Kirjoitukset avainsanalla intohimi

Menneellä viikolla luennoin paljon. Luennoinnin hienoja puolia on ääneen sanominen. Kun ajatuksia pyörittää omassa päässään, ne ovat toisinaan liian lähellä. Kun ajatukset pukee sanoiksi ja lausuu ulos, ne kuulee itsekin omilla korvillaan. Siten saa ajatuksiinsa etäisyyttä.

Olin syksyn ja talven jäljiltä aika väsynytkin. Onhan minulla ollut kaikenlaista terveysongelmaakin ja sen lisäksi paljon töitä. Kaikki vapaat ammatinharjoittajat tietävät sen ikuisen tasapainoilun töiden kanssa. Pitää hakea paljon ja osan saa. Tällä kertaa minulle oli käynyt niin, että olin saanut kalan jokaiseen laskemaani koukkuun. Töitä siis on ollut hieman liiankin kanssa, mutta hyvä niin. Väsymyksen kanssa käy helposti niin, että liekki alkaa hiipumaan. Meillä lienee kaikilla omat motivaatiomme tehdä työtämme. Minun motivaationi on aina ehdottomasti ollut intohimo tekemääni työhön. Se on kuin liekki, joka roihuaa sisällä. Väsymyksen hiipiessä kehoon ja mieleen oli liekkini alkanut hiipumaan: huomaamatta ja hiljaa.

Menin luennoimaan hieman epäröiden itsekin. Onkohan tämä nyt hyvä? Onko juuri tämä asia se tärkeä?

Siinä luennoidessani, kuunnellessani sitä, mitä sanoin innostuin itsekin. Kuin havahduin huomaamaan, että onhan se, mitä sanon tärkeää. Minä uskon tähän, mitä teen. Hiillokseen tuli puhallettua ja liekki roihahti taas. Mieleni täyttyi energiasta ja samalla mielenrauhasta.

Luennoin varhaiskasvattajille. Olin ajatellut luentoa ennen jo, miten onnellisia he ovat. Heidän ei koskaan tarvitse miettiä sitä, onko heidän työnsä tärkeää. Hehän luovat koko maailman tulevaisuutta jokainen päivä He kasvatuksellaan päättävät, mihin ihmiskunta suuntaa askeleensa. Jos se ei ole tärkeää, mikään maailmassa ei ole.

Minä löysin liekkini uudelleen ja olen siitä kiitollinen. Samalla halusin jakaa sen yksinkertaisen symboliikan, joka sai minut havahtumaan. Symbolit siirtyvät historiasta nykyaikaan, mutta kantavat silti vanhoja merkityksiä mukanaan.

coffee on Melvillen Moby Dick romaanin ensimmäisen perämiehen mukaan nimetty kahvilaketju, joka tarjoilee kahvia asiakkailleen ympäri maailmaa. Kahvilaketjun ensimmäinen liike perustettiin Seattleen, Pugetin salmen rannalla sijaitsevaan satamakaupunkiin. Nykyisin suositun kahvilan logo on tuttu kaikkialla. Harvoin, jos koskaan katselemme sitä tarkemmin ja mietimme, mitä se oikeasti esittää. in ensimmäisen kahvilan liikemerkissä näkyi hieman selvemmin, että se esittää kaksipyrstöistä merenneitoa eli seireeniä. 1970-luvun Amerikassa herätti paheksuntaa, kun kuvassa näkyivät seireenin napa, rinnat ja vielä häpy, jonka kohdalla pyrstö jakautuu kahtia. Logo sensuroitiin nykyisen kaltaiseksi. Hiukset peittävät rinnat ja napa ja pyrstön jakautuminen hävyn kohdalla jää katselijan mielikuvituksen varaan, kuva on rajattu ylempää. Kahvila valitsi tuotemerkikseen seireenin sillä omistajat näkivät niitä satamassa laivojen keulakuvina usein. Laivathan kahvinpavut Seattleenkin toivat.

Seireeni on ilmestynyt Eurooppalaisen kulttuurin mytologiaan jo ennen kristinuskoa. Antiikin merellä kulkevat sankarit, kuten Odysseus, saattoivat joutua seireenien lumoavan laulun houkuttamaksi ja päätyä tuhoon. Antiikin mytologiassa lumoavat seireenit ovat ylävartaloltaan ihmisiä, mutta alavartaloltaan vielä lintuja. Kristillisenä aikana yleistyivät kuvat seireenistä luomavan kauniina naisina, joilla on kaksi pyrstöä. Keskiajan luostarirakennusten sisäpihoilla kaksipyrstöinen seireeni on yksi kaikkien yleisimpiä kuva-aiheita. Seireeni symboloi kristityille valintaa. Laivojen rakentajat koipioivat merihenkiset pyrstölliset taruolennot laivojen keulakuviin. Sielläkin ne muistuttavat elämän ja kuoleman jatkuvasta läsnäolosta maailman merien myrskyissä. Merimiesten piti valita: tarttuvatko he houkutukseen vaiko valitsevat turvallisen tien: samoin kristityn pitää valita jokainen päivä hyvän ja pahan välillä. Lankeanko kiusaukseen vai pidättäydynkö hyvässä? Kohtalomme on omissa käsissämme, samoin kuin seireenit pitelevät käsillään omia pyrstöjään. Meillä on mahdollisuus päättää omassa elämässämme mitä teemme. Näin päättelivät kirkkoisätkin ja ottivat antiikin mytologisen merenneidon kirkkoihinsa. Kohokuva on keskiaikaisen piispanistuimen seinältä. 1700-luvulla kuvastoomme ilmestyvät yksipyrstöiset seireenit eli merenneidot. Niiden symbolinen käyttö on suoremmin yhteydessä vain kiusaukseen ja mielihyvään. Toinen pyrstö eli pelastus on niissä jätetty tarjoamatta. Nykyihmisenä me voimme vaikka kaupunkikuvassa logon nähdessämme aina muistaa, että valinta hyvästä tai huonosta elämästä on usein omissa käsissäni. Minun pitää tehdä valintoja, joskus jopa rohkeita.

Minä pitäydyn vanhassa: kaksipyrstöisessä merenneidossa, valitsemallani symbolitädin uralla. Kiitos luennoilla kävijöille, kun saan tehdä työtäni ja tuntea sen tärkeäksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Marjut, varhaiskasvattaja
1/2 | 

Kiitos huippumielenkiintoisesta luennosta! Mikäpä sen vaikuttavampi aihe kuin sellainen, joka herättää kuulijoissa valtaisan keskustelutulvan kahvitauolla. Jotain uutta ja erilaista. Kiitos siitä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat