vaiko skhole?

 

Jälkiteollisen yhteiskunnan kehittyminen tuo suuria muutoksia kaikkien meidän ja ennen kaikkea tulevien sukupolvien elämään. Yksi niistä muutoksista on taatusti vapaa-ajan ja työhön käytetyn ajan uudelleen määritteleminen. Mistä me tosiaan otamme lomaa ja vapaata? Paikasta, ajasta, tekemisestä? Oli sinun lomasi millainen tahansa, toivon sen olevan hyvän! Ja tietenkin kauan eläköön Aristoteles ja ajattelu!

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lääketieteen historia saattaa olla huvittavaa, avartavaa, kiinnostavaa ja ehdottomasti silmiä avaavaa myös meille ei-lääketieteenammattilaisille. Itse tutustuin lääketieteen historiaan ensimmäisen kerran noin viisitoista vuotta sitten työni kautta ja hullaannuin täysin. Historian hieno puoli onkin siinä, että pieneltä tuntuva tapahtuma avaa ihan uusia historianlehtiä.

ÖTZI JA NYKYIHMINEN

Kyllä minua ainakin lohduttaa seuraava tieto korkean kolesterolini kanssa. Sanovat, että se on tämä nykyinen elämäntyyli ja huonot ruokatavat, jotka nostavat kolesterolia. Siihen on mukava vastata, että kuulkaahan myös jäämies Ötzin 3300 eKr noin 45-vuotiaana kuollut ja Alpeilla säilynyt ruumis kertoo analyyseissä, että hänkin kärsi korkeasta kolesterolista. Minulla ja hänellä on muitakin yhtäläisyyksistä. Minullakin on nivelrikko. Ötzin nivelrikkoa aikalaiset olivat yrittäneet parantaa maagisilla tatuoinneilla juuri nivelrikon tyypillisillä särkyalueilla. Kiitos tulehduskipulääkkeiden minulla on vain kaksi tatuointia ja ne eivät liity mihinkään sairauteen. Edelleen punkkien levittämää borrelioosia pidetään yhdestä vaikeimmin määriteltävistä diagnooseista. Ötzi oli saanut senkin tartunnan. Ötzi oli myös intolerantti laktoosille. Aika vähän uutta auringon alla siis viimeiseen 5000 vuoteen.

Isorokko rokotteen keksi Edward Jenner, huomatessaan, että karjakot eivät sairastuneet isorokkoon. Hän käytti rokotteessa lehmärokkovirusta, joka suojasi isorokolta. Tässä esitetään 1800-luvun sotilaiden joukkorokotusta. Rokotteen aine otettiin tuoreena paikalla olevasta vasikasta.

KAUHISTUTTAVA KUPPA

Syfilis eli kuppa on vaatinut paljon uhreja. Tautiin liittyy ihmeellistä tarunhohtoa. Se kiehtoo mieliä ehkä juuri siksi, että se liitetään syntiin, pahamaineiseen elämään ja toisaalta, niin tosiaan toisaalta, myös kulttuuriin. Tottakai kupan leviämisestä on syytetty milloin ketäkin. Ranskalaiset kutsuivat sitä Napolintaudiksi, Italiassa sen nimi oli Ranskantauti. Mitä todennäköisimmin kuppa levisi Eurooppaan Kolumbuksen laivojen myötä. Se levisi epidemian kaltaisena Ranskan Kaarle VIII sotaretken aikana Italian niemimaalla ja sotilaiden palattua kotiin myös Ranskaan. Lääke syfilikseen keksittiin vasta 1905. Kuppa jätti arpia kasvoihin ja kehoon. Jälkiä näkyy myös taidehistoriassa. Leonardo da Vincin maalaama, Louvressa sijaitseva muotokuva kuvaa meille kauniin nuoren naisen, jolla on erikoinen koru otsallaan. Hän lienee yksi varhaisimpia todistettuja kuppatapauksia Euroopassa. Maalaus on nimittäin vuosien 1495 ja 1499 välillä maalattu, kuppa tuli laivoissa Eurooppaan 1492. Tämän kaltaisia kasvokoruja käytettiin nimenomaan kupan arpien peittämiseen renessanssiajalla. Kulttuuritaudin maineen kuppa sai, kun siihen sairastuivat muun muassa Franz Schubert, Oscar Wilde, Guy Maupassant, Charles  Baudelaire, Edouard Manet, Filosofi Nietzschen tapauksesta on hieman epäselvyyttä oliko kyseessä lopultakaan kuppa. Vakavasti otettaville poliitikoille kuppa ei tietenkään sovi. Adolf Hitlerin kuppaa pidettiin mahdollisimman salassa. Edelleenkään Amerikan Yhdysvalloissa ei saa avoimesti puhua siitä, että presidentti Washingtonilla oli mitä todennäköisimmin kuppa.

Kupan jättämä jälki peitetään korulla.

ONKO PERÄSUOLI SUORA?

Ihmisruumis oli pyhä, siihen ei ollut soveliasta koskea edes kuolleena. Ruumiinavauksia ei pidetty sopivina. Varhaisin anatomian tuntemuksemme tai ehkä tuntemattomuutemme pohjaakin eläimille tehtyihin ruumiinavauksiin, joiden perusteellä pääteltiin, miltä ihminen näyttää sisältä. Kreikkalaissyntyinen, mutta Roomassa gladiaattorien lääkärinä toiminut Galenos oli anatomian isänä vuosisatoja kunnioitettu lääketieteen isä. Galenos antoi muun muassa nimen rectum peräsuolelle. Nimi on harhaanjohtava. Rectum tarkoittaa suoraa ja ihmisen peräsuoli on kaikkea muuta kuin suora. Tämä juuri todistaa sen, ettei hän ollut avannut ihmistä vaan eläimiä, joiden peräsuoli on suora. Kun lopulta ihmisiäkin avattiin, moni anatominen oletettu virhe korjaantui. Yksi virhe vaan säilytti pintansa pitkään. Sydämen arveltiin pumppaavan ilmaa eikä suinkaan verta. Se johtui siitä, että aluksi ruumiinavaukset sallittiin vain teloitetuille. Päänsä menettäneiden ja verensä valuttaneiden sydämissä ei niinkään verta näkynyt. Vasta William Harvey sai todistettua vuonna 1628, että sydän pumppaakin verta. Ei häntä toki kukaan halunnut uskoa. Kun hän piti puheen Pariisin kuninkaallisessa puutarhassa kertoen löydöstään, hänen teoriansa kumottiin pilkkahuudoin. Hänen auktoriteettinsa ei riittänyt, mutta täysin asiaa tuntemattoman tahon nimittäin Ranskan Ludvig XIV eli aurinkokuninkaan auktoriteettia ei kukaan uskaltanut kyseenalaistaa. Kun kuningas vahvisti, että näin on sydän pumppaa verta, Harveyn teoria meni lävitse.

Kun vivisektioista innostuttiin, niistä todella innostuttiin. Tämä Napoleon III n pöydän rakentamiseen ja koristeluun on käytetty seuraavia ihmisen osia: aivoja, verta, sappea, keuhkoja, maksaa, rauhasia, neljä ihmisen korvaa, leikeltyjä nikamia, muumioitua ja kivetettyä jalkaterää.

AURINKOKUNIGAS JA LÄÄKETIEDE

Ludvig XIV vaikutus lääketieteen ja jopa musiikin historiaan lääketieteen kautta ovat uskomattomat. Se ei pelkästään johtunut siitä, että pitkän hallituskautensa 72 vuotta (hän tosin tuli valtaan jo neljä vuotiaana) aikana hän ehti sairastaa, jos mitäkin. Hänen hovilääkäriensä muistiinpanoista voidaan päätellä hänen sairastaneen ainakin hammasmätää, kaksi tippuria (ensimmäisen 14-vuotiaana sairastetun tippurin syypää oli hänen äitinsä. Hänen äitinsä hankki pojalleen noin kolmekymmentävuotiaan prostituoidun opettamaan pojasta miehen), kroonista yskää (sanonta kuului, kun kuningas yskii, koko valtakunta vapisee), unettomuutta ja painajaisia, jotka muistuttivat hallusinaatioita, hänellä oli isorokko, munuaiskiviä, kihtikohtauksia, suolistomato, enemmän täitä, kuin hyvänä pidettiin (täitä oli kaikilla ja niitä ei ajettukaan kaikkia pois, koska ajateltiin niiden imevän huonoa verta pois ja siten olevan tarpeellisia, mutta liika oli liikaa kuninkaallakin) sekä sitten se pahin ja historiallisin eli anaalifisteli. Sen syyt ovat taatusti olleet muiden tautien hoitoon käytetyt 14 peräruisketta päivässä, ratsastaminen ja surkea hygienia. Tilanne oli jo niin paha, ettei kuningas voinut hoitaa valtakuntansa asioita. Ainut vaihtoehto oli leikkaus. Leikkaus oli vaarallinen sillä fisteli oli syvällä. Sitä varten piti kehittää ihan omanlaisensa veitsi sekä levitin, jotta kirurgi pääsi tekemään töitä rauhassa. Totta kai välineet piti testata. Niitä testattiin vangeilla tehden koeleikkauksia. Vangit muuten kuolivat kaikki.

Aurinkokuninkaan anaalifistulin leikkauksessa käytetyt välineet saavat ihmettelemään leikkauksen onnistumista.

Kun katsottiin, että nyt on veitsen malli sopiva, paikalle kutsuttiin neljä apteekkaria pitämään viinillä ja oopiumilla rauhoitettua kuningasta paikoillaan, kuninkaallinen rippi-isä rukoilemaan, rakastajatar Madame Maintenon tukemaan ja henkilääkäri valvomaan tapahtumaa. Luonnollisesti tärkeimmät olivat kaksi kirurgia, jotka tuolloin eivät vielä olleet lääkärien ammattikuntaan kuuluvia. Kuningas leikattiin 18. marraskuuta 1686. Johtuiko oopiumista vain rakkaan Madame Maintenonin läheisyydestä, kuninkaan kerrotaan olleen rauhallinen koko leikkauksen ajan. Kuningas selvisi kuin selvisikin. Jean-Babtiste Lully sävelsi teoksen, johon Brionin kreivi teki sanat: Dieu sauve le Roi. Iso-Britannialaiset ovat myöhemmin lainanneet kappaleen hymnikseen God save the King-muodossa. He väittävät perienglantilaiseen tapaan teosta edelleen tuntemattomien tekijöiden traditionaaliseksi kappaleeksi. Sokeritautia ei tuohon aikaan tunnettu tautina eikä osattu hoitaakaan. Mitä todennäköisimmin Lully sairasti diabetestä. Kun hän johti kuninkaan leikkauksen onnistumisen puolesta pidetyssä Jumalanpalveluksessa orkesteria Dieu sauve du Roi –kappaleessa, hän huitaisi pitkällä orkesterinjohtajan sauvallaan haavan jalkaansa. Tyypillisesti diabeetikolle siitä tuli gangreeni, jota hän ei antanut leikata ja menehtyi. Tuolloin vaarallisen pitkät kapellimestarinsauvat lopulta lyhennettiin nykyisen kokoisiksi. Kuningas oli kiitollinen kirurgeilleen. Lääketieteellisen tiedekunnan lääkäreiden vastustukset menivät kuuroille korville, kun Aurinkokuningas määräsi myös kirurgeille oikeuden opiskella lääketieteellisessä. Lääkärit yrittivät esittää tekevänsä töitä aivoillaan, kun kirurgit tekevät vain käsillään. Leikkaavat kirurgithan kuninkaan olivat pelastaneet, joten kuningas piti päänsä.

Opetustarkoituksessa tehty avaus, on taidemaalari Jan van Neckin ikuistama 1683.

PARACELSUKSEN KANAT

Kanatkin on syytä mainita lääketieteen historiassa, ainakin Paracelsuksen kanat. Syntyjään kyseinen sveitsiläinen lääkäri, alkemisti, astrologi, psykologi ja okkultisti oli nimeltään Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim (1493 – 1541). Mutta vaatimaton kun oli, hän otti nimekseen Para-Celsus eli parempi kuin Celsus, tuolloin vielä kunnioitetun lääketieteen antiikinajan auktoriteetin Celsuksen mukaan. Hänen tapansa halveksia vanhoja auktoriteetteja aiheutti hänen kuolemansakin. Kun hän jälleen kerran haukkui vanhoja mestareita Salzburgissa, isäntä käski palveluskuntansa heittää hänet ikkunasta ulos kadulle. Niin tuo lääketieteen suuri nero kuoli. Häntä on kuitenkin meidän kiittäminen muun muassa siitä, että hän uskoi lääkärin silmien olevan parempi tapa oppia asioita, kuin vanhat kirjat. Hän myös ymmärsi välskärinä toimiessaan, että haavojen tulehtumisen ehkäisyssä parasta on hygienia, ei amputointi. Hän määritteli ensimmäisenä ammattitaudin käsitteen osoittaen kaivostyöläisillä olevan arseenimyrkytyksiä. Hän perusti toksikologian huomatessaan, että annos tekee lääkkeen. Aine voi olla myrkkyä tai lääkettä sen mukaan, kuinka paljon sitä antaa. Hän ymmärsi myös lumelääkkeen toimivuuden joissain tapauksissa. Osa hänen kirjoituksissaan ovat erityisen epäselviä. Hän kirjoitti niitä usein kapakoissa ja humalapäissään, mikä selittää paljon. Hän sekoitti alkoholia ja rikkihappoa toisiinsa saaden aikaan valkoista vettä, kuten hän sanoi. Nykyisin kutsuisimme sitä eetteriksi. Hänen kanansa pääsivät siihen käsiksi. Juotuaan sitä, ne nukahtivat. Aurinkokuninkaan epäonneksi tätä keksintöä ei silti käytetty vielä hänen nukuttamisekseen, vaikka Paracelsus nähdessään kanansa nukahtaneina tekikin kokeita eetterillä kivun lievitykseen. Anestesia kehittyy vasta 1800-luvulla. Niin kiinnostava Paracelsus on, että soisi jonkun teattereista ottavan uudelleen ohjelmistoonsa Mika Waltarin historiallisen näytelmän Paracelsus Baselissa.

Kätevääkin kätevämpi kannettava matka-apteekki reissulle mukaan.

 

NAISTEN SYYTÄ

Rutto epidemiat olivat kammottavia. Niiltä säästyi ani harva. Keisari Justinianuksen ajalla 500-luvulla rutto vei Konstantinopolin asukkaista suurimman osan. Mustarotan kirppujen levittämä paiserutto, mustasurmanakin tunnettu, vaivasi Eurooppaa monesti. 1340-luvun epidemia oli kaikkein pahin. Sille tietenkin piti hakea syy. Pariisista ajettiin kaikki juutalaiset pois. Senhän täytyi olla heidän syynsä. Juutalaiset lähtivät, rutto jäi. Uusi syyllinen löytyi naisista. Syyllinen olikin Eeva jälleen kerran. Tällä syytöksellä olikin kauas kantoisemmat seuraukset. Naisilta kiellettiin lääkärin ammatinharjoittaminen. Sitä ennen oli naislääkäreitä ollut. Naisia tavataan lääkäreinä seuraavan kerran vasta 500-vuoden kuluttua uudelleen.

Toki ruttoon etsittiin lääkkeitä. Yhtenä tehokkaimpana pidettiin amuletin omaista kaulakorua. Sen valmistaminen kävi keneltä vain, jolla oli saatavillaan riikinkukkoja. Ruton ennaltaehkäisevä resepti kuulosti tältä: ´Tapa väkivaltaisesti kaksitoista (symboliluku apostolit) riikinkukkoa (symbolieläin, joka symboloi kuolemattomuutta) ja katkaise niiden päät. Laita päät roikkumaan kaulanauhaan ja pidä kaulassa´. Mielestäni tällainen ruttokaulanauha saattaisi soimia hyvin nykyaikanakin flunssaa ja pisaratartuntatauteja vastaan. Kuka tulee tartuntamatkan päähän ihmistä, jolla roikkuu kaulassaan kaksitoista mädäntyvää riikinkukon päätä?

Kuvat eivät ole alkukuvaa ja vivisektio lukuunottamatta kovinkaan korkealaatuisia tällä kertaa, mutta toivottavasti sitäkin kiinnostavampia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat