Kirjoitukset avainsanalla ihmisyys

Joan Miron (1893 – 1983) vuonna 1953 maalaama teos Rakastavaisten itku on Joan Miroa tyypillisimmillään. Kandinskyn esimerkin innoittamana hän jätti esittävyyden, vaikkakaan ei aivan kokonaan. Hänen teoksissaan on joku viite todellisuuteen näennäisestä abstraktista ilmiasustaan huolimatta. Hän oli myös innostunut surrealismista ja sitä kautta ihmisten alitajunnasta ja tunteista. Samalla hän on kuitenkin ilmeisen innostunut jonkinlaisen alkuihmisen ideasta. Miro näyttää ajattelevan, että meillä kaikilla ihmisillä on samanlaisia tai ainakin samankaltaisia tunteita. Hän on myös hyvin tietoinen kulttuuri- ja taidehistoriasta. Hän otsikoi teoksensa siten, että se on alluusio teokseen Itku Kristuksen ruumiin äärellä. Tässä itku, yhteinen suru koskettaa molempia rakastavaisia. Itkun syykin meille selviää. Kyseessä on lähtö. Toinen nousee kuin taivaaseen tai avaruuteen, toinen jää maanpäälle. Taivaan kuvaamiseen riittää pari lähes luolamaalaus graffitin tyylistä merkkiä: kuunsirppi ja tähti.

Miro on mies, joka runoilee pensselillään. Samalla tavoin, kuin runoilija muutamalla sanalla saa kokonaisen tunteen voimakkaasti eteemme, Miro onnistuu luomaan kaipuun ja tunnelman muutamalla viivalla. Tämän teoksen maalaamisen aikoihin Miro ja muutama muukin eurooppalainen maalari innostui tähtitaivaan kuvaamisesta. Tähtitaivaan tarkkailijoina ihminen on kautta aikain yhdistänyt tähtiä tehden kuvioita kuin yhdistämällä pisteitä viivoilla toisiinsa. Tässä teoksessa on samaa tunnelmaa. Hahmot ovat kuin tähtiä tai niistä yhdistelemällä saatuja kuvioita. Se saa ajatuksemme nousemaan kosmiseen, meitä kaikki ihmisiä yhdistävään tilaan ja tunteeseen. Meillä ihmisinä on samat tunnekokemukset. Me voimme ymmärtää toisiamme. Olemme samaa kaikkeuden osaa, silloinkin, kun surrealismi muutoin korosti yksilöllisyyttä. Miro kuljettaa meidät yksilöstä kohden ihmisyyttä yleensä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin joitain aikoja sitten katselemassa jälleen kerran Picasson teosta Guernica. Teos kuvaa siviilimurhaa, joka tehtiin 1937 Gernika nimisessä kaupungissa. Silloin oli markkinapäivä ja kaupunkia pommitettiin aamusta iltaan. Uhrit olivat lähinnä naisia ja lapsia. Mikä sitten oli syy pommitukseen? Se yksinkertainen tosiasia, että alueella asui baskeja. Gernika on vanha baskikaupunki. Tämä on asia, joka toistuu ihmiskunnan historiassa jatkuvasti. Me emme hyväksy omia virheitämme ja etsimme niille syntipukkia. Lähdemme etsimään vastakkainasettelua me ja nuo muut. Jako voidaan perustaa ihonväriin, uskontoon, sukupuoleen, äidinkieleen, ammattiin, ikään, puoluekantaan, itseasiassa ihan mihin tahansa.  YK:n ihmisoikeuksien artikla unohtuu aina ja kaikkialla joka ikinen päivä. Se kaivetaan esiin juhlapuheissa, silloin kun haluamme tuntea itsemme moraalisesti yleviksi.

Kaikkein vaikeinta lienee olla itselleen rehellinen. On se vaikeaa ajatella, että minä olen minä vain minulle sattuneiden onnekkaiden olosuhteiden tähden: mihin synnyin ja kenen lapsena satuin syntymään. Jos olisin syntynyt vaikka narkomaanien vanhemmaksi, olisin jo äitini kohdussa kasvanut narkomaaniksi. Jos olisi syntynyt Afrikan nälkäalueilla, en todennäköisesti olisi saanut kahden ensimmäisen elinvuoteni aikana riittävästi ravintoa ja älykkyysosamääräni olisi vääjäämättä alhaisempi kuin se on länsimaalaisena. Jos en olisi syntynyt Suomeen vaan Lähi-Itään, en varmasti olisi luterilainen vaan islaminuskoinen. Jos olisin syntynyt 20 vuotta myöhemmin, minulla olisi vähemmän ryppyjä.

Olenko minä valinnut tämän kaiken itse? Olenko minä itse ansioitunut saadakseni tämän? Ihmisoikeuksien julistus ei oikeastaan ole yhtään tämän kummempi juttu. Se tarkoittaa vain tätä, kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kauneudessaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat