Kirjoitukset avainsanalla vaara

Kuva kertoo ihmisen ja luonnon kohtaamisesta. Maalauksen maalasi Jean-Baptiste Léonard Alexis Daligé de Fontaney 1800-luvun puolivälissä. Tapahtuma paikka on Pyreneiden vuoristo alue, jossa pikkutyttö ja hänen saattajansa kävelevät tiedostamatta verenhimoisen karhun läsnäoloa. Kuva antaa samalla viitteen vanhaan eurooppalaiseen kertomukseen Punahilkasta. Kuuluimmat versiot sadusta ovat Charles Perraultin 1697, ja Grimmin veljesten versio 1857. Tarinan alkuperä on paljon vanhempi. Tiedämme varmasti, että tarinan varhaisia versioita on kerrottu Ranskan hoveissa jo 1300-luvulla.

Perraultin versiossa on selkeä moraaliopetus. Hän lopettaa tarinansa sanoen: Tästä kertomuksesta opimme, että lapset, etenkin nätit, hyvän perheen tytöt tekevät väärin luottaessaan tuntemattomiin. Silloin käy juuri niin, että susi syö. Kaikki sudet eivät ole samanlaisia. Pitää varoa myös niitä, jotka ovat kiltin ja ystävällisen näköisiä ja kohteliaita. Jotkut sudet esittäytyvät kadulla, ovat mukavia ja haluavat seurata neitoja jopa kotiin saakka. Nämä sudet ovat juuri niitä kaikkein vaarallisimpia.

Perrault vie kertomustaan selkeästi seksuaalisen varoittamisen suuntaan. Varhaisemmissa versioissa, joita meillä ei ole enää kirjallisina jäljellä, on ilmeisesti petona ollut, ei susi vaan jonkinlainen hirviö, joka oli nainen. Siksi on toisinaan tarinan taustalla haluttu nähdä Euroopan suuret nälkävuodet 1315-1317, jolloin Euroopassakin oli kannibalismia. Siinä siis varoitettiin yleensä luottamasta kehenkään ja muistutettiin siitä, että nälkäinen ihminen jopa syö toisen.

Punainen väri on mielenkiintoinen. Miksi punahilkan hilkka on punainen eikä vaikkapa sininen, joka oli keskiajalla tyypillinen naisten vaatteiden väri?  Punainen on perinteisesti, jo Raamatusta alkaen saattanut olla prostituoitujen väri. Keskiajalla metsissä asui itseään myyviä naisia. Punainen hilkka voisi siis viitata Punahilkan maineeseen naisena. Toisaalta varhaisissa versioissa tapahtumasarja on helluntaihin liittyvä. Pyhän hengen väri on myös punainen. Silloin kyse olisi suojelusta, hieman suojelusenkelin tapaan, joka tässä tapauksessa onkin punainen hilkka.

Tämä romanttinen teos on hieno yksityiskohdiltaan. Vaaran tunne on todellinen. Mutta miten sinusta teoksessa käy? Joutuuko punahilkka pedon suuhun vai pelastuuko hän? Taustalla näkyy jo saduissakin mainittu metsästäjä. Toisinaan taulukin saattaa jättää ratakisun katsojan mielikuvituksen varaan. Miten sinä näet tämän tarinan lopun?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat