Kirjoitukset avainsanalla sota

Minulle oli aikoinaan valtava oivallus eräässä museossa nähdä Napoleonin sodan aikaisia välineitä. Silloin ymmärsin, miksi Napoleon oli aikansa lahjakkaimpia sotilaita. Maailmahan menetti hänessä loistavan matemaatikon, kun hän antautui sotilasuralle. Hänen aikanaan matematiikka oli sotilaan tärkeimpiä välineitä, jo ihan ajan karttojen, sekstanttien ja vastaavien välineiden käytössä. Matematiikka auttoi viemään joukot perille.

Viime viikolla minulla oli suuri ilo kuunnella mielenkiintoista esitelmää ensimmäisestä maailmansodasta. Ensimmäisen maailmansodan tappiothan olivat aivan järkyttäviä. Se johtui siitä, että upseeristo oli saanut koulutuksensa 1800-luvulla. Se oli aikaa, jolloin sovittiin, missä taistellaan ja joukot kohtasivat toisensa avoimella kentällä. Nyt vaan näillä taistelevilla sotilasraukoilla oli 1800-luvun strategia ja huimaa vauhtia kehittyneet 1900-luvun aseet. Se oli teurastusta enemmän kuin taistelua ja sotaa.

En voi olla miettimättä tietotekniikan huimaa kehitystä nykypäivänä. Jopa minä humanistina ainakin osin ymmärrän, miten sekaisin maa saadaan vain katkaisemalla tietoyhteydet. Jos siihen lisätään sähköverkon häirintä, tutkien häirintä, veden saannin lakkauttaminen ja robotit, jotka voivat käydä sotaa, on selvää, että toisen maailman sodan ajan aseet ja retoriikka ovat todellakin mennyttä aikaa.

Tiedämme, että usea ihminen sotatilanteessa ei pystynyt ampumaan vihollista. Se on normaalia. Tappaminen ei ole ihmiselle luontaista. Nykyisellä laitteistoilla sota voi enemmänkin muistuttaa videopeliä. Sotilaan ei tarvitse olla läsnä, hän voi ohjata tietokoneruudun takana aseita tuhansien kilometrien päästä.

Jokin aika siten muistan tulleeni neljän tunnin lennon jälkeen järkyttyneenä ulos koneesta. Vieressäni oli istunut arviolta kahdeksan vuotias poika, joka pelasi videopeliä koko lennon ajan. Hänen kommenttinsa olivat suunnilleen tällaisia, koko neljän tunnin ajan:

-Hahaa, tapoin niitä sata.

-Siitäs saitte

-Nyt murskaan ne kaikki

-Nyt mä tapan teidät kaikki

Tappaminen silmästä silmään on aivan eri asia, kuin tietokoneruudulla. Se on inhimillistä suhtautua siihen toisin. Muutoin eivät salapoliisisarjat ja kauhuelokuvatkaan olisi niin suosittuja. En voi olla miettimättä sitä, miten suhtautuu uuden tekniikan takana oleva sotilas vihollisiinsa katsellessaan heitä tietokoneruudun tapaan. Toinen, mikä minua askarruttaa on se, ovatko kaikki upseerit uusien aseiden tasalla? Vai voisiko käydä, kuten ensimmäisessä maailmansodassa?

Ajatukset herättävät minussa sen verran suuria kauhukuvia, että en voi muuta kuin kannattaa entistä vahvemmin ja voimakkaammin rauhaa. Minä en edes jaksa olla kauhean vakuuttunut uusien sotalaivojen, aseiden ja lentokoneiden hyödyllisyydestä. Ajat ovat kovin erilaiset.

Samoin mielestäni etiikkaa kaikilla kouluasteilla tärkeämpää oppiainetta on vaikea kuvitella.

 

Kuva on Alejandro Obregónin maalaus: Ihmispedon Kuolema, vuodelta 1983

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin tällaisen kansainvälisen  tilaston, jossa oli mitattu eri Euroopan kansojen tahtoa puolustaa aseellisesti Isänmaataan. Suomessa luku oli yli 70%. Muissakin Itä-Euroopan maissa luku oli hyvinkin 50% puolella. Läntisessä Euroopassa luvut olivat noin 20% luokkaa. Ero oli selkeä. Siihen on taatusti historialliset syynsä. Artikkelin  kommentointi oli yksimielisen ylistävää. Suomalaiset pitivät sitä hienona asiana.  minussa se sen sijaan herätti valtavasti kysymyksiä. Minä en kyseenalaista II-maailmansodan tapahtumia. En oikeastaan halua edes pohtia asiaa siltä kulmalta. Minä haluaisin nähdä asian ihan nykypäivän kannalta. Harvinaista ihmiselle, joka on erityisen kiinnostunut historiasta. Joskus näkökulmia lienee syytä vaihdella itse kunkin.

Ensimmäinen ajatukseni oli se, että sotia ja kuolemia ei olisi, jos kukaan ei sotisi. Niinhän niissä käy, että joku ylempi päättää ja sitten he, jotka eivät sodasta ensitilassa edes päättäneet, kuolevat. Mutta, jos kukaan ei tarttuisi aseisiin, mitä sitten tapahtuisi? Sodasta päättäneet jäisivät pelaamaan sakkia keskenään? Tätä ajatuskulkua seuraten luku yli 70% näyttää pelottavalta. Suomi on paljon suuremmassa vaarassa, kuin Läntiset naapurimme.

Toinen ajatus, joka minulle siitä nousi, oli: miksi Suomi lähes jokaisen tilaston varjossa, on enemmän Itä- kuin Länsi-Eurooppaa? Ikkunat auki länteen on ajatuksena vanha Suomessakin, mutta ei se toteudu. Ymmärrän geopoliittisen aseman, mutta silti ihmettelen. Minusta läntisyys globaalistuvassa maailmassa on ajatusmalleja maantieteen lisäksi. Kuulen mielelläni mielipiteitä siitä, miksi suomalainen ajattelu lähenee Itä-Eurooppaa? Voiko pelkkä maatiede olla siihen riittävä peruste? Vai opitaanko ajatusmalleja koulutuksen ja kasvatuksen kautta?

Kolmas ajatukseni on nationalismi. Toki Suomi tuli paljon myöhemmin Euroopan Unioniin, kuin suurin osa Läntisistä Euroopan maista. Unionihan levisi lännestä kohden Itää ja pohjoista. Minusta nimittäin tilasto kertoo siitäkin. Kansallistunne voi kohdistua omaan maahan ja kansaan tai Eurooppaan yleensä. Jos kiinnekohta on Eurooppa jää väkisin nationalismin tunteet vähemmälle.

Sitten palaan historiaan. Minun tulkintani mukaan sodat ovat lähes järjestään, jos ei aina, aiheutuneet nationalismista. Onko se siis mielekästä? Nationalismi ei luonnollisestikaan ole kulttuurin säilyttämistä. Sen voi tehdä ilman nationalismiakin, ihan vaalimalla sitä. Liian usein näen heidän, jotka perustelevat nationalismiaan kulttuurin puolustamisella käyvän aniharvoin kuluttamassa suomalaista kulttuuria: taidetta, musiikkia, kirjallisuutta, teatteria.

Kuulen mielelläni mielipiteitänne: asiallisia, kiihkottomia, perusteltuja. 

Lähde: http://brilliantmaps.com/europe-fight-war/

Kommentit (3)

Nationalisti
1/3 | 

Kirjoittajan tulkinta sodista on räikeän yksipuolinen. Jos sodat johtuisi nationalismista, nationalismi aiheuttaisi sotaa. Nationalismi on kansallisaate, jonka pyrkimyksenä on, että jokaiselle valtiolle olisi oma maansa. Esimerkiksi Suomen kohdalla itsenäistyminen ei aiheuttanut sotaa, vaan Neuvosto-Venäjän laajentumaan pyrkinyt sosialismi. Ukrainassa, jossa jossa kansallinen puolustustahto on tilaston toiseksi korkeinta tilanne oli kaukana historiassa pitkälti samanlainen.

Sota voi toki johtua nationalismista, mutta se edellyttää, että ilman sotaa tilanne olisi huonompi. Tämä tilanteissa, joissa esimerkiksi suurvalta riistää pienempää maata, joka on liitetty. Ensimmäinen maailmansota laajeni monarkioiden muodostamien liittoumien takia, tokikin se alkoi serbialaisen nationalistin iskusta, joka koki Itävalta-Unkarin tyranniaksi.

Toinen maailmansota kuitenkin johtui kansallisSOSIALISTIsesta tyranniasta.

Tyrannia on pitkälti se joka sotia aiheuttaa, ei nationalismi.

Alankomaalaainen
2/3 | 

Kun Suomesta tulee vierailijoita Alankomaihin ja vien heitä ravintolaan illalla syömään, tapahtuu usein, että vierailijat pukeutuvat juhlallisesti. Näin tehdään vaikka olen kertonut maan pikeutimistavan olevan rennon. Siist vapaa-ajan asu riittää. Sitten pidetään kiinni tavasta tilata ryyppyjä kaikille alkajaisiksi ja kilistää seisoen. Varsinkin ryhmissä matkustavat miehet haluavat tehdä näin. Aika itä-Eurooppalaista! Voisivatko ihmiset vähän katsella ympärilleen ja tarkkailla länsi - Eurooppalaista elämänmenoa. Ehkä tämä on ikäkysymys vai käyttäytyvätkö myös nuoret näin?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Varoitus: tämä teksti sisältää puhdasta, aitoa, lujaa ja sensuroimatonta humanistiraivoa!

Olen humanisti. Olen optimisti. Olen realisti.

Olin joitain päiviä sitten eräässä paneelikeskustelussa. Olin ainut paikalla oleva humanisti. Luulen, että läsnäoloni siellä oli vahinko, järjestäjän kömmähdys. Paikalla oli talousmaailman, politiikan ja sotilasmaailman edustajia. Heidän, tai siis meidän, piti puhua tulevaisuudesta. Mitä vielä puhe keskittyi nykyisyyteen. Keskustelu synnytti minussa suuren humanistiraivon.

Meitä humanisteja syytetään aina siitä, että me emme ole realisteja. Me muka elämme pää pilvissä emmekä tajua maailman realiteetista mitään. Mitä vielä! Minä olin tuollakin paikalla olleista ainut realisti koko joukosta.

Talousmiehet puhuvat rahasta kuin se olisi jotain reaalista, todellista ja välttämätöntä. Taas nykyisyyttä ja siihen pohjautuvaa todellisuutta rakennettiin rahan varaan. Jos nyt lähdetään siitä, että ihmiskulttuurista ovat varhaisimmat löydöt sieltä seitsemän miljoonan ja seitsemänsadantuhannen vuoden takaa. On hyvä muistaa, että rahaa on ollut olemassa vasta noin 3000 vuotta. Lyhyt aika sanoisin. Lyhyt aika ainakin todistamaan, ettei voisi olla elämää ilman sitä. Naurettavinta on kuitenkin, kun kaikki puhuvat rahasta kuin se olisi jotain todellista. Oppineet ihmiset naama vakavina väittävät, että raha on jonkin arvoista. On melkein sääli paljastaa heille, että iso muutos tapahtui jo 1980-luvulla. Sitä ennenkään rahalla ei ollut kuin sovittu arvo, mutta silloin se edes oli sidottu johonkin. Oli olemassa vaikkapa kultavarat, joihin raha sidottiin. Sitten rahasta tulikin kulta kullan rinnalle. Sen arvoa ei sidottu mihinkään. Onko se niin mahdotonta ymmärtää, että rahalla on vain se sovittu arvo, jonka me sille annamme? Oikean setelin arvo on tuskin nanosenttiäkään. Me vain leikimme, että sillä on jokin arvo, siinä kaikki. Samoin kuin monopoli-pelissä sovitaan, että jollain paperinpalalla saa muka jotain. Me pelaamme maailmanlaajuista Monopolia. Uskaltaako sitä niille uneksija-ekonomisteille, joilla pää on pilvissä edes paljastaa, että maailmassa ei ole sitä määrää seteleitä, kuin niitä on numeroina tietokoneilla. Ihan virtuaalijuttua ja uskon asiaa koko raha. Tämän nykyisen rahan rinnalle taatusti kehittyy vielä joku rinnakkainen muoto. Nuoret toimivat jo vaihdantataloudessa paljon. Bit coinejakin on kokeiltu. Mutta ei kerrota ekonomisteille. Tulee vielä heille realisteille paha mieli. Antaa heidän leikkiä Monopoliaan, kunne se leikki romahtaa ja peli loppuu.

Entäs politiikan edustajat sitten? Jos raha on uusi asia, niin mitä sanotte puolueista? Puolue keksittiin 1490-luvun Firenzessä. Sanokaapa yksikin Euroopan maa, jossa puoluepolitiikka näyttää toimivan tällä hetkellä? Minä en keksi yhtään. Muualla Euroopassa liikkeet ovat korvamassa puolueet. On selvää, että pian puolueiden aika on ohitse. Niitä ei tarvita. Kertokaa minulle yksikin asia, mihin puolue on välttämätön? Puolue on hyvä väline parlamentaariselle demokratialle, mutta näin realistisena humanistina en ymmärrä, miksi pitää yleensä pitää parlamenttia ainakaan nykyisellään yllä enää kovin aikaa. No ehkä nuo poliitikot eivät ole huomanneet, että me elämme tietoyhteiskunnan aikaa, jolloin päätökset on helppo tehdä muutoinkin. Nykyinen tekniikka onnistuu hoitamaan myös mielipidemittaukset ja äänestykset. En viitsi edes mainita tuota mielipuolista vasemmisto-oikeisto asettelua, joka on suoraan 1800-luvulta. Uudet vaikuttajat siis liikkeet yritetään kaikissa analyyseissä asetta aina vasemmalla tai oikealle. Eihän nuo poliitikko raukat ole edes huomanneet, että me emme elä enää tehtaiden, kaivosten ja isäntien aikaa. Kehtaavat ihmetellä, miksi nuoret eivät äänestä. Miksi äänestäisivät? Nuoret ovat huomanneet, että puoluepolitiikan aika on ohitse. Nuoret elävät tietoyhteiskunnassa. Nuoret ovat huomanneet, että me elämme jälkiteollista aikaa. Luotan, että poliitikotkin saattavat joskus siihen havahtua. Politiikka ja poliitikot ovat pilanneet osapuilleen kaiken, mihin ovat koskeneet. Valtiofilosofeja kyllä kaipaisin. Niitä tarvittaisiin. Ei Suomikaan voi loputtomiin yhden Snellmannin opeilla mennä. Maailma kun on muuttunut Snellmannin ajoista muuttunut.

Politisoituneet ammattiyhdistysliikkeet ja työnantaja järjestöt elävät samaa mennyttä aikaa kuin puolueet. Muualla Euroopassa tosin samaan aikaan, kun liikkeet korvaavat puolueet, keskinäiset sopimukset ovat jo korvanneet valtakunnalliset sopimukset. Siis liittojen valta on katoamassa kovaa vauhtia. Mutta kun on niin kivaa ja hienoa istua tärkeänä työpöydässä, niin pitäähän näistä kadonneen maailman struktuureista pitää tietenkin kiinni.

Sotaherrat taas eivät ole havahtuneet tai eivät halua havahtua aseiden tarpeettomuuteen. Mitä järkeä on ostaa kallis sotalentokone ja miljoonalla eurolla pommeja? Ei mitään. Saman, itseasiassa suuremman vahingon saa aikaan sotkemalla tietoliikenteen. Kaupungit säilyvät ehjinä, kaikki käy nappien painalluksella ja sodan kaaos on saatu aikaan helposti. Aseteollisuus on vain niin isoa, että kannattaa pitää tästäkin hulluudesta kiinni. Sulkea silmänsä siltä, että aseellinen hyökkäys on vanhanaikaista kuin mikä. No on siinä toki se työllisyys ongelmakin.  Atlantin takana oleva suuri maailmanvaltio ei ole kehittänyt mitään muuta todella suurta ja merkittävää teollisuutta kuin aseteollisuuden. Kun he myöntäisivät Cyber-sodankäynnin kaikki mahdollisuudet, siinä olisi senkin suurvallan suuruus.

Sitten nämä katselevat minua nenää pitkin. Minä olen se pääpilvissä kulkeva ja he ovat realisteja. Sallikaa minun nauraa. Minulla ei ole tarvetta pitää poliittisia, rahamaailmallisia tai aseellisia silmälaseja, joiden kautta näen kaiken rahana, puolueina tai aseina. Minä humanistina voin katsoa realistisesti nykymaailmaa ja nähdä, että se on muuttunut. Näen kuinka nuo raukat roikkuvat vanhoissa, ohimenneissä rakenteissa viimeisillä voimillaan. Jumalalle kiitos nuorista ihmisistä. He rakentavat kovaa vauhtia uutta uljasta maailmaa, kuin rinnakkaistodellisuutena meidän vanhoille rakenteillemme. Me saamma jatkaa leikkiämme ja kuvitella olevamme tärkeitä.

Siirtolaisuudesta kukaan ei jaksa enää edes puhua. Absurdiahan sekin puhe on. Pelätään, suljetaan rajoja, sopeutetaan, kieltäydytään, ei kieltäydytä. Kyllä me ihmisraukat kuvittelemme ihmeitä itsestämme. Katselkaa kuinka paljon on ihmisiä Afrikassa? Miettikää ilmastonmuutosta, autioitumista, väheneviä vesivaroja? Kun Antiikin Rooma tuhoutui, ei mikään pitänyt nälkää näkeviä pohjoisen asukkaita poissa Välimereltä. Siellä oli ruokaa, pohjoisessa ei. Haluaisin nähdä sen realistisen teorian, millä se väestön siirtyminen vältetään? Ei sellaista ei teoriaa ei ole, siis realistista teoriaa. Väistämätön tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.  Me emme vain halua sitäkään sanoa ääneen.

Valtiorajat ovat häilyviä, valtakuntia ja sivilisaatioita kasvaa, kukoistaa ja tuhoutuu. Kansakin on keksitty käsite. Sodankäynti tekniikat vaihtuvat. Raha ja puolueet ovat yhden ajan keksintöjä yhdenlaiselle mahdollisella maailmalle. Mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä ikuisia. Kaiken tämän näkisi, jos jaksaisi vilkaista historiaa. Sieltä samasta ihmiskunnan historiasta voi nähdä toisenkin asian. Kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina ihmisillä on ollut kaksi asiaa: uskonto ja taide. Jos jotain pysyvää tässä pitäisi rakentaa, kyllä se noista kahdesta kannattaisi aloittaa. Mutta eihän sitä voi. Nehän ovat humpuukia. humanistien, jotka elävät pää pilvissä humpuukia ja höpötystä. Harmi teille ei-humanistit. Ne ovat sitä humpuukia, joka näyttää lähenevän ikuisuutta.

Minä olen humanisti! Minä olen realisti! Sanoisin jopa, että humanisti viimeisenä nauraa, humanisti parhaiten nauraa! Odottelen, että tekin valtaapitävät heräätte nykyaikaan.

Kiukunpuuskastani huolimatta, olen sitä mieltä, että maailma on kaunis. Olen muuten vielä pahempaa kuin humanisti, olen jopa optimisti. Olen siis sitä mieltä, että kauneus voittaa. Kuvituksena siis tällä kertaa maailman kauneimpia kuvia! Rahan voi unohtaa, puolueet voi unohtaa, koko tämän pelleilyn voi unohtaa. Sitä ei kannata unohtaa, että maailma on totta vieköön kaunis!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat