Caravaggion eli oikealta nimeltään Michelangelo Merisin, tuoma uutuus taiteeseen 1500-luvun lopulla on valon ja varjon kyseenalaistaminen. Renessanssin tasavalo hylätään ja taoksen dramatiikka syntyy nimenomaan valon ja varjon suuresta vaihtelusta. Caravaggioa arvosteltiin myös hänen tavastaan tehdä teoksista liian realistisia. Hänen hahmonsa teoksissa eivät ole ylimaallisen kauniita tai edes älykkään näköisiä. Tässäkin Ecce homo eli katso ihmistä teoksessa yksi Jeesuksen vangitsijoista on suorastaan ruman ja jopa tyhmän näköinen. Renessanssin maailmaan ylimaalliseen kauneuteen tottuneille ihmisille tällainen ilmaisu oli vahvaa ja ennenkuulumatonta, jopa skandaalimaista. Caravaggion ja hänen koulukuntansa myötä valon ja varjon varaan rakentaminen tuli oleelliseksi osaksi Länsimaisen taiteen estetiikkaa. Valoa ja varjoa korostavaa tekniikkaa kutsutaan taidehistoriassa nimellä: chiaro-scuro tekniikka.
