Kirjoitukset avainsanalla kisälli

Leonardo da Vinci oli Verrocchion pajassa oppilaana. Tämä teos Kristuksen kaste oli hänen mestarityönsä, jonka jälkeen hän sai mestarin lupakirjan. Sen jälkeen hän sai sitten avata oman työpajansa.

Kuten aina mestari itse teki tärkeimmät osat maalauksesta, kuten tässä maalauksessa Jeesuksen hahmon ja Johannes Kastajan. Vähemmän edenneet oppilaat saivat tehdä vaikkapa taustaa tai taivasta, aivan aloittelijat saivat valmistaa värejä. Leonardo oli jo pitkällä opinnoissaan. Hän saikin tehdä toisen enkelin maalaukseen. Leonardon enkeli on katsojasta katsottuna vasemman puoleinen, hieman edempänä oleva. Minkä ihmeellisen enkelin hän tekikään? On selvää, että tämän taidonnäytteen jälkeen häntä saattoi pitää valmiina taiteilijamestarina.

Ensinnäkin Leonardo da Vinci maalasi enkelinsä mahdottoman vaikeaan asentoon. Puolittain vinossa oleva sääri, joka on kuvattu takaapäin, on vaikea maalata uskottavasti. Samoin hieman taaksepäin taivutettu pää on uudenlainen asento renessanssin taiteessa, joka yleensä kuvasi kasvoja joko suoraan edestä tai profiilissa. Tällainen asento, jos mikä vaati uskomattoman tarkkaa anatomian tuntemusta.

Ehkä hienointa kaikessa on kuitenkin hänen tapansa käyttää värejä. Vertailukohtana voi käyttää vaikkapa viereistä enkeliä. Leonardo onnistuu luomaan oman enkelinsä silmiin sellaisen pehmeyden, jota toisen huomattavasti kylmemmissä silmissä ei ole. Leonardo onnistuu myös maalaamaan valoisuuden enkelin kasvoihin ilman lyijynvalkeaa. Hän käsittelee värinsä niin juoksevasti, että hän tekee valopisteet kasvoihin ohuilla värikerroksilla. Hänen oppimestarinsa tekee sen yleisen tavan mukaan laittamalla lyijynvalkeaa ihonvärin alle. Lyijynvalkea on oiva keino, mutta lyijynraskaus kuultaa aina alta. Se tekee värit raskaammiksi. Tästä johtuu vaikutelma, että katsoessaan viereisen enkelin kasvoja tai vaikkapa Jeesuksen rintakehää, jossa on valopisteet tehty lyijynvalkealla, niissä näyttää siltä kuin valo tulisi ulkopäin kohden hahmoja. Leonardon taianomainen valo taas näyttää loistavan enkelin sisältä kohden katsojaa.

Teoksen symboliikka on aiheeseen yleisesti kuuluvaa. Jumalan kädet näkyvät taivaasta kertoen hänen läsnäolostaan. Niiden alapuolella on valkea kyyhky, joka symboloi Pyhää henkeä. Enkeleiden takana on palmu, joka muistuttaa jo Jeesuksen tulevasta kuolemasta. Palmu on marttyyriuden symboli. Oikealla taustalla oleva lintu lentää taivaasta kohden maata, se kertoo Jumalan ruumiillistumisesta ihmiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat