MENNYT JA NYT

Syksyn pimetessä elämään kaipaa värejä. Minä löysin niitä nyt tästä auringonkukka kuvasta. Ainut asia, joka viehättää silmäni ei kuitenkaan ole vain voimakkaat värit. Taustan raunio on kukkulalla ja siksi taustalle piirtyvä horisontinviiva ei ole suora vaan kaareva. Sen vastapainona on edessä oleva,  ylemmäs kohoava,  suora kukka vasemmassa laidassa. Mielikuvitukseni saa siivet alleen myös siitä, että taustalla on tosiaan raunio, mennyt aika. Edessä on taas täydessä kukoistuksessaan oleva nykyinen hetki. Mennyt on tausta kaikelle, mitä tapahtuu nyt. Johan sanassa mennyt on lopussa läsnä sana nyt.  Se on hyvä muistaa aina. Mukava ajatella, että näin kaunis kuva voi muistuttaa meitä niin tärkeästä asiasta.