Kirjoitukset avainsanalla INTOHIMO

Olen miettinyt mielenkiinnon kohteita. On olemassa selvästi kahdentyyppisiä ihmisiä. On heitä, jotka ovat kiinnostuneempia ihmisistä. Sitten on meitä, jotka olemme kiinnostuneempia asioista.

Taistelen usein omaa kylmyyttäni vastaan. Toisin sanoen pelkään sitä, että vaikutan kylmältä ja töykeältä juuri silloin, kun olen kaikkein eniten innoissani. Minun tarkoitukseni ei suinkaan ole olla töykeä, mutta toisinaan innostus asiaan vie liikaa mukanaan. Onhan lehtiäkin kahdenlaisia. Sellaisia, jotka kertovat ihmisistä ja sitten niitä, jotka kertovat asioista. Voitte arvata kumman tyyppisiä lehtiä minä luen. Tottahan toki ihminen ja esine sekä asia kohtaavat. Ilman niitä ihmisiä ei olisi asioita ja esineitäkään. Silti minä jaksan olla vain hetken kiinnostunut vaikkapa Leonardo da Vincin elämästä tai Picasson naisasioista. Enemmän minua kiinnostaa heidän tekemiensä asioiden seuraukset. Se ympäristö ja ajanhenki, missä he tekivät teoksensa. Olen vahvasti sitä mieltä, että suurmiehet ja naiset ovat usein olleet suuria juuri siksi, että he olivat ja elivät oikeaan aikaan suhteessa omiin kykyihinsä.

Uudet elämän kokemukset opettavat meitä. Yksi suurimpia opetuksia silloin, kun astuu pois totutuista asioita ja tekemisistä, on se että ihminen oppii tuntemaan itseään enemmän. Tuntuu minustakin kummalliselta, että 52 –vuotiaana opin itsestäni enemmän ja näen itseni aivan uudelta kannalta. Olen kertonut, kuinka olen aivan uuden edessä, kun hyppäsin itselleni täysin tuntemattomaan eli tekemään televisiosarjaa. Siinä tulee vastaan upeita ja uusia asioita sekä näkökulmia. Mutta kyllä se hieman nolottaa, kun ohjaaja joutuu muistuttamaan, että ei se haittaa olla ystävällinenkään. Tunnen itseni kuin nälkäiseksi saalistajaksi, silloin, kun näen jotain uutta ja innostavaa. Muu maailma tahtoo unohtua kokonaan. Taas kerran näen kuinka ohut on sivistyneen käytöksen pintakiilto.

Tämä sai mieleeni erään muiston vuosien takaa. Minä olin menossa ensimmäistä kertaa opastamaan Maltan-saarelle. Noihin aikoihin ei oppaille annettu paljoa aikaa tutustua kohteeseen. Minullakin oli kolme päivää aikaa saada Maltan saari haltuuni kaikkineen. Oli pääsiäispyhät. Olin matkassa mukanani vanhanaikeinen pankkikortti. Tämä tapahtui paljon ennen sirukortteja. Noille korteille oli valitettavan tyypillistä se, että niistä meni magneettinauha. Niin oli käynyt tälläkin kertaa. Olin Maltalla ilman rahaa ja toimimaton pankkikortti mukanani. Pankit olivat kiinni, käteismääräyksiäkään en voinut avukseni pyytää.

Onneksi Malta on pieni. Lähdin joka aamu heti, kun valo riitti ja kävelin koko päivän ehtiäkseni kohteet läpi ennen asiakkaiden tuloa. Kävelin reiät kenkiini noiden muutaman päivän aikana. Nälkä oli kammottava. Minulla olisi ollut hotellissa aamiainen, mutta tiukan ohjelmani tähden en voinut jäädä odottamaan sitä. Kun asia sitten ratkesi ja pääsin ruokapöytään maltalaisen dieettini jälkeen, minulla oli täysi vaiva käyttäytyä sivistyneesti. Tunsin konkreettisesti syljen erityksen lisääntyvän ruoan läsnäolosta. Ymmärsin koirien kuolaamisen ja sen, kuinka lähellä eläintä me ihmiset yhä olemme.

Sama ilmiö tapahtuu minussa silloin, kun eteeni tulee jotain kiinnostavaa tutkittavaa ja ihmeteltävää. Muu unohtuu.

Kyllä minä teistä kaikista pidän. Jos joskus tunnun hätäiseltä, kysykää suoraan, mistä sinä nyt taas olet niin innostunut.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on tapana suhtautua intohimoisesti elämääni, myös työhöni. En osaa tehdä mitään puolittain. Niinpä löydän itseni jatkuvasti tilanteesta, jossa olen jaksamiseni äärirajoilla. Toisaalta olen onnekkaista onnekkaimpia. Saanhan tehdä työtä, jota rakastan. Toisaalta juuri se rakkaus on vaaratila. Ei ole turhaa,  että rakkaus oli sairausmääritelmä pitkälle 1800-luvulle saakka. Rakkaus saa tekemään hulluuksia sen tiedämme kaikki. Rakkaus työhön ei ole tästä poikkeus. Rakkaus työtä kohtaan saa valvomaan öitä ja olemaan syömättä päivisin. Rakkaus työhön saa meidät jopa laiminlyömään paitsi omaa itseämme ja kehoamme myös lähimmäisiämme.

Rakkaus työhön ajaa meidät yhä uudestaan ja uudestaan tilanteeseen, jossa oma terveys alkaa reistailemaan ja fysiikka huutaa kaikin keinoin: lopeta! Toivuttuamme neljännestä keuhkoputkentulehduksesta ja viidennestä vastahaavasta luulemme oppineemme jotain. Mitä vielä? Rakkaudesta ja intohimosta sairastunut pää taas odottaa seuraavaa kiinnostavaa työ ideaa. Kaikki vaivat unohtuvat ja intohimo kuljettaa valvotusta yöstä toiseen.

Elämä on tasapainoilua. Myös työelämä. Kiitos kaikille läheisille, jotka kaikesta huolimatta jaksatte rinnallani.

Kommentit (2)

Irene
1/2 | 

Olet ihan Super🌺 Ja hyvä esimerkki muille positiivisesta asenteesta! Hymyä päivään❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat